19.2.2017

Lontoo pipot

Kävin marraskuussa esikoisen kanssa Lontoossa viettämässä harvinaista äiti-poika-laatuaikaa. Mikä ihana miniloma! Ei huomion jakamista kahden lapsen kesken, ei jatkuvaa kompromissien tekemistä, ei kinastelua ja tönimistä ja erotuomarina toimimista. Sain huomata esikoisesta kasvaneen herrasmiehen, joka aina välillä tarjoutui kantamaan reppuani ja joka söi illalla kanssani salaattia!

Esikoisen toiveesta kävimme Harry Potter-studiolla ja Towerin linnassa, minun toiveesta kävimme Loop:ssa. Kaiken netistä lukemani hehkutuksen jälkeen olin vähän pettynyt liikkeen tarjontaan ja huomasin jopa ikävöiväni Snurrea. Oli turha lähteä merta edemmäs kalaan. Tai no, ei nyt sentään ihan turha. Matkaan tarttui mm. Shetland Spindriftin Jamieson's lankaa. Lähemmäksi englantilaista villalankaa ei päässyt. Esikoinen toivoi minun tekevän pipot hänelle ja kuopukselle ja valikoi värit niihin.


Ensin valmistui kuopuksen pipo, vähän erikoinen mutta meidän perheessä ihan sopiva tuliainen. Olin kuvitellut kutovani pipon, jonka alin kolmannes on sininen, toinen kolmannes valkoinen ja ylin harmaa. Kuten huomaatte, kuuntelin kuopuksen toiveita ja lopputulos on hyvin erilainen kuin mielikuvani. Pakko myöntää, että en pitänyt langan kutomisesta en sitten yhtään, mutta pesun jälkeinen hieman huopuneen tuntuinen pinta miellyttää minua. Tämä pipo pääsi heti käyttöön.


Esikoisenkin piposta tuli aivan erilainen kuin mitä olin luullut tekeväni. Siihen ompelin valkoisesta fleecestä vuorin, jotta karhea lanka ei kutittaisi. Saatuani pipon valmiiksi ihmettelin, miksei esikoinen ottanut Lontoo-pipoaan käyttöön. "Se menee maalle, on hyvä mökkipipo", hän totesi. Vai niin, ajattelin mielessäni ja ymmärsin epäonnistuneeni. Aina ei voi tietää, mitä lapsi haluaa ja tarkoittaa, ei vaikka hän olisi itse mukana suunnittelemassa ja tekemässä päätöksiä.


Huomenna lähdemme mökille hiihtoloman viettoon. Ehkäpä valkoinen pipo on kuin onkin todella hyvä pipo rämpiä metsässä, laskea pehvamäkeä sammaleisella kalliolla ja kiivetä puihin... Hyvää hiihtolomaa!





10.2.2017

Sinivalkoisia sukkia vastasyntyneille

Touhukas viikko takana! Olen kutonut. Niin paljon, että hartiat ovat ihan jumissa, vaikka valmista ei ole tullut. Langanostolakko on pitänyt eikä vielä ole pelkoa siitä, että langat loppuisivat kesken. Olen ommellut, työn alla vaatteita lapsille. Ei mitään akuuttia tarvetta, mutta kun on vaan niin kiva ommella pitkästä aikaa. Olen kantanut mattoja ulos pakkaseen tuulettumaan ja nauttinut pitkistä lenkeistä koiran kanssa auringonpaisteessa. Ainoa valmistunut käsityö on kahdet junasukat vastasyntyneille.


Minäkin halusin osallistua 100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestettävään vastasyntyneiden villasukkakeräykseen. Pehmeää Novitan Woolia ja jotain tuntematonta valkoista villalankaa kutoutui suloisiksi vauvan sukiksi. Kirkkaampi sininen olisi tietysti ollut suomalaisempi, mutta kun kaikki sinisen sävyt hyväksytään, ovat nämä vaaleat siniset ihanan vauvamaisia.


Touhukasta viikonloppua Sinulle!

4.2.2017

Irtohuput ruokapöydän tuoleille

Sisko pyysi minua ompelemaan ruokapöydän tuoleilleen irtohuput. Simppeli ja nopeahko työ, ajattelin hommaan lupautuessani. Kuusi tuolia, joista neljä samanlaista ja 2 vähän erilaista.  


