7.12.2016

Rahin uusi ilme ja häivähdys joulusta

Joulukuu on jo pitkällä ja ajatukset hyvinkin jouluiset, mutta olen tehnyt yhden ainoan jouluisen käsityön. Joululahjatkin ovat vielä pahasti vaiheessa. Miten ihmeessä, koska yritin aloittaa tavallista aiemmin... Lasten pyynnöstä kudoin koirallemme joulusukan. En tiennyt koiranpennun tarvitsevan sellaista, mutta poikien huolenpito oli niin vilpitöntä, että ei auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Jannea ja 7 veljestä, malli omasta päästä, luukuviot lainattu Jorid Linvikin koiralapasista. Tähän asti sukasta on löytynyt aamuisin koirankeksejä.


Käsitöitä olen kyllä tehnyt, varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Tilaustyönä ompelin Ikean rahiin uuden päällisen.

Periaatteessa pikkujuttu, mutta käytännössä jotain ihan muuta. Kankaan kuvioiden kohdistamisessa niin, että kangas riitti, meni aikaa yllättävän paljon. Ja lopulta, siksak kuvion kohdistaminen ei siltikään onnistunut täysin.


Rahin yläosan saa irti niin, että sisällä voi säilyttää tavaroita. Yläosan tuplatereen ja alaosan kulmalaskosten taittelemisessa oli haastetta.


Asiakas on tyytyväinen lopputulokseen ja iloinen saadessaan uuden rahin kotiinsa hyvissä ajoin ennen joulua.

 
Työn alla on vielä yksi isompi projekti, sen jälkeen saan aikuisten oikeasti keskittyä meidän perheen jouluun!

19.11.2016

Matkalla joulumyyjäisiin

Kuukausi on mennyt yhdessä hujauksessa. Olen ahertanut käsitöiden parissa niin, että vaikka mielessäni olen kuvannut ja kirjoittanut usean blogipäivityksen, ovat kaikki kirjoitukset jääneet konkretisoitumatta. Blogitauko ei ollut suunniteltu, joskus vuorokauden tunnit eivät vain riitä.

Olen virkannut poroja, jotka luulin tekeväni hyvinkin nopeasti, mutta joiden virkkaamiseen ja kasaamiseen meni aikaa uskomattoman paljon. Mitä pidätte Rudolfista ja Rupertista?


Halusin virkata myös yhden pörrökorvaisen koiran. Kuopus nimesi sen Bertaksi. Wuff!


Tottakai olen myös ommellut. Olen väkertänyt pienen pieniä enkeleitä. Ester ja Ellen -enkelit saivat kultareunaiset siivet!


Enkeleiden kanssa samaa kokoluokkaa on tämä tonttutrio. Sukissa ei ole kovin montaa silmukkaa, mutta tuntui, kuin niitä olisi kutonut yhtä kauan kuin isompiakin sukkia. Mutta tontut kuuluvat jouluun, joten halusin tehdä niitäkin!


Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä ompelin luita. Aika ison kasan luita. Erikokoisia ja eri materiaaleista. Meidän koiramme tykkää kulkea ympäriinsä pehmeä luu hampaiden välissä, ehkä joku muukin tykkäisi.


Osa töistäni jää meille kotiin, osa menee ystäville lahjaksi, suurin osa menee kuitenkin joulumyyjäisiin ja sitä kautta uusiin koteihin tuomaan iloa! Minut ja työni (toki paljon muutakin kuin tässä nyt esiteltyjä) löytää sunnuntaina 20. päivänä marraskuuta Oulunkylän nuorisotalolta Iloiset kädet -joulumyyjäisistä. Olen mukana myös sunnuntaina 27. päivänä marraskuuta Hämeenlinnassa Metsäkylän Navetan perinteisillä joulumarkkinoilla. Toivottavasti nähdään!

21.10.2016

Villasukkia

Villasukkia. Olen kutonut villasukkia, koska ne nyt vain kuuluvat syksyyn, mutta myös siksi, että halusin eroon kaikista minulta löytyneistä pätkävärjättyjen lankojen jämistä. Aloitin pienestä nöttösestä Nalle Taikaa, yhdistin siihen muita Nalleja ja syntyi ihanat karkkisukat jollekin pienelle tytölle.


