13.6.2018

Työpöydän tuoli

Minulla on ollut pitkään vanha suvussani kulkenut työpöydän tuoli. Olen sen parikymmentä vuotta sitten verhoillut enemmän silloiseen makuuni ja sisustukseeni sopivaksi.


Nyt halusin sen esikoisen huoneeseen ja se kaipasi uutta ilmettä. Ajatus pikaisesta uudelleen verhoilusta muuttui pian ihan toiseksi, kun päällimmäisen kankaan alta paljastui alkuperäinen hyvin kulunut samettikangas.


Lopulta jouduin purkamaan tuolin kokonaan puuosia lukuunottamatta.


Kiristin pohjan vyöt ja vaihdoin rikkinäiset osat uusiin. Pöyhin pehmusteena olleet heinät ja laitoin ne takaisin paikoilleen, sen lisäksi jouduin laittaamaan verhoiluvanua. Lopulta istuin ja selkänoja olivat taas oikean muotoiset ja pystyin päällystämään tuolin (kangas Eurokankaasta).


Iso osa koristenauloista hajosi irrotettaessa, joten jouduin hankkimaan niitä liisä. Päädyin tilaamaan Vanha Eemeli -nimisestä verhoiluliikkeestä mahdollisimman samanlaisia kuin alkuperäiset olivat. Ja miten tyytyväinen olinkaan, sain hakea naulat postista heti tilausta seuraavana päivänä.


Nauloja oli vaikea saada suoraan, kangas ja aiemmat reiät meinasivat kiusata oikein urakalla.


Jännittävin hetki oli, kun löysin pienen taitetun paperilapun tuolia purkaessani. Odotin jotain jännittävää, mutta ihan hauska oli tämäkin viesti haudan takaa.


Tuoli sai uuden elämän, esikoinen sai uuden tuolin. Kaikki ovat tyytyväisiä. Tuoli on muistutus ajasta, jolloin asioita arvostettiin ja ne tehtiin kestämään. Tuolia verhoillessa mietin taas kerran jätteen määrä ja ihmisiä piinaavaa kulutushysteriaa. Toukokuussa perheemme tuotti muovijätettä 1 615 grammaa. Eikö määrä ikinä vähene? Milloin pääsen siitä eroon? Se on paljon, kun kuitenkin tietoisesti yritän välttää muovia koko ajan. Ostan käyriä kurkkuja ja toisenlaisia tomaatteja (koska niitä ei ole pakattu muoviin).


Vaikka vältän muovijätteen, tulee jokaisesta punnituksesta vähintään yksi tarra. Vielä enemmän kiukuttaa hedelmiin liimatut täysin tarpeettomat mainostarrat (jotka kaikki menevät sekajätteeseen).


Yhtenä iltana söimme tortilloja ja tein tortillalätyt itse. Yllättävän helppoa välttää taas yksi muovipakkaus.


Olen hemmotellut kesälomalle päässeitä lapsia tekemällä pirtelöä (huomaathan, ei pilliä!). 


Koiralle tein maksamakkarajäätelöä, strösselin virkaa toimittaa kuivatut tonnikalapalat. Tiedän, maksamakkara oli pakatta muoviin, mutta se oli menossa vanhaksi ja varustettu -30% tarralla, joten se hyväksyttäneen.


En pysty välttämään muovia kokonaan (tai en osaa enkä tiedä tarpeeksi), mutta monessa asiassa pystyn valitsemaan muuhun kuin muoviin pakatun vaihtoehdon. Suurin osa muroista on pakattu ensin muoviin ja sitten pahviin, mutta onneksi on nitäkin muroja, mitkä on pakattu suoraan pahviin. Seuraavaksi haluaisin löytää muovittoman vaihtoehdon raejuustolle, koska sitä meillä menee paljon.

Aurinkoista ja aktiivista kesää!