Mutta ei kai mikään työ ole koskaan niin yksinkertainen ja nopea tehdä, kuin ajattelee. Tai sitten minä vain yliarvioin omat taitoni ja ompelutahtini ja yllätyn joka kerta, kun aikaa meneekin tuplasti tai triplasti se, mitä olen ajatellut. Ruutujen kohdistaminen, tereen tekeminen ja tarranauhojen ompeleminen, kaikki ovat vihdoin kohdillaan ja kuusi tuolia uudestaan huputettuina.


"Helppo" tapa antaa tuoleille lisää elinaikaa! Nyt suunnittelemaan Runebergin päivän leipomuksia!

27.1.2017

Oh hoh!

En voi muuta sanoa kuin että oh hoh! Ihmetellä, miten tässä näin on päässyt käymään. Olen mielestäni käyttänyt hyvin tehokkaasti jämälankoja pois ja olin vakaasti siinä käsityksessä, että lankavarastoni olisi kutistunut vuoden takaisesta. Tyhjensin lankalaatikkoni sänkymme päälle muistuttaakseni itselleni, mitä kaikkea päällimmäisten kerien alle on jäänyt marinoitumaan.


Paksumpia sukkalankoja on reilu 2 400 grammaa, Nalle-paksuisia on 2 070 grammaa ja ohuita 630 grammaa. Aika monet sukat ja lapaset, jos niin ajattelee. Muita sekalaisia on yhteensä 1 420 grammaa, puuvillalankojakin sateenkaaren väreissä 1 740 grammaa. Lankalaatikossani on siis yhteensä noin 8 260 grammaa lankaa. Se on paljon, mutta ei mikään mahdoton määrä.


Tässä ei tietenkään ole mukana niitä lankoja, jotka ovat kiinni pienemmissä keskeneräisissä töissä. Mukaan täytyy tottakai laskea 400 grammaa Isoveli lankaa, joka odottaa mökillä kutoutumista tyynynpäälliseksi. Ja ne 550 grammaa Rowan Denimiä, mitkä ovat odottaneet yli 6 vuotta kutoutumista pojan neuleeksi. Ja ne 300 grammaa Rowanin Felted tweediä, jotka syksyllä ostin pelastaakseni yhden aikoinaan epäonnistuneen villapaidan.


Kun grammoihin vielä lisätään 500 grammaa Allinoa, josta on ollut jo kaksi vuotta tuloillaan minulle neule, on lankavarastoni yhteensä jo yli 10 kiloa.


Eikä siinä vielä kaikki... Siskoni oli käynyt läpi omia lankavarastojaan ja tarjosi minulle kassillista lankaa. Tajusin olevani aito lankahamsteri vastatessani tarjoukseen kiitos, mielelläni otan langat ja keksin niille jotain käyttöä. Samalla kasvatin muutenkin muhkeaa varastoani 770 grammalla.


Kuin kuorrutuksena koko varastolle, tulee lukemaan vielä lisätä 1 300 grammaa Cascade Yarnsin Cascade 220 -villalankaa, josta tulee esikoiselle peitto joku kaunis päivä.


Mutta ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, minulla on yli 12 kiloa lankaa! Maaliskuussa 2016 sain lukemaksi noin 11 kiloa, huhtikuussa 2015 vain noin 9 kiloa. Lienee sanomattakin selvää, että langanostolakko alkoi än yy tee nyt ja todellakin toivon, että se pitää paremmin kuin aiempina kertoina. Uskaltaisinkohan inventoida kankaani?

19.1.2017

Pokémon Go -läppälapaset

Lapset saivat joululahjaksi Pokémon Go -pelit. Ilmojen kylmennyttyä sormet jäätyivät pelatessa, koska lapasia tai mitään muitakaan hanskoja ei pystynyt pitämään. Ehdotukseni kutoa läppälapaset hyväksyttiin siltä seisomalta. Keräsin kaikki merinolankojeni loput, yhden valkoisen kerän kävin ostamassa, mukana pallomeressä oli myös miehen piposta jäänyt ihana lyijyn värinen jämäkerä. Pojat valitsivat mieleisimmät ja sommittelivat raitoja.


Kuopus oli selvästi enemmän värien perään! Aika hurjathan näistä tuli, mutta löytyy ainakin helposti koulun naulakosta kaikkien mustien hanskojen seasta!


