19.1.2017

Pokémon Go -läppälapaset

Lapset saivat joululahjaksi Pokémon Go -pelit. Ilmojen kylmennyttyä sormet jäätyivät pelatessa, koska lapasia tai mitään muitakaan hanskoja ei pystynyt pitämään. Ehdotukseni kutoa läppälapaset hyväksyttiin siltä seisomalta. Keräsin kaikki merinolankojeni loput, yhden valkoisen kerän kävin ostamassa, mukana pallomeressä oli myös miehen piposta jäänyt ihana lyijyn värinen jämäkerä. Pojat valitsivat mieleisimmät ja sommittelivat raitoja.


Kuopus oli selvästi enemmän värien perään! Aika hurjathan näistä tuli, mutta löytyy ainakin helposti koulun naulakosta kaikkien mustien hanskojen seasta!


Langat olivat hyvin eri paksuisia, mutta päätin, että se ei tällä kertaa haittaa. Sormien kohdalle olisi pitänyt valita ohuempi lanka, mutta kiire saada lapaset käyttöön oli niin suuri, etten voinut purkaa.


Esikoinen oli paljon mustavalkoisempi. Valkoinen läppä ei ole se kaikkein järkevin valinta, mutta olen jo kauan sitten päättänyt olla puuttumatta lasten värivalintoihin. Ja pakko myöntää, aika kivat näistäkin tuli.


Pehmeät, lämpöiset lapaset pääsivät suoraan käyttöön, hyvä että päätellä ehdin.

12.1.2017

Lego-sukat

Miesten villasukat kokoa 43-44. Sekalainen kokoelma 7veljestä, Smartia, Jannea ja joitain tuntemattomia keränloppuja. Ei mitään ihmeellistä. Mies pyysi kutomaan eläkkeelle jäävälle kollegalleen iloiset, elämänväriset harmaat villasukat ja minä tein työtä toivottua.


Yhdessä pohdittiin noita värejä ja niiden järjestystä. Se on yllättävän vaikeaa, mitkä sopivat vierekkäin, miten saa sopuisan kokonaisuuden. Sukkia päätellessä raidat alkoivat tuntua jotenkin tutuilta, oli pakko käydä lasten Lego-laatikolla.


Huomasin kutoneeni Lego-sukat, miesten koossa!

7.1.2017

Kudottu pipo miehelle

Mies tarvitsi uuden, siistimmän pipon. Lienee sanomattakin selvää, että halusin tehdä sen itse. Mietin pitkään erilaisia malleja, jopa palmikoita, mutta päädyin lopulta erittäin yksinkertaiseen peruspipoon.


Tai no, mikä sitten on peruspipo. Kudoin pipon soveltaen tätä Always Relevant -ohjetta, silmukat ja kerrokset ovat omasta päästä. Vuorin kudoin Madelinetosh tosh sock :ista, päällinen on Tuula Salmelan Pohjan Neitoa värissä lyijy (väri aidoimmillaan kahdessa viimeisessä kuvassa).


Lanka oli nautinto kutoa ja pidän tuosta väristä! Mies oli erittäin tyytyväinen, tämä on kuulemma paras ja miellyttävin pipo ikinä!


Pohjan Neitoa jäi pieni kerä yli, joka jämälankakorin sijasta päätyi suoraan puikoille seuraavaan projektiin! Lumista viikonloppua kaikille!

29.12.2016

Vuoden viimeisiä

Vuoden viimeiset päivät ovat täällä. Vuosi on ollut niin kiireinen, että sanon sille hyvästit ihan mielelläni ja toivon uudelle vuodelle edes vähän enemmän aikaa. Joulukin tuli ja meni sellaisessa hujauksessa, että oksat pois. Sain kuitenkin kaikki lahjat (tai no melkein) ajoissa valmiiksi ja toimitettua pukin konttiin. Moni ajatus jouluisista käsitöistä jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa joulua.

Pari päivää ennen aattoa applikoin keskiyöllä kummitytön joululahjakylpytakin rintamukseen kultaisella langalla E-kirjaimen. Kummityttö söisi mielellään aamiaisen hopealautaselta joka aamu, sitä en voi hänelle tarjota, mutta ehkä pieni ripaus kultaa tekee ihan tavallisesta aamusta hänelle mieluisamman.

