Joulun odotus on alkanut

Jouluun on alle kaksi kuukautta. Nyt saa mielestäni jo ihan rehellisesti ja avoimesti odottaa joulua ja tehdä valmisteluja ja suunnitelmia. Enää ei tarvitse salamyhkäisesti selata joululehtiä tai piilotella punaisia käsitöitä, eihän???

Meillä joulun odotus ja kaikki sen merkit lisääntyvät päivä päivältä. Ihana uusi tonttu muutti meille äskettäin. Kyllä, kerään monen muun tavoin Mailegin tonttuja, ja joka vuosi haluan kartuttaa kokoelmaa yhdellä. Meillä on entuudestaan kaksi poikatonttua ja yksi tyttö. Tuli pulma uutta valittaessa, että ottaako tyttötonttu, jolloin meillä olisi kaksi tonttupariskuntaa vai ottaako poikatonttu, jolloin tonttuperhe olisi kuin meidän perhe. Äänestimme asiasta - äänet jakautuivat tasan. Minä sitten kuitenkin päädyin tyttöön, ihan siksi, että jatkossa meillä voisi olla suloisia pieniä tonttulapsia... Saanko esitellä, tonttuperheemme uusin tulokas.

Tonttu on nojailemassa piparimuottipurkkiin (mutta vain kuvauksen ajan, laitoin sen vielä laatikkoon muiden kanssa odottamaan vähäksi aikaa). Sylissään sillä on ompelemani pehmosydänmagneetti. Kuin huomaamatta punaisen määrä käsitöissä kasvaa. Sekä kankaissa että langoissa. Ja aiheet vaihtuvat jouluisiin. Tai ainaki talvisiin, kuten tässä Lizzie Katen lumiukko mallissa, jonka vasta aloitin.

Kaupassa jo katselin piparkakkutaikinoita, mutta annoin niiden kuitenkin vielä odottaa. Ensimmäiset glögit on jo juotu, ei muuten, mutta lapset nimenomaan pyysivät! Mies toi minulle työmatkaltaan ihanan joululehden: Ideal Home's complete guide to Christmas. Kantta pidemmälle en vielä ole päässyt, mutta se riitti. On aika astua joulun taianomaiseen maailmaan.

Tulettehan mukaan, sekä vanhat että uudet lukijat?

Syysloman satoa

Minä en pidä sienistä. Niitä on inhottava kerätä kun niissä on etanoita ja matoja ja kaikkea muuta limaista. Sammakoitakin parveilee juuri sienten alla. Ainakin luulen niin. En pidä sienten mausta enkä niiden koostumuksesta, joten olen ruokkinut tuota mielikuvaa inhottavista sienistä ja kamalasta sienestyksestä. Ja jättänyt sienet niitä enemmän arvostaville.

Viime viikolla olimme mökillä viettämässä lasten syyslomaa. Teimme hienon metsäretken lasten ja naapureiden kanssa lähimetsään. Naapurin rouva osaa sienestää, ja hän sai minut houkuteltua seuraavana päivänä uudestaan metsälle. Tällä kertaa sienikorit mukana suppilovahveroita keräämään. Ja kuinkas ollakaan, elämäni ensimmäinen sieniretki ei ollutkaan niin limainen ja kamala ja inhottava kuin olin aina luullut. Päinvastoin! Sienestys oli mukavaa puuhaa ja saaliskin mielestäni aika hieno!

Haasteen ensimmäinen osa on siis suoritettu. Nyt pitäisi vielä löytää joku herkullinen resepti suppiksille ja tehdä jotain oikeasti herkullista.

Sienisaaliin lisäksi sain syyslomalla kohtuullisen tossusaaliin. Molemmat pojat tarvitsivat uudet mökkitossut. Novitan Lampolaa poikien valitsemissa väreissä, ohje 78 Novitan Talvi 2010 lehdestä vähän mukaeltuna. Yhteensä 132 grammaa lankaa kahteen pariin lasten kokoa. Pesu ja reilu venytys. Kyllä nyt kelpaa tepastella!

Pinta ei huopunut aivan niin tasaiseksi ja tiiviiksi kuin olisin toivonut, mutta en uskalla pestä toista kertaa. Pelkään, että huopuvat liikaa ja käyvät pieniksi, ja kuumaveristen lasten jalkoihin jopa liian kuumiksi. Pari kierrosta tossut jalassa terassilla ja lähikallioilla ajavat varmaan saman asian!