Seuraavaksi käsittelyyn pääsi 7Veljestä Raitaa vuosien takaa. Yhdistettynä tummaan harmaaseen syntyi aika klassiset sukat, kokoa 45! En tiedä miksi, mutta halusin tehdä yhdet todella isot sukat.


Löytyi minulta vähän 7V Nostalgiaakin, mutta niin vähän, että piti kaivella muitakin langanloppuja, jotta sain sukat tehtyä. Kun langanloppuja jäi vieläkin yli, tein harmaat sukat, joiden päättely kesti iäisyyden.


Vielä löytyi Nalle Taikaa. Sen kulutuin pikkusiskon poikien sukkiin viimeistä senttiä myöten.


Tässä vaiheessa olin tyytyväinen, ei yhtään pätkävärjättyä lankakerää varastossani! Vaan iloitsin liian aikaisin: pikkusiskoni tarjosi minulle täyttä kerää Nallea, olisikohan Syreeniä? En tietenkään halunnut kieltäytyä hyvästä langasta, kiitoksena tein pikkusiskon tytölle villasukat siitä.


Olin tyytyväinen pätkävärjättyjen lankojen kuluttamiseen. Jossain vaiheessa projektia sain tutustua isosiskoni lankavarastoon, ja kyllä, pakko myöntää, ihailin hänen pätkävärjättyjä lankojaan. Miten ihania yhdistelmiä hän kertoikaan suunnitelleensa omista jämistään. Teki mieleni mennä lankaostoksille, mutta maltoin mieleni. Tulin kotiin ja ryhdyin kutomaan kummitytölle sukkia. Kesällä tykästyin Lahden Pitsi & Palmikossa käsinvärjättyyn Puffa -lankaan. Pinkkiä lankaa missä hopeista kimalletta - tiesin, että haluan tehdä siitä sukat kummitytölle.


Kyllä, minua sukatutti, mutta seuraavaksi on vuorossa jotain ihan muuta! Nautinnollista viikonloppua!

30.9.2016

Villasukka x.3

Olen kutonut esikoiselle niin monta paria sukkia, että en tiedä, monennetko nyt ovat esittelyssä. Muistan ihan ensimmäiset, vauvalangasta kudotut pienen pienet valkoiset, muistan joitakin matkan varrelta, mutta suurin osa on ollut ja mennyt ja hävinnyt muistin uumeniin. Nämä sukat tulen muistamaan pitkään, koska ne ovat nimensä mukaisesti versio numero kolme samasta sukasta.


Neljä vuotta sitten kudoin perussukat Novitan Peippo (?) langasta.


Kaksi vuotta sitten sukat jäivät pieneksi ja jatkoin niitä yksivärisellä oranssilla.


Nyt sukat olivat taas liian pienet. Kun kysyin esikoiselta, minkälaiset sukat hän haluaisi, oli vastaus ykskantaan: "Samanlaiset". En edes yrittänyt löytää samaa lankaa netistä tai kirppareilta, lupasin yrittää käyttää vanhaa lankaa. Sukat olivat niin nukkaantuneet, ettei niistä pystynyt hyödyntämään kuin varret. Koska silmukatkaan eivät enää riittäneet, leikkasin varret irti, poistin pahimmat nypyt, purin langan ja pesin sen. Täydensin harmaalla ja oranssilla ja sain kuin sainkin villasukat x.3 tehtyä esikoiselle. Näin kaiketi entisaikaan toimittiin aina, nykyisin ei vaan taida olla kovin yleistä, vaikka tosiasiahan on, että varret eivät juurikaan kulu. Itselle muistiin, varressa silmukoita 56, terässä 54.


Ja kun olin "säästänyt" langoissa, saatoin hankkia uusia kankaita, neljä täysin erilaista kuosia on esipesty ja odottaa leikkuupöydälle pääsyä! Toivon ehtiväni edes aloittaa viikonloppuna, mutta ulkona on niin kaunista, että ulkoilu olisi kyllä parempi vaihtoehto!


 Kaunista viikonloppua Sinulle!