 
Koiramme ensimmäisenä jouluna halusin ehdottomasti muistaa sen kasvattajaa. Pitkin syksyä etsin netistä mallia springerspanieli sukkiin. En löytänyt sellaista, joten päätin toteuttaa villasukat väriteemalla. Maijasta löytyi täydelliset värit, jotka pilkkuina ovat katsojasta riippuen piparimuruja kermavaahdolla, nekkukastiketta vaniljajäätelöllä tai jotain ihan muuta.


Pujoliivi-blogissa näin ihanat tassusukat, joten tiesin haluavani raitojen lisäksi sukkien kantapäihin tassun kuvat. Malli tassukuvioihin löytyi ravelrystä.


Ja ne pilkut, minulle ne ovat ehdottomasti springerspanielin pisamia.


Viimeisinä öinä kudoin vielä naapurin 81-vuotiaalle rouvalle alpakkalangasta sukat. Hän on pirteä kuin 18-vuotias, niin elämänmyönteinen, aina puuhastelemassa taloyhtiömme pihan istutusten parissa. Kun näin tuon alpakkalangan Lankamaailmassa, tiesin haluavani kutoa hänelle jouluksi sukat siitä. Muuten hyvin tavalliset perussukat, mutta varren resori on toteutettu joustinpalmikoilla. Anteeksi mielikuvitukseton kuva, mutta enempään en yön tunteina ennen paketointia pystynyt.


Nautinnollista loppuvuotta ja onnellista, ihanaa uutta vuotta 2017!

17.12.2016

Jouluvalmisteluja

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia - minun mielestäni. Jos lapsilta kysytään, jouluun on vielä ainakin miljoona iäisyyttä. Paljon lahjoja on valmistunut, mutta ne täytyy vielä pitää ihan hys hys tasolla. Yhden sentään uskallan esitellä. Kummipojalle, suurelle Potter -fanille, tein Rohkelikko-pipon (kaveriksi viime vuonna saamalleen Rohkelikko-kaulaliinalle). Langat Maijaa, sisällä etuosassa fleece-vuori, malli omasta päästä. Gryffindor -merkki erottaa pipon ihan perusraitapiposta.


Joulua odotellessa olen ostanut yhden hyasintin, joka kuihtui jo kolmantena päivänä, ja yhden amarylliksen, jonka nuput kuivuivat ennen aukeamistaan. Näistä pettyneenä kävelin mökin metsässä ja keräsin kimpun havunoksia, puolukan ja mustikan varpuja. Lisäsin kimppuun karkkikeppejä ja tähtivalot. Ei kovin hienostunut, mutta juuri sen takia tykkään tästä!


Tänä vuonna muistan ystäviäni ruokalahjoilla. Lasten opettajat esimerkiksi saavat maustekakut, joillekin leivoin keksejä. Sellofaania ja kaunista nauhaa tekee monesta vaatimattomastakin lahjasta herkullisen näköisen.


Valkoisesta taikataikinasta tehdyt koristeet antavat lisäilmettä ruokalahjoihin ja halutessaan vastaanottaja voi ottaa koristeet talteen muistoksi.


Koiramme antaa karvakavereilleen (eli siis me muistamme koiran kautta tulleita uusia tuttavuuksia) koirankekseillä, jotka on tietysti itse tehty ja koristeltu aiheeseen sopivalla tavalla.


Seitsemän yötä jouluun...

7.12.2016

Rahin uusi ilme ja häivähdys joulusta

Joulukuu on jo pitkällä ja ajatukset hyvinkin jouluiset, mutta olen tehnyt yhden ainoan jouluisen käsityön. Joululahjatkin ovat vielä pahasti vaiheessa. Miten ihmeessä, koska yritin aloittaa tavallista aiemmin... Lasten pyynnöstä kudoin koirallemme joulusukan. En tiennyt koiranpennun tarvitsevan sellaista, mutta poikien huolenpito oli niin vilpitöntä, että ei auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Jannea ja 7 veljestä, malli omasta päästä, luukuviot lainattu Jorid Linvikin koiralapasista. Tähän asti sukasta on löytynyt aamuisin koirankeksejä.


Käsitöitä olen kyllä tehnyt, varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Tilaustyönä ompelin Ikean rahiin uuden päällisen.

Periaatteessa pikkujuttu, mutta käytännössä jotain ihan muuta. Kankaan kuvioiden kohdistamisessa niin, että kangas riitti, meni aikaa yllättävän paljon. Ja lopulta, siksak kuvion kohdistaminen ei siltikään onnistunut täysin.