18.5.2018

Mustavalkoiset mari-huput

Tuttavapiirissämme on eräs aloitteleva golfin pelaaja, joka pitää mustasta ja valkoisesta ja marimekosta ja joka juhlii pyöreitä vuosia lähiaikoina. Lahjaksi hänelle tein mustavalkoiset marimekko-aiheiset mailahuput.


Netti on pullollaan ihania marisukkia, toiset enemmän toiset vähemmän värikkäitä. Käytin niitä inspiraationa, laskeskelin silmukoita, pyörittelin värejä, sommittelin kuvioita. Kun äiti kelaa -blogissa oli erinomaisia kaavakuvia, joista osaa käytin sellaisenaan, osaa muokkasin enemmän.


Aloitin Unikosta, jatkoin Lokilla ja Muijalla.


Suunnitteluvaiheessa iski runsauden pula. Miten pystyn valitsemaan kaikista mahtavista malleista juuri sopivat? Mitkä toimivat hyvin yhdessä? Joku kuvio toimii hyvin mustalla pohjalla, joku toinen valkoisella pohjalla. En osannut päättää ja päädyin tekemään toisen setin. Kaivo, räsymatto ja tasaraita.


Itse en ole mikään suuri marimekko fani, mutta pakko myöntää, että kuviot ovat hienoja klassikoita, jotka toimivat aina vaan uudestaan ja mitä moninaisimmissa yhteyksissä.


Mustavalkoinen toimii hyvin kuvioneuleessa, mutta suuren kontrastin takia langanjuoksujen sitominen näkyy välillä turhan paljon. Mailahuput on kostutettu, mutta uskon (ja toivon) pinnan tasoittuvan vielä entisestään käytössä.


Mikä kuvio on sinun suosikkisi? Joku edellä mainituista vai joku muu?

9.5.2018

Päivät kuluu viikot vierii

Päivät kuluu, viikot vierii... Blogi elää tahatonta hiljaiseloa. Keväällä on niin monta rautaa tulessa, että aika ei tunnu riittävän mihinkään. Olen silti yrittänyt nauttia kevään kukista: orvokeista, hortensioista ja talvehtineista pelargonioista.


Kylvin kesäkurpitsan ja avomaankurkun siemeniä, itäminen antaa odotuttaa itseään iäisyyden.


Käsityörintamalla on ollut hyvin vaisua valmistuneiden töiden suhteen. Naapuri toi puhki kuluneet sukkansa minulle ja pyysi uusia teriä niihin. Kun ryhdyin purkamaan sukkia, huomasin myös kantapään olevan viittä vaille puhki. Kun olin purkanut varsiin asti, huomasin sukkien olevan kudotut niin harvoilla silmukoilla, että en pysty jatkamaan vaan purin sukat kokonaan.


Sain käyttää mitä vaan jämälankoja minulta löytyy ja tein sukat kokonaan uudestaan. Kierrätetyiksi jämälankasukiksi näistä tuli mielestäni pirteän keväiset! Ja kyllä, haluan kokonaan unohtaa millainen päätteleminen näissä oli.


Kevätsiivouksen tiimellyksessä poistin vaatekaapistani seitsemän vanhaa valkoista pooloa (joista osa yli 25 vuotta vanhoja, apua). Halusin yrittää hyödyntää materiaalin ja ajattelin leikata paidoista kudetta ja tehdä korin. Leikkasin kaiken käyttökelpoisen talteen ja koska ne olivat hyvin erisävyisiä valkoisia, värjäsin ne mustiksi. Leikkasin mustat trikoot kuteiksi ja aloin virkata - vain huomatakseni, että ei onnistu. Trikoo on niin vanhaa, että se on menettänyt kaiken elastisuuden! Se ei edes rullaannu venytettäessä, mutta katkeaa kyllä poikki. Viisaampi olisi tietenkin tiennyt tämän kaiken paitoja tunnustellessa, mutta en minä. Ei tullut koria, tuli iso kasa mustaa jätettä.