16.9.2016

Sorsastuskausi alkoi

Sorsastuskausi alkoi! Ainakin meidän perheessä. Koiramme on villasukkien perään. Oikeastaan kaikkien villajuttujen, myös lankakerien. Netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani ymmärsin. että koirat pitävät villan tuntumasta suussa, se on lämmin ja luonnollinen, pehmeä. Ja kaiketi sen tuoksukin on miellyttävä (samaa mieltä!). Siispä tuumasta toimeen ja kutomaan huovutettavaa vinkulelua! Taka-ajatuksena tietenkin oli, että jos mä en koske koiran villaleluihin niin koira ei koske mun villajuttuihin...


Täältä löysin ohjeen, jota osin muokkaamalla tein ensimmäiset sorsat. Ensin tein yhden sinisorsa uroksen, mutta koska se oli kovin yksinäinen, tein sille puolison.


Ja sitten pari tipua...


Ja hups, kohtahan lintuja oli kokonainen parvi.


Enpä ole koskaan ennen tehnyt huovutettua vinkulelua, mutta ihan varmasti teen toistekin! Koiramme tykkää niin paljon, että tästä ei voi luopua edes päiväunien aikana! Voi olla, että joku koirakaveri saa tällaisen lahjaksikin, koska kyllä yksi lintu per koira pitäisi riittää.


Loistava lelu lintukoiralle ;) Ja mikä parasta, mitä enemmän tätä pureskelee ja mutustaa tai kuljettaa suussa, sitä tiiviimmäksi se huopuu. Hyvää viikonloppua!

6.9.2016

Harry Potter kännykkäpussit mallia Rohkelikko ja Korpinkynsi

Kummipoika täytti vuosia ja toiveena oli jälleen yksi Harry Potter kirja. Pelkkä kirja olisi mielestäni ollut tylsä lahja - vaikkakin toki toiveiden mukainen, mutta jotenkin persoonaton. Kuulin hänen saaneen uuden kännykän, ja siitä se ajatus sitten lähti: tein hänelle lisäksi kännykkäpussin Rohkelikon väreissä.


Tylypahkassa ei tietenkään ole kännyköitä ollenkaan, kaikki viestintä tapahtuu ajatuksen voimalla tai pöllöpostin välityksellä. Siksi elokuvista ei saanut vihiä, millainen kännykkäpussin pitäisi olla. Rohkelikon värit ovat selvät ja kun kyseessä on viides kirja, noudatin tuota tuplaraidoitusta, joka on leffoissakin kolmannesta eteenpäin. Kiinteitä silmukoita rivi toisensa perään. Ei kovin ihmeellistä, mutta onnistunut lopputulos!


Päivänsankarin pikkuveli aloitti koulun ja sai niinikään oman puhelimen. Halusin muistaa häntäkin, tein toisen kännykkäpussin. Poikien mielestä hän olisi ilman muuta Korpinkynsi, joten niillä väreillä mentiin. Eri puhelimet, erikokoiset kännykkäpussit. Värit olivat ratkaisevassa asemassa, siksi toinen villalangasta ja toinen bambupuuvillasekoitelangasta. Napit nappipurkin pohjalta.


Pussien taakse ompelin metalliset klipsit kiinni, jotta pussit saa kiinnitettyä reppuun, vyölenkkiin tai avainnauhaan.


Nämä olisivat tietysti olleet vielä kivemmat, jos näihin olisi hankkinut kunnon kangasmerkit, mutta sitten päätin, että joskus vähemmän on enemmän. Ne tietävät ja tunnistavat, mistä on kyse, jotka arvostavat Harry Potterin maailmaa riittävästi.

28.8.2016

Melkein peruslapaset

Ostin kesällä kerän Camino alpaca multicolor by Bremont -lankaa, koska tykästyin sen väreihin, koska halusin tehdä siitä lapaset esikoiselle, ja langan väri toi mieleen esikoisen talvitakin. En kuitenkaan halunnut, että varastooni jää taas kerran epämääräinen mytty pätkävärjättyä lankaa, joten toteutin sen, mitä olin miettinyt pidemmän aikaa: kudoin lapaset kärjestä alaspäin. Ensin kudoin peukalon, ja usko meinasi loppua. Työ näytti munanlämmittimeltä, kolmelle päällekkäiselle viiriäisenmunalle...