Langat olivat hyvin eri paksuisia, mutta päätin, että se ei tällä kertaa haittaa. Sormien kohdalle olisi pitänyt valita ohuempi lanka, mutta kiire saada lapaset käyttöön oli niin suuri, etten voinut purkaa.


Esikoinen oli paljon mustavalkoisempi. Valkoinen läppä ei ole se kaikkein järkevin valinta, mutta olen jo kauan sitten päättänyt olla puuttumatta lasten värivalintoihin. Ja pakko myöntää, aika kivat näistäkin tuli.


Pehmeät, lämpöiset lapaset pääsivät suoraan käyttöön, hyvä että päätellä ehdin.

12.1.2017

Lego-sukat

Miesten villasukat kokoa 43-44. Sekalainen kokoelma 7veljestä, Smartia, Jannea ja joitain tuntemattomia keränloppuja. Ei mitään ihmeellistä. Mies pyysi kutomaan eläkkeelle jäävälle kollegalleen iloiset, elämänväriset harmaat villasukat ja minä tein työtä toivottua.


Yhdessä pohdittiin noita värejä ja niiden järjestystä. Se on yllättävän vaikeaa, mitkä sopivat vierekkäin, miten saa sopuisan kokonaisuuden. Sukkia päätellessä raidat alkoivat tuntua jotenkin tutuilta, oli pakko käydä lasten Lego-laatikolla.


Huomasin kutoneeni Lego-sukat, miesten koossa!

7.1.2017

Kudottu pipo miehelle

Mies tarvitsi uuden, siistimmän pipon. Lienee sanomattakin selvää, että halusin tehdä sen itse. Mietin pitkään erilaisia malleja, jopa palmikoita, mutta päädyin lopulta erittäin yksinkertaiseen peruspipoon.


Tai no, mikä sitten on peruspipo. Kudoin pipon soveltaen tätä Always Relevant -ohjetta, silmukat ja kerrokset ovat omasta päästä. Vuorin kudoin Madelinetosh tosh sock :ista, päällinen on Tuula Salmelan Pohjan Neitoa värissä lyijy (väri aidoimmillaan kahdessa viimeisessä kuvassa).


Lanka oli nautinto kutoa ja pidän tuosta väristä! Mies oli erittäin tyytyväinen, tämä on kuulemma paras ja miellyttävin pipo ikinä!


Pohjan Neitoa jäi pieni kerä yli, joka jämälankakorin sijasta päätyi suoraan puikoille seuraavaan projektiin! Lumista viikonloppua kaikille!

29.12.2016

Vuoden viimeisiä

Vuoden viimeiset päivät ovat täällä. Vuosi on ollut niin kiireinen, että sanon sille hyvästit ihan mielelläni ja toivon uudelle vuodelle edes vähän enemmän aikaa. Joulukin tuli ja meni sellaisessa hujauksessa, että oksat pois. Sain kuitenkin kaikki lahjat (tai no melkein) ajoissa valmiiksi ja toimitettua pukin konttiin. Moni ajatus jouluisista käsitöistä jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa joulua.

Pari päivää ennen aattoa applikoin keskiyöllä kummitytön joululahjakylpytakin rintamukseen kultaisella langalla E-kirjaimen. Kummityttö söisi mielellään aamiaisen hopealautaselta joka aamu, sitä en voi hänelle tarjota, mutta ehkä pieni ripaus kultaa tekee ihan tavallisesta aamusta hänelle mieluisamman.

 
Koiramme ensimmäisenä jouluna halusin ehdottomasti muistaa sen kasvattajaa. Pitkin syksyä etsin netistä mallia springerspanieli sukkiin. En löytänyt sellaista, joten päätin toteuttaa villasukat väriteemalla. Maijasta löytyi täydelliset värit, jotka pilkkuina ovat katsojasta riippuen piparimuruja kermavaahdolla, nekkukastiketta vaniljajäätelöllä tai jotain ihan muuta.


Pujoliivi-blogissa näin ihanat tassusukat, joten tiesin haluavani raitojen lisäksi sukkien kantapäihin tassun kuvat. Malli tassukuvioihin löytyi ravelrystä.


Ja ne pilkut, minulle ne ovat ehdottomasti springerspanielin pisamia.