Olen leiponut paljon, keittänyt simaa ja tehnyt sinappia. Kyllä, olemme herkutelleet ja syöneet hyvin!


Ja olen sortunut ostamaan lisää lankaa: Louhittaren luolan Väinämöistä ja Lanitia ex Machinaa. Toinen on tietoinen hankinta lahjasukkia varten, toisen väriin vain tykästyin niin, että itsehillintä petti.


Päivät kuluu, viikot vierii ja roskia kertyy ihan älyttömästi, vaikka niitä yritänkin välttää. Huhtikuussa meidän perhe vei kierrätykseen 1.241 grammaa muovia. Suunta on ollut laskeva koko tämän alkuvuoden, mutta se on silti edelleen paljon. Ja kun sitä yrittää tosissaan vähentää, huomaa pienien asioiden ärsyttävän. Kuten tämä pieni muoviklipsi, jolla tuotelappu on kiinnitetty lankavyyhtiin. AAARGHH - niin täysin turha! Eikä sovellu edes kierrätykseen.

 
Olen jo aiemmin kertonut, kuinka vältämme karkkipussien ostamista ja karkit ostetaan irtokarkkeina. Vaan eipä sekään kovin muovitonta ole, pakkauspussit vain ovat isompia (tiedän toki, että muovijätettä syntyy näin vähemmän ja se on siksi parempi, mutta silti). Luulisi muuten, että kärryllinen karkkia on houkuttelevan näky, mutta minusta tämä on lähinnä vastenmielinen!


Ulkona on ihana auringonpaiste ja vihreän määrä lisääntyy päivä päivältä. Siitä huolimatta lupaan ensi kerralla jotain valmista!



27.4.2018

Vuodenaika haaste: kevät

Kevät. Aurinkoinen parveke kutsuu kahville, vaikka ihan vielä siellä ei tarkenisikaan. Peitto jalkojen päällä ja kuppi lämmintä kahvia, kyllä sitä pärjää. Mutta mutta, jos kahvi on keitetty pressopannulla ja tuotu siinä ulos, se jäähtyy ensimmäisen kupin aikana. Ja koska olisi inhottavaa keskeyttää parvekekahvit ja mennä hakemaan påtåri sisältä lämpimästä, päätin tehdä pressopannulle lämmittimen.


Tiedän toki, että kahvi ei parane seisottamalla pressopannussa. Ja jos rehellisiä ollaan, minulle kyllä riittää yksi kupillinen (josta vähintään puolet on kuumaa maitoa). Mutta mieheni tykkää juoda pari pientä kupillista mustana, enkä halua hänen juovan kylmää kahvia. Etsin inspiraatiota googlettamalla french press warmer ja cafetiere cosy. Päätin pitäytyä yksinkertaisessa ja mennä niillä materiaaleilla, mitä kotoa löytyy.


Termoskassista jäi yli juuri sopivan kokoinen pala vanua (eristeeksi) ja alumiinipinnoitettua puuvillakangasta (vuoreksi). Melkein kolme vuotta sitten ompelin mökille istuintyynyt, niistä ylijäänyt pieni pala kangasta oli juuri sopiva lämmittimen ulkopuoleksi. Minä nautin, kun huomaan, ettei palan säästäminen ollut sittenkään turhaa. Vielä enemmän tietysti nautin, kun pystyn tekemään jotain hyödyllistä ja tarpeellista kotoa löytyvistä tarvikkeista. Napit ja kuminauha on nekin kierrätetty jostakin. Mistä, en edes muista enää.