Perintöpitsin uusi elämä

Minulla on kaapissa sekalainen kasa isoisoäitini pitsinenäliinoja. Liinat ovat hienosti tärkättyjä ja silitettyjä, mutta niin kellastuneita ja tahraisia, että niitä ei alkuperäisessä muodossaan tule käytettyä. Iso osa pitseistäkin on kellastuneita, mutta ovat ne vaan niin kauniita. Vai mitä sanotte tästä?

En tiedä pitsien tarkempaa alkuperää tekijästä puhumattakaan. Onko kauppatavaraa vai sukulaiseni itse tekemää. En osaa edes sanoa, miten esimerkiksi kuvan pitsi on valmistettu, onko mahdollisesti nyplätty? Sen vain tiedän, että kaapin perukoilla menevät hukkaan.

Kun sain tilauksen tehdä purkin hattuja, tiesin, mihin ainakin osan pitseistä haluan käyttää. Parempi se on, että kauniit pitsit pääsevät jonkun toisen kodissa ihailtavaksi kuin se, että minä marinoisin niitä kaapissa odottaen jotain parempaa käyttötarkoitusta, mitä ei ehkä koskaan tule. Carpe diem - tartu hetkeen koskee myös perintöpitsejä. Siispä irrotin pitsit, pesin kunnolla ja niin sai perintöpitsit uuden elämän: purkinhattua koristamassa.

Itse hatun ompelin Linumin  puuvillakankaasta, rypytyksen tein ompelemalla hatun taakse kuminauhan. Pitsin ompelin reunaan ja koristelin vielä pellavanauharusetilla ja helmiäisnapilla. Mielestäni tästä tuli kaunis. Täytynee tehdä itsellekin muutama kappale!

Hyvää viikonjatkoa lukijoilleni ja Irmeli, tervetuloa joukkoon mukaan.

Rekku

Ei tullut kuopukselle koira-lapasia, vaikka totesinkin niiden olevan seuraavana työlistalla. En ole edes aloittanut niitä. Sen sijaan olen korjannut ja paikannut ison kasan vaatteita. Toki se on hyvin tarpeellista ja tärkeää työtä, mutta kieltämättä aika tylsää. Siksi varmaan kasa onkin päässyt kasvamaan niin isoksi. Mutta kun tuo tylsä osuus oli tehty, meille tuli Rekku.

Ei, meille ei ole tullut elävää koiraa, ei edes pentua. Eikä ole tulossakaan. Meille on tullut vain ja ainoastaan pussukka, koira-aiheinen sellainen. Kuopus tarvitsee kerhossaan käsipeiliä. Jotta peili pysyisi ehjänä välillä koviakin kokevan repun sisällä, tein peilille suojapussin. Kuopus sitten nimesi pussukan Rekuksi.

Päällikankaana käytin ruskeaa fleeceä (saa nähdä, miten nopeasti nukkaantuu), johon applikoin koiran kuvan. Vuoren tein kuvakankaan kanssa samaa sarjaa olevasta tassukankaasta (molemmat vanhaa varastoa). Väliin laitoin kerroksen solumuovia, tai jotain vastaavaa. Tämä oli vähän sellainen pikainen "suunnitellaan ja muokataan samalla kun edetään" -työ, eikä jälki siksi ole kaikkein paras mahdollinen.

Pussukka kiinnitetään napin yli vedettävällä kuminauhalla. Napin tein päällystämällä vanhan napin ensin vanulla ja sitten kiristämällä tassukangasta sen yli. En tiedä, miten tuo nappi tulee kestämään käytössä, mutta sen verran hauska siitä mielestäni tuli, että niitä voisi tehdä lisää ja käyttää ihan vaikka koristeena jossain sopivassa paikassa.

Ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen peili on ehjä, pussukka on ehjä ja kuopus on iloinen saatuaan yhden "koiran" lisää kenneliinsä. Itse olen tyytyväinen, sain jotain hyödyllistä tehtyä ilman mitään uusia hankintoja!

Mukavan syksyistä viikonloppua kaikille.

Villaisia asusteita

Syksy on täällä. Lokakuu. Niin kauniita ruskaisia lehtiä ja vähän kirpeyttä aamussa. Perjantain lämpöennätyksen jälkeen saa vihdoin kaivaa lämmintä sormille ja varpaille. Ja täydentää asustevarastoja.