Loin silmukat samalla tavalla kuin jos olisin aloittanut sukat kärjestä, peukalossa tietysti pajon vähemmillä silmukoilla (4 aloitussilmukkaa). Jätin peukalon (20s) odottamaan kämmentä (56s) ja yhdistin silmukat, aloitin kavennukset kuin vastakohtana kiilapeukalon silmukoiden lisäämisille. Lopulta kudoin resoria 1o1n kiertäen niin kauan, että puolet langasta oli kulutettu. Sitten toinen lapanen samalla tavalla.


Resoreista tuli pitkät, mutta se ei ole koskaan haitannut, päinvastoin. Jos olisin kutonut lapaset alhaalta alkaen, en olisi uskonut, että lanka riittää näin pitkiin resoreihin. Lanka on ihanan tuntuista ja sitä oli nautinto kutoa. Pidän muodostuneesta pinnasta, mutta samaan aikaan olen tyytyväinen, että lankaa ei jäänyt yhtään yli.


Onnistunut kokeilu kutoa lapaset kärjestä aloittaen, en usko että jää viimeiseksi kerraksi! Lämmintä elokuun loppua!

20.8.2016

Koiran peti - vol. 2

Koiranpennut kasvavat hurjaa vauhtia, ainakin keskikokoiset ja isot rodut. Kesän alussa tekemäni peti jäi auttamattomasti liian pieneksi, joten piti kiireesti tehdä uusi. Kun vielä ei tiedä, mistä koira oikeasti tykkää ja minkä se rikkoo puremalla, halusin jatkaa kierrätysteemalla enkä investoida kalliiseen valmiiseen malliin. Siskolta sain palan 5 sentin superlonia (vanha terassin sohvan pehmuste). Kiitos! Leikkasin sitä vähän sopivamman kokoiseksi ja ompelin palat kiinni toisiinsa. Patjalle ompelin miehen vanhoista farkuista löysähkön pussin. Ei suoria saumoja, polvipussitkin saivat jäädä paikoilleen.


Yhdet farkut per puoli, sävyero ei mielestäni haittaa, koska tämä peti meni mökille. Varastosta kaivoin tummansinisen vetoketjun, jotta päällisen saa tarvittaessa pestyä.


Helppo ja toimiva malli, joten tein kaupunkiin vastaavanlaisen. Helpottaa kummasti elämää kun ei tarvitse kuskata petiä joka viikonloppu mökille. Kaupunkipetiin kävin ostamassa Etolasta superlonia, jämäpaloista hintaa ei kertynyt montaa euroa. Päällystin patjan melko napakasti kankaalla, jonka olin aikanaan varannut työtuolin verhoiluun. Suunnittelin tereitä ja vetoketjua, mutta luovuin kummastakin ajatuksesta: tereeseen saisi liian hyvin kulutettua puruenergiaa, sopivan väristä vetoketjua taas ei löytynyt varastosta. Pesutilanteessa yhden sauman saa helposti ratkottua ja ommeltua uudestaan.


Melkein sävy sävyyn pedin kanssa on esikoisen vaunuissa aikoinaan ollut fleecepeitto. Kuluttakoon koira sen nyt loppuun.  Tässä pedissä uni maistuu!


Nyt on työn alla jotain ihan muuta kuin koirajuttuja, joten pysykäähän kuulolla!

11.8.2016

Reipasta kouluvuotta!!!

Meidän perheessä alkoi uusi lukuvuosi tänään. Jotta kouluun meneminen olisi yhtään hauskempaa, ompelin pojille uudet penaalit. Eivät he sellaisia ehkä ihan oikeasti olisi tarvinneet, mutta halusin jotain piristystä uuteen lukuvuoteen. Pääsin helpolla, pojat valitsivat kahden sauman penaalit.


Kuopuksen koirapenaaliin löytyi materiaalit omasta varastosta.


