19.4.2018

Termoskassi

Tein termoskassin. Yritin kyllä käydä ostamassa sellaisen, mutta koska se on sesonkituote ja niitä myydään vain kesäaikaan, en pystynyt. Isoja styroksisia kylmälaukkuja kyllä olisi ollut tarjolla, mutta ei pienempiä. Siksi tein sen itse.


Meillä on yksi Sagaformin termoskassi. Se on kovassa käytössä: siinä tuodaan pakasteet kaupasta kotiin ja siihen pakataan eväät lasten turnaus- ja kisapäivinä. Viime aikoina turnaukset ja kisat ovat osuneet samalle päivälle eri puolille kaupunkia, joten yksi kassi ei ole enää riittänyt.


Käytin vanhaa kassia mallina ja pengoin kangasvarastojani. Ulkopuoli on paksua canvas tyyppistä kangasta, jonka sain siskoltani hänen siivotessaan kangaskaappejaan. Koska se ei ihan riittänyt, tein kannen ulkopuolen Lauritzonin mallipalasta, joka on pyörinyt kaapissani noin viisi vuotta. Kahvat olen joskus ottanut talteen esikoisen harrastuskassista, vetoketju on kierrätetty vanhasta fleecetakista. Eurokankaasta ostin alumiinipinnoitettua puuvillakangasta sisäpuolelle (myyjän mukaan eristää hyvin) ja puuvillapohjaista vanua eristeeksi (polyester vanua olisi ollut, mutta myyjän mukaan se saattaa lämmön vaikutuksesta painua kasaan).   


Olen tyytyväinen lopputulokseen. Ostamalla uuden olisin tietysti säästänyt paljon aikaa, mutta näin sain hyödynnettyä hyvin paljon olemassa olevia varastoja. Tämä termoskassi on taatusti yksilöllinen. Mielenkiinnolla jään odottamaan, kumpi termoskasseista on se, jonka kummatkin pojat ehdottomasti haluavat aina itselleen.




1.4.2018

Miten meno noin omasta mielestä?

Muoviton maaliskuu on vaihtunut huhtikuuksi ja on aika kertoa, miten meni noin omasta mielestä. Minusta se meni sekä hyvin että huonosti.

Muovittomana kuukautena ostin kaupasta 118 muoviin pakattua elintarviketta (mutta en yhtään muoviin pakattua tai muovia sisältävää kosmetiikkaa). Ihan kauhean monta kappaletta, kun ottaa huomioon, että tässä luvussa ei ole mukana pahviset pastapaketit, joissa on muovi-ikkuna, tai ruokakerma purkit, joissa on muovinen korkki. Vain kokonaan muoviset elintarvikepakkaukset. Toisaalta tilli, joka oli muovipussissa ja muoviruukussa, on laskettu yhdeksi kappaleeksi. Vertailun vuoksi muistutan, että olemme 4-henkinen perhe ja luvuissa on mukana koiran ruokapakkaukset.


Hetken jo meinasin hehkuttaa, että pääsiäisen vietossa sentään onnistuimme. En ostanut yhtään Kinder-munaa, koska halusin välttää muoviset yllätyspakkaukset. Sen sijaan nautimme Mignon-munia ja irtokarkkeina myytäviä suklaamunia, lapset saivat lisäksi folioon pakatut Kinder -puput. Mutta tämä ei ole koko totuus. Olin varautunut virpojia varten ostamalla yksittäispakattuja Lentävä luuta -lakuja, jotka olivat isommassa muovipussissa. Ensi vuodeksi täytyy ratkaista virpojien palkat jollain toisella tavalla!


Muovisia karkkipusseja ei kuukauden aikana ostettu yhtään. Lapset ovat saanet lauantaisin "Äiti Mix" -pussin eli minun valitsemia irtokarkkeja. Tähän asti on käytetty paperipusseja (yhtä ja samaa pussia useamman kerran), mutta tästä eteenpäin pojilla on omat kestokarkkipussit. Ompelin pusseista sen kokoiset, että niihin mahtuu tarpeeksi, mutta että ne painavat tyhjinä alle 10 grammaa (oletustaara irtokarkkivaaoilla).