Kuopuksen jalka on kesän aikana kasvanut noin kahdella numerolla. Ei siis ihme, että villasukat ovat auttamattomasti pienet. Toivomuksena oli sinistä ja valkoista. Aiemmista epäonnistuneista kokeiluista huolimatta ryhdyin taas tekemään raitoja. Onnistuen siinä edes kohtuullisesti. Tuloksena perusvillasukat 7 veljeksen jämistä. 4 puikoilla 40 silmukkaa, tuli aika sopivat. Aikaa meni lähinnä päättelyyn. Ja lankaa kului 55 grammaa.

Esikoinen tilasi jo viime vuonna läppälapaset. Varmaan niillä on joku parempikin nimi, mutta noin meillä kutsutaan torimummon hanskoja, joissa sormet saa tarvittaessa piiloon läpän alle lämmittelemään. Jämälankalaatikosta löytyi muutama pieni kerä Lanettin grafiitin harmaata villalankaa, joten ei muuta kuin puikot heilumaan. Monen sovituksen ja usean päätellyn langanpään jälkeen esikoinen totesi: "Nää on hyvät. Sit vaan laitat niihin sen Hero Factoryn merkin. Keltaisella. Tohon kohtaan." Mitäpä noin selkeään tilaukseen voi muuta sanoa kuin: "Joo-o."

Langat ovat ilmeisesti kahta eri värierää, sen verran sävyeroa niissä näkyy. Mutta ei ainakaan silmiinpistävästi, joten ei haitanne. Hero Factoryn merkin kirjailin jollain keltaisella pätkällä, minkä löysin laatikosta. Vähän tuosta merkistä tulee Batmanin lepakkomerkki mieleen, johtunee värivalinnoista, mutta kun se kelpasi hyvin pojalle niin kelpaa minullekin.

Kudoin lapaset 2½ puikoilla, halusin ohutta mutta kuitenkin suht tiivistä pintaa. Pitkään aikaan en ole niin ohuita käyttänytkään. Oli mukavaa, näin pienessä työssä valmista tulee kuitenkin kohtuullisessa ajassa. Varren kudoin 1o kiertäen 1n, toivottavasti pysyy napakkana. 41 grammaa sain kulutettua jämiä pois.

Saman syssyyn tein vielä lapaset 4-vuotiaalle kummipojalle. Tummansinisestä Nallesta valkoisilla raidoilla ja tähdillä koristeltuna. Kulutus huikeat 37 grammaa.

Pidän Novitan Nalle ja 7 veljestä langoista. Niitä on niin hyvin tarjolla. Ruokakaupassa käydessä on kiva piristää itseään kukkien ja lehtien sijasta parilla lankakerällä. Mutta. Olen kyllästynyt siihen, miten nopeasti lanka nyppääntyy. Haluan kokeilla jotain muuta. En aseta itseäni langanostokieltoon, mutta ensin haluan kuitenkin kuluttaa vielä lisää olemassa olevia jämiä pois. Ja toteuttaa kuopuksen tilauksen koiralapasista. Vielä en tiedä miten, mutta ehkäpä saan häneltäkin tarkat ohjeet...

Aurinkoista lokakuuta kaikille lukijoilleni!

Pehmoisia sydämiä ja tähtiä

Se alkoi viattomasti, tilauksesta tehdä muutama ripustettava pehmosydän. Mutta kuinkas kävikään? Ulkona satoi ja oli harmaata, mutta tekeminen muuttui innostukseksi ja innostus kasvoi vähän enemmäksi kuin viattomaksi. Syntyi kahdeksan sisustussydäntä.

Ja heti perään syntyi joukko ripustettavia tähtiä harmautta karkottamaan.

Pidän näistä kankaista paljon, ja siksi varmaan innoissani jatkoinkin ompelemista. Linumin raidallista, Linumin pikkuruudullisia, Linumin pellavaa sekä jotain tuntematonta, vähän paksumpaa valkoista puuvillaa. Täytteenä vanua. Tällä kertaa pienempiä pehmosydämiä, joiden taakse liimasin magneetit. Näitä on hauska kiinnittää vaikka mihin metalliseen, mutta kauniita ne ovat ihan vain lasimaljassakin. Varsinkin kun aurinkokin alkoi paistaa!

Ja niin siinä sitten kävi, että päivän päätteeksi kauniita koristeita oli jo aikamoinen kasa.

Olen pitkin viikkoa lukenut toinen toistaan ihanampia juttuja muiden blogeissa ja kirjoitellut useammankin kommentin, mutta eipä ole blogger antanut minun julkaista niitä. Useamman uudelleen kirjautumisen ja uudelleen kirjoitetun kommentin jälkeen päätin luovuttaa. Kiitos kommenteistasi, juoksevasilmukkaa, ja tervetulosa lukijoideni joukkoon, Tessa.