Esikoisen valkoiseen (saa nähdä miten nopeasti tuo muuttuu iloisen kirjavan harmaaksi) materiaalit ovat uusia. Hän toivoi vuorikankaaksi pöllökangasta, mutta kaikki, mitä Eurokankaassa oli saatavilla, olivat tyttömäisiä. Lopulta kettukangas sai hyväksynnän.


Samaan hengenvetoon ompelin pojille uudet avainnauhat. Käytin kaikki helat vanhoista mainosnauhoista, sain aikaiseksi erittäin pienellä vaivalla mielestäni kivat, persoonalliset avainnauhat.


Pienimmälle, pentukoululaiselle tein uuden pannan. Pehmeä fleece sisäpuolelle ja heijastavat tassut ulkopuolelle! Kaikki lisäturvallisuus on hyvästä syksyn pimeydessä. Ompelukoneeni oli vähän kovilla pantaa ommellessa, mutta oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa jotain ihan ensimmäistä kertaa!


Kaikki nauhatarvikkeet tilasin Antassusta. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta tuo oli itselleni aiemmin tuntematon kauppa ja tykästyin tarjontaan heti ensikäynnillä.

Turvallista, iloista kouluvuotta kaikille!


7.8.2016

Kesä 2016

Viimeinen viikonloppu ennen koulujen alkua, ainakin meidän perheessä. Ensimmäinen kesä lasten aikana, kun kesä on mielestäni mennyt nopeasti. Periaatteessa ihan tavallinen kesä ja tavallista tekemistä: uimista, marjojen poimintaa, piirakoita ja kahvittelua terassilla, puutarhanhoitoa, mutta koiran myötä tietysti hyvin paljon enemmän kaikkea muutakin. Olenhan minä käsitöitäkin tehnyt, mutta jotenkin en vain ole ehtinyt päivittämään blogia. Ei silti, miehen housujen lyhentäminen shortseiksi tai shortsien rispaantuneiden taskunsuiden paikkaaminen ei kyllä edes ole blogipäivityksen arvoinen asia. Mutta niitä oikeita käsitöitä haluan kirjata itselleni muistiin.

Kudoin hamppulangasta tiskirättejä. Ei mitään mullistavaa, 4½ puikoilla tuplahelmineuletta niin kauan kuin lankaa riitti. Yhdestä rätistä tuli raidallinen, jotta sain vanhan langanlopun myös käytettyä pois kuleksimasta.


Siskontytölle tein pitkäkorvaisen pupun. Pupun vartalo on ollut odottamassa jo hyvän tovin, mutta vasta loppukesällä sain inspiraation kasvojen kirjomiseen ja neulepaidan kutomiseen. Valkoiset shortsit ompelin lakanakankaasta. Tämän pitäisi olla poikapupu, siksi sillä on ruskeat silmätkin.

 
Pupu istuu tuolin päällä, jonka pelastin naapurin jätelavalta. Hyvä, metallirunkoinen tuoli, jonka yksi lauta on vähän kärsinyt. Ei siis huonekalujenkaan kunnostus ihan heti lopu, vaikka sainkin kesällä anopin pormestarin tuolien verhoilun valmiiksi. Kuvat ovat valitettavan huonot, ne on otettu taloyhtiömme kellaritiloissa, mutta muistutuksena itselleni tehdystä työstä.


Tuolien kunnostus oli luvattu anopille joululahjaksi. Hän valitsi kankaan ja minä tein työn. Niinkuin niin usein muulloinkin, tuolit olivat paljon huonommassa kunnossa kuin olisi arvannut. Jouduin mm. solmimaan jouset uudestaan...



Lopuksi anoppi pyysi vielä, että voisinko samalla päällystää vanhan jalkajakkaran. Ajattelin, että siinä ei nyt ole kovin iso työ, mutta kun ainoa käyttökepoisessa kunnossa oleva osa oli puinen runko, oli tässä pienessä jakkarassakin hommaa ihan riittämiin. Tässä sisällä asunnossamme otetussa kuvassa kangas näkyy oikeimman värisenä.


Innolla odotan "syksyä" ja niitä ihania pimeneviä elokuun iltoja, jolloin ehtii uppoutua blogimaailmaan ja kutoa vaikka sukkia!