Veimme kuukauden aikana 1.440 grammaa muovijätettä kierrätykseen. Huh huh. Se on alle keskiarvon, mutta silti se on minusta aivan kamalan paljon. Liikaa. Eikä tämä tietenkään ole koko totuus käyttämästämme muovista, koska likaisimmat kääreet on jätetty pesemättä ja viety sekajätteeseen ja esimerkiksi vessapaperin kääremuovi on käytetty roskapussina, jolloin sekin on päätynyt sekajätteeseen eikä sisälly lukemaan. Kuukauden aikana vietimme esikoisen synttäreitä ja leivoin kaiken itse, mutta juustokakun leipomisesta tulee väkisin paljon muoviroskaa (tuorejuustopaketit). Lusikkaleivät syntyivät onneksi ilman muovia!


Olemme mielestäni jo pitkään kierrättäneet kaiken niin hyvin kuin mahdollista, mutta se ei enää riitä. Muovittoman maaliskuun aikana olen yrittänyt entistä enemmän miettiä roskia raaka-aineina. Ompelin lasten pieneksi jääneistä ja puhkikuluneista farkkushortseista leluluun koirallemme. Valitettavasti täytin sen polyesterivanulla, eli ei täysin muoviton, mutta ainakin kokonaan ilman muovista pakkausjätettä ja taatusti mieleinen!


Kuukauden aikana olen pessyt ja kerännyt käytetyt kananmunankuoret talteen sen sijaan, että olin laittanut ne biojätteeseen. Lapset ovat pyytäneet kokoelmalleni selitystä ilmeisesti epäillen mielenterveyttäni. Kesällä kuoret pääsevät murskattuina lannoittamaan minun pioneitani (luonnonkalsiumia), mutta näin pääsiäisen aikaan ne toimivat mainiona koristeena!


Muoviton maaliskuu on avannut silmiäni entisestään ja tiedostan muovin läsnäolon vielä enemmän kuin aiemmin. Muovin vähentäminen onnistuu tiettyyn pisteeseen asti vain etsimällä saman tuotteen ekologisemmin pakattuna, mutta me olemme siinä pisteessä, että nyt pitäisi etsiä vaihtoehtoisia tuotteita. Olisi helppoa muuttaa oma ruokavalio vähemmän muoviseksi, mutta urheilevat lapset tarvitsevat raejuustonsa ja lihaproteiininsa. Elämä on tasapainoilua muovin vähentämisen, totuttujen tapojen ja kohtuullisten ruokakulujen välillä. Kylvämäni tomaatin ja persiljan taimet tuskin muuttavat kumpaakaan olennaisesti suuntaan tai toiseen, mutta kivaa niiden kasvattaminen on silti. Ja jos vältän edes yhden muovitetun persiljan ostamisen, se kannattaa! 


Järven jäällä kävellessä (hyvinkin muovisissa ulkoiluvaatteissa ja kengissä) on ihana nauttia luonnosta. Vihaan kaisloja kesällä, mutta näin kevätauringossa ne ovat niin kauniita, niin pehmeitä, että tekisi mieli kerätä niiden kukintoja (?). Mihinköhän niitä voisi käyttää?


Aurinkoista huhtikuuta!

28.3.2018

Silmukkamerkkejä

Olen ihastellut silmukkamerkkejä pitkään, hipelöinyt niitä lankakaupoissa, kadehtien katsonut muiden luomia merkkejä blogeissa. Silti olen jatkanut lankalenkkien käyttöä silmukkamerkkeinä, silloin kun en ole pärjännyt silmukoiden laskemisella. En ole pystynyt perustelemaan niiden ostamista itselleni, mutta kun älysin tehdä sellaiset lasten Lego-palikoista, en pystynyt perustelemaan itselleni, miksi en tekisi niitä. 