Ihanaa viikonloppua lukijoilleni.

Täydellinen hetki

Lauantai-ilta. Mies matkoilla. Yksin kotona poikien kanssa. Kaikki flunssaisia ja vähän kärttyisiä. Katsoimme yhdessä Sammyn suuren seikkailun dvd:ltä ja söimme popcornia. Leffan loputtua alkoi niin tuttu mitä mä tekisin -laulu. Pojat ovat kumpikin viime päivinä harjoitelleet kutomista, joten ehdotin, että kutokaa. Hämmästyksekseni molemmat totesivat innoissaan "joo" ja kaivoivat kutimuksensa esille.

Istuin keskellä sohvaa, yksi poika kummallakin puolen, toinen rennosti kylkeeni nojaten. Täysi rauha maassa, molemmat kutoivat. Pidin kummallekin lankaa, siihen eivät pienet sormet vielä riitä. Vuorotellen pudotin ylimääräisiä silmukoita ja muistutin, mistä puikon tulee kulkea ja mitä kautta langan tulla. Kumpikin odotti nätisti vuoroaan. Ja silloin tajusin sen. Tämä on niitä välillä kaoottiselta tuntuvan elämän täydellisiä hetkiä. Tavallinen ilta kotona, ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin juuri siksi niin ihmeellinen ja täydellinen. Kahden pojan äitinä en ole osannut kuin haaveilla siitä, että ehkä joku päivä voin nauttia kutomisesta yhdessä lasteni kanssa.

En raaskinut nousta hakemaan kameraa. Halusin vain olla ja nauttia. Sitä kun ei tiedä, tuleeko vastaavaa hetkeä enää toiste. Vasta jälkeenpäin otin kuvat poikien kutimuksista. Ensin esikoisen, 6v, tyylinäyte. Kuutosen puikot ja lankana Novitan Tempoa ja Katria. Mutta shh, ihan hiljaa, tästä tulee Ransulle (unikaverikoira) joululahjaksi kaulaliina.....

Ja sitten kuopuksen, 5v, tyylinäyte. Nelosen puikot ja lankoina Novitan 7 veljestä. Tästä tulee isälle isänpäivälahjaksi kaulaliina...

Sillä, mitä näistä tulee vai tuleeko koskaan mitään, ei kuitenkaan ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että hetki oli täydellinen.

HeroFactory lapaset

Syksy ja sen mukana kylmenevät päivät ovat jo lähellä. Olen yrittänyt käydä läpi koko perheen kaikkia syksy- ja talvivarusteita. Vaikka kaikkea mukamas on paljon, niin kuitenkin aika pitkä tuli tarvelistasta. Ensimmäisen kohdan sain jo vedettyä yli, esikoinen tarvitsi paksummat lapaset ja minä sain ne jo tehtyä.

Toivomusväreinä olivat sininen ja valkoinen. Luonnollisena ajatuksena oli tehdä raitalapaset. Pari kertaa kudoin ja purin ja taas kudoin ja purin kunnes lopulta tein kokonaan yksiväriset siniset. Eivät puhutelleet Novitan 7 veljeksen sininen ja valkoinen samaa kieltä yhtä aikaa minun kanssani. Mikäköhän raitakammo minulle on tullut?

Lapaset oli nopea kutoa, mutta niistä tuli tylsät. Lapset ovat viime päivinä olleet innoissaan Legon HeroFactory -sarjasta, ja siitä se ajatus sitten lähti. HeroFactory-lapaset.

Valkoista ei enää kaivattu, kun ei kerran kenelläkään legoesitteen sankareistakaan ole valkoista tunnusmerkkiä. Oranssi kävi hyvin. Ja se sopi myös minulle, sain tähän tuhottua 7veljestä papukaija -kerän jämiä sopivasti oranssin osalta.

Sankari on tyytyväinen, haluaa heti näyttää eskarikavereilleen! Itselle muistiin: 7veljestä, 4 puikot, varsi 36 silmukkaa 2o2n, kärkiosa 40 s ja 36 krs ennen kavennuksia, kiilapeukalo 14s, langankulutus 58g.