Viimeisinä öinä kudoin vielä naapurin 81-vuotiaalle rouvalle alpakkalangasta sukat. Hän on pirteä kuin 18-vuotias, niin elämänmyönteinen, aina puuhastelemassa taloyhtiömme pihan istutusten parissa. Kun näin tuon alpakkalangan Lankamaailmassa, tiesin haluavani kutoa hänelle jouluksi sukat siitä. Muuten hyvin tavalliset perussukat, mutta varren resori on toteutettu joustinpalmikoilla. Anteeksi mielikuvitukseton kuva, mutta enempään en yön tunteina ennen paketointia pystynyt.


Nautinnollista loppuvuotta ja onnellista, ihanaa uutta vuotta 2017!

17.12.2016

Jouluvalmisteluja

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia - minun mielestäni. Jos lapsilta kysytään, jouluun on vielä ainakin miljoona iäisyyttä. Paljon lahjoja on valmistunut, mutta ne täytyy vielä pitää ihan hys hys tasolla. Yhden sentään uskallan esitellä. Kummipojalle, suurelle Potter -fanille, tein Rohkelikko-pipon (kaveriksi viime vuonna saamalleen Rohkelikko-kaulaliinalle). Langat Maijaa, sisällä etuosassa fleece-vuori, malli omasta päästä. Gryffindor -merkki erottaa pipon ihan perusraitapiposta.


Joulua odotellessa olen ostanut yhden hyasintin, joka kuihtui jo kolmantena päivänä, ja yhden amarylliksen, jonka nuput kuivuivat ennen aukeamistaan. Näistä pettyneenä kävelin mökin metsässä ja keräsin kimpun havunoksia, puolukan ja mustikan varpuja. Lisäsin kimppuun karkkikeppejä ja tähtivalot. Ei kovin hienostunut, mutta juuri sen takia tykkään tästä!


Tänä vuonna muistan ystäviäni ruokalahjoilla. Lasten opettajat esimerkiksi saavat maustekakut, joillekin leivoin keksejä. Sellofaania ja kaunista nauhaa tekee monesta vaatimattomastakin lahjasta herkullisen näköisen.


Valkoisesta taikataikinasta tehdyt koristeet antavat lisäilmettä ruokalahjoihin ja halutessaan vastaanottaja voi ottaa koristeet talteen muistoksi.


Koiramme antaa karvakavereilleen (eli siis me muistamme koiran kautta tulleita uusia tuttavuuksia) koirankekseillä, jotka on tietysti itse tehty ja koristeltu aiheeseen sopivalla tavalla.


Seitsemän yötä jouluun...

7.12.2016

Rahin uusi ilme ja häivähdys joulusta

Joulukuu on jo pitkällä ja ajatukset hyvinkin jouluiset, mutta olen tehnyt yhden ainoan jouluisen käsityön. Joululahjatkin ovat vielä pahasti vaiheessa. Miten ihmeessä, koska yritin aloittaa tavallista aiemmin... Lasten pyynnöstä kudoin koirallemme joulusukan. En tiennyt koiranpennun tarvitsevan sellaista, mutta poikien huolenpito oli niin vilpitöntä, että ei auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Jannea ja 7 veljestä, malli omasta päästä, luukuviot lainattu Jorid Linvikin koiralapasista. Tähän asti sukasta on löytynyt aamuisin koirankeksejä.


Käsitöitä olen kyllä tehnyt, varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Tilaustyönä ompelin Ikean rahiin uuden päällisen.

Periaatteessa pikkujuttu, mutta käytännössä jotain ihan muuta. Kankaan kuvioiden kohdistamisessa niin, että kangas riitti, meni aikaa yllättävän paljon. Ja lopulta, siksak kuvion kohdistaminen ei siltikään onnistunut täysin.


Rahin yläosan saa irti niin, että sisällä voi säilyttää tavaroita. Yläosan tuplatereen ja alaosan kulmalaskosten taittelemisessa oli haastetta.


Asiakas on tyytyväinen lopputulokseen ja iloinen saadessaan uuden rahin kotiinsa hyvissä ajoin ennen joulua.

 
Työn alla on vielä yksi isompi projekti, sen jälkeen saan aikuisten oikeasti keskittyä meidän perheen jouluun!