Olisin halunnut pinkkejä ja vaaleanpunaisia Legoja, mutta niitä pojilla ei ollut ollenkaan. Pari valkoista, pari harmaata ja yksi oranssi tavallinen 1*1 palikka saivat kelvata. Porasin palikoihin reiät 1,5mm poralla ja pujotin avainnauhoista ylijäneet kännykkälenkit niihin.


Mikä tahansa jäykempi lanka olisi tietysti käynyt, mutta näiden kannykkälenkkien (mikäköhän niiden oikea nimi on?) alareunassa oleva metallirengas antoi hyvän alustan liimaamiselle. Käytin ihan perus EriKeeperiä (kuvassa vielä märkää), kun eihän näihin mitään rasitusta tule.


Yksi pääsi samantien puikoille ja pakko myöntää, että onhan tämä paljon kivempi kuin lankalenkki. Taitaa olla taas niitä asioita, että ilman pärjää hyvin, mutta kun kerran pääsee käyttämään, ei ilman tulisi enää toimeen.


Joko sinä käytät silmukkamerkkejä?

22.3.2018

Virkattu unirätti

Virkkasin pupu-unirätin. Lankana BlendBamboon jämäkeriä ja 3 mm koukku. Malli Life with Mari -blogista. Tämän piti olla pieni helppo välityö, mutta yllättäen langan riittävyyden säätämisessä, kasvojen kirjailussa ja piparireunassa meni aikaa. Niinhän niissä aina.


Toki puput kuuluvat pääsiäiseen ja pääsiäinen on jo ensi viikolla, mutta en silti tehnyt tätä pääsiäiskoristeeksi. Osallistun tällä pupu-unirätillä Seijasiskon Punainen lanka -blogissaan järjestämään ystävänpäivähaasteeseen, jolla hän kerää turvaleluja Oulun Ensi- ja turvakodin lapsille. Tästä tuli söpön vauvamainen, mutta samalla mukavan poikamainen.

 
Meidän esikoinen käytti aikoinaan unirättiä, se oli suurempi tuki ja turva kuin tutti tai mikään pehmolelu ikinä. Siksi halusin ehdottomasti tehdä nimenomaan unirätin mainittuun keräykseen. Tuo esikoinen täyttää ensi viikolla 13 vuotta, mutta edelleen hänen rakas Lassinsa löytyy tyynyn alta joka ikinen yö ja se on nimenomaan Lassi, jolla edelleen kuivataan ne kaikkein isoimmat kyyneleet. Toivottavasti Leevi tuo samanlaisen lohdun jollekin pikkuiselle ja kulkee pitkän turvallisen matkan hänen kanssaan.


14.3.2018

Muoviton maaliskuu

Muoviton maaliskuu on jo puolivälissä. Viime kesästä asti olen yrittänyt vähentää muovin käyttöä, tuntuu kuin kerrankin olisin aallon harjalla trendikkäiden asioiden sihteen. Tämä maaliskuu ja monen monet artikkelit muovin haitallisuudesta ovat pistäneet minutkin ajattelemaan asioita vielä enemmän.

 
Kudoin esikoiselle villasukat kuukauden teeman mukaisesti ilman muovia! Valkoisen langan ostin marraskuussa Skotlannista, se on ihanaa 100 %:sta villalankaa New Lanark Millsiltä. Epäilin langan riittävyyttä, siksi kudoin kantapäät ja kärjet nokkoskuidulla vahvistetulla Onion Nettle Sock yarnilla. Kaikki pilkut eivät ole ihan luonnonväreillä värjättyjä, mutta pidän sukista. Huomenna päättelen ne.


Kävin Menitassa ostamassa lankaa villatakkiin. Pakkasin 100 %:set alpakkalangat, joissa on vain paperivyöte ilman sen kummempia pinnoitteita, omaan kangaskassiini ja olin tyytyväinen. Kotimatkalla minua alkoi ärsyttää. Hyllyssä oli yksi kerä liian vähän. Kun myyjä kävi hakemassa lisää keriä varastosta, näin hänen ottavan sen isosta muovipussista. Ennen tätä muovitonta maaliskuuta en olisi edes kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta nyt se tuntui suorastaan pahalta. Ihana luonnonkuitu, eikö paperi ja pahvi riittäsi sen suojaksi?