Rahin yläosan saa irti niin, että sisällä voi säilyttää tavaroita. Yläosan tuplatereen ja alaosan kulmalaskosten taittelemisessa oli haastetta.


Asiakas on tyytyväinen lopputulokseen ja iloinen saadessaan uuden rahin kotiinsa hyvissä ajoin ennen joulua.

 
Työn alla on vielä yksi isompi projekti, sen jälkeen saan aikuisten oikeasti keskittyä meidän perheen jouluun!

19.11.2016

Matkalla joulumyyjäisiin

Kuukausi on mennyt yhdessä hujauksessa. Olen ahertanut käsitöiden parissa niin, että vaikka mielessäni olen kuvannut ja kirjoittanut usean blogipäivityksen, ovat kaikki kirjoitukset jääneet konkretisoitumatta. Blogitauko ei ollut suunniteltu, joskus vuorokauden tunnit eivät vain riitä.

Olen virkannut poroja, jotka luulin tekeväni hyvinkin nopeasti, mutta joiden virkkaamiseen ja kasaamiseen meni aikaa uskomattoman paljon. Mitä pidätte Rudolfista ja Rupertista?


Halusin virkata myös yhden pörrökorvaisen koiran. Kuopus nimesi sen Bertaksi. Wuff!


Tottakai olen myös ommellut. Olen väkertänyt pienen pieniä enkeleitä. Ester ja Ellen -enkelit saivat kultareunaiset siivet!


Enkeleiden kanssa samaa kokoluokkaa on tämä tonttutrio. Sukissa ei ole kovin montaa silmukkaa, mutta tuntui, kuin niitä olisi kutonut yhtä kauan kuin isompiakin sukkia. Mutta tontut kuuluvat jouluun, joten halusin tehdä niitäkin!


Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä ompelin luita. Aika ison kasan luita. Erikokoisia ja eri materiaaleista. Meidän koiramme tykkää kulkea ympäriinsä pehmeä luu hampaiden välissä, ehkä joku muukin tykkäisi.


Osa töistäni jää meille kotiin, osa menee ystäville lahjaksi, suurin osa menee kuitenkin joulumyyjäisiin ja sitä kautta uusiin koteihin tuomaan iloa! Minut ja työni (toki paljon muutakin kuin tässä nyt esiteltyjä) löytää sunnuntaina 20. päivänä marraskuuta Oulunkylän nuorisotalolta Iloiset kädet -joulumyyjäisistä. Olen mukana myös sunnuntaina 27. päivänä marraskuuta Hämeenlinnassa Metsäkylän Navetan perinteisillä joulumarkkinoilla. Toivottavasti nähdään!

21.10.2016

Villasukkia

Villasukkia. Olen kutonut villasukkia, koska ne nyt vain kuuluvat syksyyn, mutta myös siksi, että halusin eroon kaikista minulta löytyneistä pätkävärjättyjen lankojen jämistä. Aloitin pienestä nöttösestä Nalle Taikaa, yhdistin siihen muita Nalleja ja syntyi ihanat karkkisukat jollekin pienelle tytölle.


Seuraavaksi käsittelyyn pääsi 7Veljestä Raitaa vuosien takaa. Yhdistettynä tummaan harmaaseen syntyi aika klassiset sukat, kokoa 45! En tiedä miksi, mutta halusin tehdä yhdet todella isot sukat.


Löytyi minulta vähän 7V Nostalgiaakin, mutta niin vähän, että piti kaivella muitakin langanloppuja, jotta sain sukat tehtyä. Kun langanloppuja jäi vieläkin yli, tein harmaat sukat, joiden päättely kesti iäisyyden.


Vielä löytyi Nalle Taikaa. Sen kulutuin pikkusiskon poikien sukkiin viimeistä senttiä myöten.


Tässä vaiheessa olin tyytyväinen, ei yhtään pätkävärjättyä lankakerää varastossani! Vaan iloitsin liian aikaisin: pikkusiskoni tarjosi minulle täyttä kerää Nallea, olisikohan Syreeniä? En tietenkään halunnut kieltäytyä hyvästä langasta, kiitoksena tein pikkusiskon tytölle villasukat siitä.