Tämä oli ehdottomasti kevään inspiroima projekti ja tällä osallistun Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika haasteeseen. Kuvat eivät ole kovin keväisiä ja aika viime metreille tämä osallistuminen jäi, mutta ei onneksi viime sekunneille ;)


Ja kun kahvin keittämisellä aloitettiin, on sillä hyvä lopettaakin. Juomme edelleen ihan tavallista suodatinkahviakin. En halua ostaa enää kertakäyttöisiä suodatinpusseja. Ne on pakattu joko muoviin tai kartonkiin ja niiden valmistuksessa on ymmärtääkseni käytetty muovia (saumojen liimaaminen ei onnistu muuten). 

Ompelin kankaisia kesto suodatinpusseja! Ostin Eurokankaasta 30 senttiä valkaisematonta lakanakangasta. Käytin paperista suodatinpussia kaavana (avasin sauman), leikkasin kankaasta niin monta kuin pystyin (eli 9 kappaletta), huolittelin pussien reunat ja ompelin saumat kahteen kertaan. Näin ne kestävät kuumaa kahvia ja jatkuvaa pesua. Näitä on nyt käytetty viikon verran (kuvassa vielä käyttämättöminä) ja olen erittäin tyytyväinen.


Taas yksi kertakäyttöinen asia vähemmän. Maapallo kiittää!

19.4.2018

Termoskassi

Tein termoskassin. Yritin kyllä käydä ostamassa sellaisen, mutta koska se on sesonkituote ja niitä myydään vain kesäaikaan, en pystynyt. Isoja styroksisia kylmälaukkuja kyllä olisi ollut tarjolla, mutta ei pienempiä. Siksi tein sen itse.


Meillä on yksi Sagaformin termoskassi. Se on kovassa käytössä: siinä tuodaan pakasteet kaupasta kotiin ja siihen pakataan eväät lasten turnaus- ja kisapäivinä. Viime aikoina turnaukset ja kisat ovat osuneet samalle päivälle eri puolille kaupunkia, joten yksi kassi ei ole enää riittänyt.


Käytin vanhaa kassia mallina ja pengoin kangasvarastojani. Ulkopuoli on paksua canvas tyyppistä kangasta, jonka sain siskoltani hänen siivotessaan kangaskaappejaan. Koska se ei ihan riittänyt, tein kannen ulkopuolen Lauritzonin mallipalasta, joka on pyörinyt kaapissani noin viisi vuotta. Kahvat olen joskus ottanut talteen esikoisen harrastuskassista, vetoketju on kierrätetty vanhasta fleecetakista. Eurokankaasta ostin alumiinipinnoitettua puuvillakangasta sisäpuolelle (myyjän mukaan eristää hyvin) ja puuvillapohjaista vanua eristeeksi (polyester vanua olisi ollut, mutta myyjän mukaan se saattaa lämmön vaikutuksesta painua kasaan).   


Olen tyytyväinen lopputulokseen. Ostamalla uuden olisin tietysti säästänyt paljon aikaa, mutta näin sain hyödynnettyä hyvin paljon olemassa olevia varastoja. Tämä termoskassi on taatusti yksilöllinen. Mielenkiinnolla jään odottamaan, kumpi termoskasseista on se, jonka kummatkin pojat ehdottomasti haluavat aina itselleen.




1.4.2018

Miten meno noin omasta mielestä?

Muoviton maaliskuu on vaihtunut huhtikuuksi ja on aika kertoa, miten meni noin omasta mielestä. Minusta se meni sekä hyvin että huonosti.

Muovittomana kuukautena ostin kaupasta 118 muoviin pakattua elintarviketta (mutta en yhtään muoviin pakattua tai muovia sisältävää kosmetiikkaa). Ihan kauhean monta kappaletta, kun ottaa huomioon, että tässä luvussa ei ole mukana pahviset pastapaketit, joissa on muovi-ikkuna, tai ruokakerma purkit, joissa on muovinen korkki. Vain kokonaan muoviset elintarvikepakkaukset. Toisaalta tilli, joka oli muovipussissa ja muoviruukussa, on laskettu yhdeksi kappaleeksi. Vertailun vuoksi muistutan, että olemme 4-henkinen perhe ja luvuissa on mukana koiran ruokapakkaukset.