Punavalkoisia pehmopossuja

Pojat ovat udelleet, että milloin se joulu oikein tulee. Olivat äärimmäisen innoissaan, kun kerroin, että kolmen kuukauden kuluttua joulukalenterista on avattu jo monta luukkua. Sen kunniaksi, tai ajan kulumista nopeuttaaksen, he halusivat kuunnella joululauluja. Niitä on nyt kuunneltu melkein viikon verran autossa. Pidän joulusta, mutta näin aikaisin en ole vielä koskaan aloittanut joulun odotusta.

Joulu mielessä tein ensimmäiset jouluaiheiset käsityöni. Olen parina viime vuonna ommellut pehmopossuja. Paljonkin. Malli on omani, mutta alkuperäinen idea tuskin on. Olen varmaan saanut ajatuksen nähtyäni mailegin pehmopossuja.

Näitä on ollut hauska ripustella sinne tänne ja kiinnittää lahjapaketteihin nauhojen sekaan kortin kanssa. Kankaina käytin tällä kertaa mm. Linumin ja Greengaten puuvillakankaita, mukana oli myös muita iloisia punavalkoisia kankaita. Possut on täytetty vanulla ja niiden silmät on maalattu.

Possuja ommellessani mietin, että mikä oikeastaan onkaan se oikea "joulun punainen"? Onko se kirkas punainen, vai oikein syvä tummanpunainen? Vai riippuuko se siitä, mihin väriin sen yhdistää? Vai mikä on materiaalina? Vai kuosina? Pidän tummanpunaisesta villasta ja pellavasta, mutta jotenkin siitä tulee niin raskas, että sikäli punavalkoinen on ehkä kuitenkin enemmän mieleeni jouluvärinä, ei pelkkä joulun punainen, mikä se sitten onkaan.

Mitä pidätte possukoista, eikö näistä tulekin hyvälle mielelle? Röh röh?

Satoa kasvimaalta ja puikoilta

Olimme mökillä viikonloppuna, nauttimassa vesisateesta ja auringonpaisteesta. Lapset aloittivat puumajan rakentamisen. Vasaroiden paukkuessa tasaiseen tahtiin sain rauhassa kulkea puutarhassa kahvikupin kanssa, nauttia kesän aikaansaannoksista ja jo vähän suunnitella tulevaakin.

Keväällä istuttamani Pohjantähti ruusu oli alkanut kukkia. Hyvin kaunis punertava kukka oli aukeamaisillaan, vaikka ei se kyllä Pohjantähden yksinkertaiselta valkoiselta kukalta näytä ollenkaan. Millaisenakohan köynnösruusu näyttäytyy ensi vuonna????

Kasvimaalla minua odottivat ihanat kesäkurpitsat. Toki satoa on saatu kesälläkin, mutta kun kesäkurpitsoja ei juuri ole kasteltu, on satokin ollut vähäisempää. Jättiläisellä, kuten lapset sitä kutsuvat, on painoa komeat 1,7 kiloa! Tiedän, ne pienimmät ovat niitä parhaimpia, mutta sosekeitossa nämä suuremmatkin kelpaavat hyvin.

Porkkanasato ei sitten onnistunut ihan yhtä hyvin. En ole varma pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, vai häpeillen poistua takavasemmalle... Esittelen teille kuitenkin tämän vuoden suurimman porkkanani. Jotta mittasuhteet kävisivät paremmin ilmi, on kuvassa  mukana syksyn pienenin kesäkurpitsa...

Ei tullut tappelua siitä kuka porkkanan saa syödä, siitä kun ei riittänyt edes yhtä haukkasua kenellekään...

Mutta niin se vaan on, aina ei voi onnistua. Joskus perussukan kutominenkin tuottaa päänvaivaa. Esikoinen tarvitsi uudet villasukat. Toivomuksena keltainen. Novitan Wool on ihanan pehmeä ja kaunis keltainen, mutta ei taida eskarilaisella kestää. Siksi lisäsin siihen tummansinistä Nallea. Eli tavallinen raitasukka oli tulossa, sen ei luulisi olevan vaikeaa, mutta lopputulos ei ainakaan minun silmääni miellytä. Ei sitten yhtään.

Melkein tekisi mieli sanoa, että nämä raitasukat ovat jopa rumat. Jotenkin raitojen koko, määrä ja rytmitys ei onnistunut ollenkaan. Sukat sinällään istuvat esikoiselle hyvin, joten ehkä ne saappaissa näkymättömissä toimivat. Ikään kuin terapiana tein heti perään kokonaan tummansiniset sukat. Ei ainakaan raidoitus mene pilalle...

Ihanaa syyskuuta kaikille lukijoilleni, erityisesti kommentoijille. Jokainen kommentti on minulle arvokas.