Olin tyytyväinen pätkävärjättyjen lankojen kuluttamiseen. Jossain vaiheessa projektia sain tutustua isosiskoni lankavarastoon, ja kyllä, pakko myöntää, ihailin hänen pätkävärjättyjä lankojaan. Miten ihania yhdistelmiä hän kertoikaan suunnitelleensa omista jämistään. Teki mieleni mennä lankaostoksille, mutta maltoin mieleni. Tulin kotiin ja ryhdyin kutomaan kummitytölle sukkia. Kesällä tykästyin Lahden Pitsi & Palmikossa käsinvärjättyyn Puffa -lankaan. Pinkkiä lankaa missä hopeista kimalletta - tiesin, että haluan tehdä siitä sukat kummitytölle.


Kyllä, minua sukatutti, mutta seuraavaksi on vuorossa jotain ihan muuta! Nautinnollista viikonloppua!

30.9.2016

Villasukka x.3

Olen kutonut esikoiselle niin monta paria sukkia, että en tiedä, monennetko nyt ovat esittelyssä. Muistan ihan ensimmäiset, vauvalangasta kudotut pienen pienet valkoiset, muistan joitakin matkan varrelta, mutta suurin osa on ollut ja mennyt ja hävinnyt muistin uumeniin. Nämä sukat tulen muistamaan pitkään, koska ne ovat nimensä mukaisesti versio numero kolme samasta sukasta.


Neljä vuotta sitten kudoin perussukat Novitan Peippo (?) langasta.


Kaksi vuotta sitten sukat jäivät pieneksi ja jatkoin niitä yksivärisellä oranssilla.


Nyt sukat olivat taas liian pienet. Kun kysyin esikoiselta, minkälaiset sukat hän haluaisi, oli vastaus ykskantaan: "Samanlaiset". En edes yrittänyt löytää samaa lankaa netistä tai kirppareilta, lupasin yrittää käyttää vanhaa lankaa. Sukat olivat niin nukkaantuneet, ettei niistä pystynyt hyödyntämään kuin varret. Koska silmukatkaan eivät enää riittäneet, leikkasin varret irti, poistin pahimmat nypyt, purin langan ja pesin sen. Täydensin harmaalla ja oranssilla ja sain kuin sainkin villasukat x.3 tehtyä esikoiselle. Näin kaiketi entisaikaan toimittiin aina, nykyisin ei vaan taida olla kovin yleistä, vaikka tosiasiahan on, että varret eivät juurikaan kulu. Itselle muistiin, varressa silmukoita 56, terässä 54.


Ja kun olin "säästänyt" langoissa, saatoin hankkia uusia kankaita, neljä täysin erilaista kuosia on esipesty ja odottaa leikkuupöydälle pääsyä! Toivon ehtiväni edes aloittaa viikonloppuna, mutta ulkona on niin kaunista, että ulkoilu olisi kyllä parempi vaihtoehto!


 Kaunista viikonloppua Sinulle!

16.9.2016

Sorsastuskausi alkoi

Sorsastuskausi alkoi! Ainakin meidän perheessä. Koiramme on villasukkien perään. Oikeastaan kaikkien villajuttujen, myös lankakerien. Netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani ymmärsin. että koirat pitävät villan tuntumasta suussa, se on lämmin ja luonnollinen, pehmeä. Ja kaiketi sen tuoksukin on miellyttävä (samaa mieltä!). Siispä tuumasta toimeen ja kutomaan huovutettavaa vinkulelua! Taka-ajatuksena tietenkin oli, että jos mä en koske koiran villaleluihin niin koira ei koske mun villajuttuihin...


Täältä löysin ohjeen, jota osin muokkaamalla tein ensimmäiset sorsat. Ensin tein yhden sinisorsa uroksen, mutta koska se oli kovin yksinäinen, tein sille puolison.


Ja sitten pari tipua...


Ja hups, kohtahan lintuja oli kokonainen parvi.


Enpä ole koskaan ennen tehnyt huovutettua vinkulelua, mutta ihan varmasti teen toistekin! Koiramme tykkää niin paljon, että tästä ei voi luopua edes päiväunien aikana! Voi olla, että joku koirakaveri saa tällaisen lahjaksikin, koska kyllä yksi lintu per koira pitäisi riittää.


Loistava lelu lintukoiralle ;) Ja mikä parasta, mitä enemmän tätä pureskelee ja mutustaa tai kuljettaa suussa, sitä tiiviimmäksi se huopuu. Hyvää viikonloppua!