Hetken jo meinasin hehkuttaa, että pääsiäisen vietossa sentään onnistuimme. En ostanut yhtään Kinder-munaa, koska halusin välttää muoviset yllätyspakkaukset. Sen sijaan nautimme Mignon-munia ja irtokarkkeina myytäviä suklaamunia, lapset saivat lisäksi folioon pakatut Kinder -puput. Mutta tämä ei ole koko totuus. Olin varautunut virpojia varten ostamalla yksittäispakattuja Lentävä luuta -lakuja, jotka olivat isommassa muovipussissa. Ensi vuodeksi täytyy ratkaista virpojien palkat jollain toisella tavalla!


Muovisia karkkipusseja ei kuukauden aikana ostettu yhtään. Lapset ovat saanet lauantaisin "Äiti Mix" -pussin eli minun valitsemia irtokarkkeja. Tähän asti on käytetty paperipusseja (yhtä ja samaa pussia useamman kerran), mutta tästä eteenpäin pojilla on omat kestokarkkipussit. Ompelin pusseista sen kokoiset, että niihin mahtuu tarpeeksi, mutta että ne painavat tyhjinä alle 10 grammaa (oletustaara irtokarkkivaaoilla).


Veimme kuukauden aikana 1.440 grammaa muovijätettä kierrätykseen. Huh huh. Se on alle keskiarvon, mutta silti se on minusta aivan kamalan paljon. Liikaa. Eikä tämä tietenkään ole koko totuus käyttämästämme muovista, koska likaisimmat kääreet on jätetty pesemättä ja viety sekajätteeseen ja esimerkiksi vessapaperin kääremuovi on käytetty roskapussina, jolloin sekin on päätynyt sekajätteeseen eikä sisälly lukemaan. Kuukauden aikana vietimme esikoisen synttäreitä ja leivoin kaiken itse, mutta juustokakun leipomisesta tulee väkisin paljon muoviroskaa (tuorejuustopaketit). Lusikkaleivät syntyivät onneksi ilman muovia!


Olemme mielestäni jo pitkään kierrättäneet kaiken niin hyvin kuin mahdollista, mutta se ei enää riitä. Muovittoman maaliskuun aikana olen yrittänyt entistä enemmän miettiä roskia raaka-aineina. Ompelin lasten pieneksi jääneistä ja puhkikuluneista farkkushortseista leluluun koirallemme. Valitettavasti täytin sen polyesterivanulla, eli ei täysin muoviton, mutta ainakin kokonaan ilman muovista pakkausjätettä ja taatusti mieleinen!


Kuukauden aikana olen pessyt ja kerännyt käytetyt kananmunankuoret talteen sen sijaan, että olin laittanut ne biojätteeseen. Lapset ovat pyytäneet kokoelmalleni selitystä ilmeisesti epäillen mielenterveyttäni. Kesällä kuoret pääsevät murskattuina lannoittamaan minun pioneitani (luonnonkalsiumia), mutta näin pääsiäisen aikaan ne toimivat mainiona koristeena!


Muoviton maaliskuu on avannut silmiäni entisestään ja tiedostan muovin läsnäolon vielä enemmän kuin aiemmin. Muovin vähentäminen onnistuu tiettyyn pisteeseen asti vain etsimällä saman tuotteen ekologisemmin pakattuna, mutta me olemme siinä pisteessä, että nyt pitäisi etsiä vaihtoehtoisia tuotteita. Olisi helppoa muuttaa oma ruokavalio vähemmän muoviseksi, mutta urheilevat lapset tarvitsevat raejuustonsa ja lihaproteiininsa. Elämä on tasapainoilua muovin vähentämisen, totuttujen tapojen ja kohtuullisten ruokakulujen välillä. Kylvämäni tomaatin ja persiljan taimet tuskin muuttavat kumpaakaan olennaisesti suuntaan tai toiseen, mutta kivaa niiden kasvattaminen on silti. Ja jos vältän edes yhden muovitetun persiljan ostamisen, se kannattaa! 