Ärsytystäni lievensi sinällään pieni asia. Kummityttöni oli jättänyt minulle tervehdyksen oman latunsa viereen toivoen, että kulkisin samaa reittiä. Miten iloiseksi tämä pieni, muoviton viesti tekikään minut.


Kutomisen lisäksi olen käynyt kangasvarastojani sekä käytöstä poistettujen vaatteiden pinoani läpi ja ommellut pusseja puuvilla- ja pellavakankaista. Kuopuksen luokka kerää rahaa leirikouluun myymällä kestohedelmäpusseja ja aion lahjoitta nämä pussit tuohon keräykseen. Toki vastaavia voi ostaa kaupastakin, mutta kierrätys- tai ylijäämäkankaista ommeltuna ne ovat vielä asteen ekologisempia. Minusta tuo on aivan mahtava tempaus, näin saadaan ehkä pieni muovittoman ajatuksen siemen kylvettyä asiaa vielä ajattelemattomiin ihmisiin.


Koska ajattelemattomia ihmiset ovat. Kotikadullamme on ollut kaukolämpötyömaa käynnissä nyt toista kuukautta. Kaivannon pohjalle on heitetty putkien muoviset suojahatut, tai korkit. Tänään minua alkoi ärsyttää niin paljon, että otin yhteyttä työn teettäjään. Kaivannon ohi kulkee päivittäin hyvin paljon lapsia ja nuoria. Tällaisen roskaamisen mallinko vastuullinen toimitsija haluaa antaa tuleville polville? Hatut ovat osittain hiekan seassa, osittain putkien alla. Kun ei niitä ole ainakaan kolmeen viikkon sieltä kerätty, tuskin kerätään nytkään. Ilman muovitonta maaliskuuta en olisi tullut ottaneeksi yhteyttä ko toimitsijaan. En ole vielä saanut vastausta yhteydenottooni, mutta ole sentään tehnyt jotakin muovittomamman maailman hyväksi.


Ja olen minä aktivoitunut toisessakin asiassa! Sinällään mielenkiintoista, koska en koe olevani mikään aktivisti luonteeltani, enemmänkin hiljainen nurisija ja vaivihkaa toimija. Useamman kerran viikossa käymme lähikoirapuistossa. Minusta on tuntunut hölmöltä kerätä koiran tarpeet muovipussiin ja nostaa ne muutaman metrin päässä sijaitsevaan roskikseen. Puistoon ei ole useista pyynnöistä saatu lapiota. Niinpä minä tein viimeisestä muovimehukanisteristamme kakkalapion ja vein sen puistoon. Jäljistä päätellen sitä ovat käyttäneet muutkin kuin minä. Hyvä, jokainen käyttökerta tarkoittaa yhtä muovipussia vähemmän!


Koiratkin jättävät jälkeensä muovia. Tai no, ihmisten kanssa kaupungissa eläessään heidän tarpeidensa täyttäminen aiheuttaa muoviroskaa. Muovittoman maaliskuun aikana olen siirtynyt käyttämään kaupan perusjauhelihojen, niiden muovisiin laatikoihin pakattujen, tilalla Musti ja Mirrin muovipötköihin pakattuja "lihoja". Muovijätettä syntyy edelleen, mutta reilusti vähemmän, ja näin voin käyttää niitä eläinkunnan tuotteita, mitkä eivät sovi ihmisravinnoksi, kuten esim. kuvan broilerin sydämet.


Muovittoman maaliskuun aikana olen heittänyt roskiin viimeisen muovisen tiskiharjani ja laittanut muovinkierrätykseen viimeisen muovisen Fairy-pullon. Uudet tavat vaativat totuttelua, mutta paluuta muovilla tiskaamiseen ei ole.