Järven jäällä kävellessä (hyvinkin muovisissa ulkoiluvaatteissa ja kengissä) on ihana nauttia luonnosta. Vihaan kaisloja kesällä, mutta näin kevätauringossa ne ovat niin kauniita, niin pehmeitä, että tekisi mieli kerätä niiden kukintoja (?). Mihinköhän niitä voisi käyttää?


Aurinkoista huhtikuuta!

28.3.2018

Silmukkamerkkejä

Olen ihastellut silmukkamerkkejä pitkään, hipelöinyt niitä lankakaupoissa, kadehtien katsonut muiden luomia merkkejä blogeissa. Silti olen jatkanut lankalenkkien käyttöä silmukkamerkkeinä, silloin kun en ole pärjännyt silmukoiden laskemisella. En ole pystynyt perustelemaan niiden ostamista itselleni, mutta kun älysin tehdä sellaiset lasten Lego-palikoista, en pystynyt perustelemaan itselleni, miksi en tekisi niitä. 


Olisin halunnut pinkkejä ja vaaleanpunaisia Legoja, mutta niitä pojilla ei ollut ollenkaan. Pari valkoista, pari harmaata ja yksi oranssi tavallinen 1*1 palikka saivat kelvata. Porasin palikoihin reiät 1,5mm poralla ja pujotin avainnauhoista ylijäneet kännykkälenkit niihin.


Mikä tahansa jäykempi lanka olisi tietysti käynyt, mutta näiden kannykkälenkkien (mikäköhän niiden oikea nimi on?) alareunassa oleva metallirengas antoi hyvän alustan liimaamiselle. Käytin ihan perus EriKeeperiä (kuvassa vielä märkää), kun eihän näihin mitään rasitusta tule.


Yksi pääsi samantien puikoille ja pakko myöntää, että onhan tämä paljon kivempi kuin lankalenkki. Taitaa olla taas niitä asioita, että ilman pärjää hyvin, mutta kun kerran pääsee käyttämään, ei ilman tulisi enää toimeen.


Joko sinä käytät silmukkamerkkejä?

22.3.2018

Virkattu unirätti

Virkkasin pupu-unirätin. Lankana BlendBamboon jämäkeriä ja 3 mm koukku. Malli Life with Mari -blogista. Tämän piti olla pieni helppo välityö, mutta yllättäen langan riittävyyden säätämisessä, kasvojen kirjailussa ja piparireunassa meni aikaa. Niinhän niissä aina.


Toki puput kuuluvat pääsiäiseen ja pääsiäinen on jo ensi viikolla, mutta en silti tehnyt tätä pääsiäiskoristeeksi. Osallistun tällä pupu-unirätillä Seijasiskon Punainen lanka -blogissaan järjestämään ystävänpäivähaasteeseen, jolla hän kerää turvaleluja Oulun Ensi- ja turvakodin lapsille. Tästä tuli söpön vauvamainen, mutta samalla mukavan poikamainen.

 
Meidän esikoinen käytti aikoinaan unirättiä, se oli suurempi tuki ja turva kuin tutti tai mikään pehmolelu ikinä. Siksi halusin ehdottomasti tehdä nimenomaan unirätin mainittuun keräykseen. Tuo esikoinen täyttää ensi viikolla 13 vuotta, mutta edelleen hänen rakas Lassinsa löytyy tyynyn alta joka ikinen yö ja se on nimenomaan Lassi, jolla edelleen kuivataan ne kaikkein isoimmat kyyneleet. Toivottavasti Leevi tuo samanlaisen lohdun jollekin pikkuiselle ja kulkee pitkän turvallisen matkan hänen kanssaan.