Muoviton maaliskuu on hieno kampanja. Olen jatkanut (ja jatkan!) samalla tiellä kuin aiemminkin, mutta asioiden jatkuva esillä olo pistää aivot työstämään asioita entistä enemmän. Minusta tämä ei ole vaivalloista, se vaatii vain hieman aikaa ja oivalluksia sekä tietoa vaihtoehtoisista tavoista. Oletko sinä osallistunut Muoviton maaliskuu -kampanjaan jollakin tavalla?

9.3.2018

Taimihässäkät KAL

Ensimmäistä kertaa osallistuin KAL:iin ja täytyy sanoa, että jotakin koukuttavaa tällaisessa yhdessä tekemisessä on. Marja vanuttunut villasukka -blogissa keräsi viherpeukaloita mukaan ja niin innostuin minäkin kutomaan pitkiä kirjoneulesukkia. Vähän jännitti lankojen valitseminen sokkona, mutta hyvien vihjeiden avulla lopputulos on mielestäni onnistunut.


Kaikki langat löytyivät varastostani. Pohjaväri on valkoista Nallea, kukat Nallea ja Maijaa, ruukut niin ikään Maijaa. Kudoin sukat medium koossa, mutta jotakin onnistuin mokaamaan, koska sukat eivät mahdu jalkaani! Pohje on liian pieni. Ehkä tein alun liian tiukkana, koska puolesta välistä alaspäin sukat ovat minulle sopivat. Vaan ei haittaa, näin kauniit sukat on ilo lahjoittaa eteenpäin jollekin.


Hyvin pitkälle pysyin päivittäisessä tahdissa, aamuisin ensimmäiseksi katsoin uuden ohjeen ja koko päivän sormia syyhysi päästä puikoille. Vasta toiseksi viimeisen ohjeen kohdalla jäin jälkeen ja sitten tuntui, ettei aikaa kutomiselle ole ollenkaan. Valmistuminen venyi, mutta niin siinä joskus käy.


Kiitos, Marja, kun järjestit tämän KALin. Kiitos kauniista mallista ja selkeistä ohjeista! Nyt kun sukat on kudottu ja maaliskuu lähenee jo puolta väliä, voi alkaa istuttaa niitä oikeita siemeniä.

21.2.2018

Talvitakki koiralle

Meidän koira tuntuu tarkenevan keillä kuin kelillä. Sitä ei haittaa sade eikä kura. Lumi ja pakkanen ovat ihania. Sen sijaan se inhoaa valjaita ja kaikenlaisia vaatteita, varsinkin niiden sovittamista. Ei siis liene ihme, että viime talvena aloittamani koiran talvitakki jäi odottamaan parempaa hetkeä. Sääennuste lupailee hyvin kylmää, joten oli pakko ryhtyä toimeen.


Hain takkiin mallia valmiista koirantakeista (valmiita takkeja on tarjolla vaikka kuinka ja osa varmasti erittäin hyviä, mutta en raaskinut maksaa niistä pyydettyä hintaa). Googlasin yhden jos toisenkin diy ohjeen. Lopulta tämä syntyi omasta päästä poimien kaikista näkemistäni parhaat puolet. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensimmäisessä versiossa mitoitus ei osunut ihan kohdilleen: koiramme kävi takki päällä pissalla ja kun lumeen ei jäänyt jälkeäkään, arvaatte varmasti, mihin kaikki oli mennyt... Niinpä, pesuun, purkuun ja uusi yritys. 


Malliltaan takki muistuttaa hevosen loimua, rinnan kohdalla on tarranauhat, joilla takki suljetaan. Lisäksi vatsan alle tulee erillinen läppä. Läpän reunoilla on strapit, joilla takki kiinnitetään selän päältä. Niskassa on kuminauha, jolla kaulusta voi jonkun verran kiristää. Takin päällikangas on miehen vanha tuulitakki, siitä on kierrätetty myös kuminauha kiristimineen sekä tarranauhat. Heijastinnauhat samoin kuin reunojen kanttausnauhat ovat lasten vanhasta turvaliivistä, sträpit ovat esikoisen vanhasta koulurepusta. Vuoreksi halusin jotain muuta kuin fleeceä, joten ostin Eurokankaasta kevyesti huovutettua villakangasta. 


Enimmäkseen kierrätysmateriaaleista syntyi mielestäni ihan kelpo takki. Takki pääsi tositestiin, kun olimme tänään 15 asteen pakkasessa tunnin lenkillä. Ei merkkiäkään jähmettymisestä, joka voisi seurata a) kylmyydestä tai b) epämiellyttävästä vaatteesta. 


Takkiin täytyy vielä lisätä kuminauhat pujotettavaksi takajalkojen ympärille. Nyt se heiluu puolelta toiselle vähän turhan paljon. Otin talteen kuopuksen vanhoista housuista vyötärön kiristys kumpparit, mutta ne eivät tulleet mukaan mökille.

Nauttikkaa aurinkoisista talvipäivistä, mutta muistakaa pitää itsenne ja lemmikkinne lämpiminä! 

17.2.2018

Viikon varrelta poimittua

Onpahan ollut viikko. Ihan tavallinen viikko, mutta höystettynä niin monella ekstrasäädöllä, että tunnit eivät tunnu riittävän millään ja tekemättömät asiat painavat mieltä. Käsitöille ei ole juuri ollut aikaa, ja kuitenkin, kun kelaa viikkoa taaksepäin, olen tehnyt koko ajan jotain käsilläni. Aloitan ihan nurinpäin viikon sillisalaatin purkamisen: tänään tein hiihtoloman kunniaksi aamiaiseksi pojille lättyjä ja tarjoilin ne sänkyyn. Lasten ilmeet olivat aikaisen heräämisen ja työn arvoiset!


Olen auttanut kaveria hänen uuden kotinsa remontissa. Maalannut seiniä ja asentanut laminaattia. Vähän ronskimpaa, mutta niin palkitsevaa työtä. Suorastaan terapeuttista.


Olen yrittänyt elää niin, että tuottaisin mahdollisimman vähän jätettä. Zero waste tuntuu lapsiperheessä mahdottomalta, mutta jokainen roska vähemmän on oikeaan suuntaan. Kaupassa käyminen on ihan erilaista kuin ennen ja kestää huomattavasti pidempään, kun yrittää löytää vaihtoehtoja, joissa ei ole pakkausmuovia tai sitä on mahdollisimman vähän. Olen alkanut kirjata ylös kierrätykseen menevän muovin määrän ja lisäksi olen alkanut laskea ostettujem muovipakkausten lukumäärän. Numerot eivät valehtele, kuten sanotaan. Tässä kuva viimeisimmällä kauppareissulla mukaan tulleista muovipakkauksista. Miten ihmeessä voisin hankkia raejuustoa ilman muovia? Tai mozzarellaa? Kanaa saisi ostettua palvelutiskiltä, mutta sekin pakataan muovilla pinnoitettuun paperiin.... Ehkä kysymys onkin uusien ruokalajien löytämisestä, ei ainoastaan tuttujen tuotteiden korvaamisesta muovittomilla.


Onneksi koin niitä onnistumisiakin! Löysin hunajaa lasipurkissa, ostin pähkinöitä ja rusinoita paperipussiin (olen ennen ostanut ne aina muovipussiin pakattuna), täysjyväpastaa pahvirasiassa (vaikka siinä on pieni muovi-ikkuna, on se silti paljon parempi kuin kokonaan muovissa). Lapsille en enää osta muovipullossa olevia limuja, tuurilla heidän tämän hetken lempilimuaan myydän lasipullossa! Leivontaa varten olisin halunnut ostaa Fazerin suklaata, mutta se on muoviin pakattua.


Jätteiden vähentämiseksi jatkossa tein bee's wrappeja. En ole käyttänyt juurikaan kelmua pitkään aikaan, mutta nyt en tarvitse sitä senkään vertaa. Tiedän, että näitä mehiläisvahalla kyllästettyjä kankaita myydään kaupoissa valmiina, minullakin on muutama Ruohonjuuresta ostettu, mutta ne ovat aika hintavia. Trashless -blogin inspiroimana ja ohjeella numero 1 tein meille kasan bee's wrapeja. Kuopus kutsuu niitä hupsuiksi papereiksi, mutta on mukisematta syönyt niihin käärityt eväsleivät.


Tein koiramme eväille oman bee's wrapin, koska kaapistani löytyi sopivan kokoinen pala aiheeseen sopivaa puuvillakangasta. Bee's wrapeja ei voi pestä kuumalla vedellä, siksi en halua kääriä luun paloja meidän ihmisten käyttämiin wrapeihin. Toisaalta, en halua syöttää koirallemmekaan turhaa muovia.


Olen tyytyväisenä syönyt ikkunalaudalla kasvavia  zero waste herneen- ja auringonkukanversoja. Paitsi että eiväthän nekään ole kokonaan roskattomia / muovittomia: multa on ollut pakattuna muoviin, samoin siemenet. Siitä huolimatta, herkullisia ne ovat, ja paljon vähemmän muovisia kuin kaupan muovipurkkiin ja muovipussiin pakattu herneenverso yrttiruukku!


Auringon määrä lisääntyy huomattavasti päivittäin. Tänään oli ihanan keväinen ilma ja nautin pitkästä lenkistä karvakuonomme kanssa.


Lenkin jälkeen nautin kutomisesta - minulle siitä kaikkein oikeimmasta ja rentouttavimmasta käsityöstä. Olen mukana Vanuttunut villasukka -blogin Taimihässäkät KALissa. Se on minulle ensimmäinen ikinä ja huomaan innoissani odottavani aina seuraavaa ohjeen pätkää. Miksi en ole koskaan aiemmin lähtenyt näihin mukaan? Kuva on otettu toisen päivän osuuden jälkeen, tätä kirjoittaessani olen kutonut jo kolmannen päivän. Huomista odotellessa!


Hyvää hiihtolomaa niille, keillä semmoinen on alkanut! Aurinkoisia helmikuun päiviä teille kaikille muille!

7.2.2018

Tuolin verhoilu

Vuoden alussa sain pyynnön verhoilla yksi tuoli uudestaan ja kuvan tuolista. Pidän verhoilusta, pidän siitä, että vanhat ja raihnaiset huonekalut saavat uuden elämän. Siksi suostuin pyyntöön. Kun näin tarkemmat kuvat tuolista, minua alkoi epäillyttää. Kun sain tuolin ja olin purkanut sen osiin, epäillys kasvoi entisestään. Metallirunkoinen puujalkainen tuoli oli kasassa vetoketjuilla ja liimalla, mutta päätin silti haastaa itseni ja ryhtyä tuumasta toimeen. Lopputulos hyvä!


Tuoli oli pakko purkaa ihan palasiin. Rungon tukikankaat olivat venyneet käytössä ja vaihdoin ne uusiin.


Hioin ja lakkasin puuosat Teknoksen Helo 40 Aqua puolikiiltävällä.


Hiomisessa oli kova työ, mutta vaalea, uusi puupinta on niin kaunis ja raikas, että kyllä kannatti.


Purin vanhat päälliset ja kirjoitin jokaisen työvaiheen ylös.  Käytin vanhoja osia kaavoina ja luin tarkasti muistiinpanojani.  Vanha verhoilu oli nahkaa ja siinä oli mielestäni erikoisia leikkauksia. Vähän yksinkertaistin mallia, mutta kyllä siinä omat kommervärkkinsä oli siitä huolimatta.


Rypytyksiä, taitteita, sisäänottoja. Vetoketjuja ja ruuvikiinnityksiä.


Haastava, mutta mielenkiintoinen palapeli! Ja juuri sen takia olen tyytyväinen lopputulokseen. Itselle muistiin vielä kuva lähtötilanteesta.


Asiakkaan valitsema kangas on väritykseltään hyvin lähellä alkuperäistä, siksi muutos ei kuvia katsomalla näytä kovin kummoiselta, mutta voin vakuuttaa, että tuoli on päivitetty 2010-luvulle.