16.9.2016

Sorsastuskausi alkoi

Sorsastuskausi alkoi! Ainakin meidän perheessä. Koiramme on villasukkien perään. Oikeastaan kaikkien villajuttujen, myös lankakerien. Netin ihmeellistä maailmaa tutkiessani ymmärsin. että koirat pitävät villan tuntumasta suussa, se on lämmin ja luonnollinen, pehmeä. Ja kaiketi sen tuoksukin on miellyttävä (samaa mieltä!). Siispä tuumasta toimeen ja kutomaan huovutettavaa vinkulelua! Taka-ajatuksena tietenkin oli, että jos mä en koske koiran villaleluihin niin koira ei koske mun villajuttuihin...


Täältä löysin ohjeen, jota osin muokkaamalla tein ensimmäiset sorsat. Ensin tein yhden sinisorsa uroksen, mutta koska se oli kovin yksinäinen, tein sille puolison.


Ja sitten pari tipua...


Ja hups, kohtahan lintuja oli kokonainen parvi.


Enpä ole koskaan ennen tehnyt huovutettua vinkulelua, mutta ihan varmasti teen toistekin! Koiramme tykkää niin paljon, että tästä ei voi luopua edes päiväunien aikana! Voi olla, että joku koirakaveri saa tällaisen lahjaksikin, koska kyllä yksi lintu per koira pitäisi riittää.


Loistava lelu lintukoiralle ;) Ja mikä parasta, mitä enemmän tätä pureskelee ja mutustaa tai kuljettaa suussa, sitä tiiviimmäksi se huopuu. Hyvää viikonloppua!

6.9.2016

Harry Potter kännykkäpussit mallia Rohkelikko ja Korpinkynsi

Kummipoika täytti vuosia ja toiveena oli jälleen yksi Harry Potter kirja. Pelkkä kirja olisi mielestäni ollut tylsä lahja - vaikkakin toki toiveiden mukainen, mutta jotenkin persoonaton. Kuulin hänen saaneen uuden kännykän, ja siitä se ajatus sitten lähti: tein hänelle lisäksi kännykkäpussin Rohkelikon väreissä.


Tylypahkassa ei tietenkään ole kännyköitä ollenkaan, kaikki viestintä tapahtuu ajatuksen voimalla tai pöllöpostin välityksellä. Siksi elokuvista ei saanut vihiä, millainen kännykkäpussin pitäisi olla. Rohkelikon värit ovat selvät ja kun kyseessä on viides kirja, noudatin tuota tuplaraidoitusta, joka on leffoissakin kolmannesta eteenpäin. Kiinteitä silmukoita rivi toisensa perään. Ei kovin ihmeellistä, mutta onnistunut lopputulos!


Päivänsankarin pikkuveli aloitti koulun ja sai niinikään oman puhelimen. Halusin muistaa häntäkin, tein toisen kännykkäpussin. Poikien mielestä hän olisi ilman muuta Korpinkynsi, joten niillä väreillä mentiin. Eri puhelimet, erikokoiset kännykkäpussit. Värit olivat ratkaisevassa asemassa, siksi toinen villalangasta ja toinen bambupuuvillasekoitelangasta. Napit nappipurkin pohjalta.


Pussien taakse ompelin metalliset klipsit kiinni, jotta pussit saa kiinnitettyä reppuun, vyölenkkiin tai avainnauhaan.


Nämä olisivat tietysti olleet vielä kivemmat, jos näihin olisi hankkinut kunnon kangasmerkit, mutta sitten päätin, että joskus vähemmän on enemmän. Ne tietävät ja tunnistavat, mistä on kyse, jotka arvostavat Harry Potterin maailmaa riittävästi.

28.8.2016

Melkein peruslapaset

Ostin kesällä kerän Camino alpaca multicolor by Bremont -lankaa, koska tykästyin sen väreihin, koska halusin tehdä siitä lapaset esikoiselle, ja langan väri toi mieleen esikoisen talvitakin. En kuitenkaan halunnut, että varastooni jää taas kerran epämääräinen mytty pätkävärjättyä lankaa, joten toteutin sen, mitä olin miettinyt pidemmän aikaa: kudoin lapaset kärjestä alaspäin. Ensin kudoin peukalon, ja usko meinasi loppua. Työ näytti munanlämmittimeltä, kolmelle päällekkäiselle viiriäisenmunalle...


Loin silmukat samalla tavalla kuin jos olisin aloittanut sukat kärjestä, peukalossa tietysti pajon vähemmillä silmukoilla (4 aloitussilmukkaa). Jätin peukalon (20s) odottamaan kämmentä (56s) ja yhdistin silmukat, aloitin kavennukset kuin vastakohtana kiilapeukalon silmukoiden lisäämisille. Lopulta kudoin resoria 1o1n kiertäen niin kauan, että puolet langasta oli kulutettu. Sitten toinen lapanen samalla tavalla.


Resoreista tuli pitkät, mutta se ei ole koskaan haitannut, päinvastoin. Jos olisin kutonut lapaset alhaalta alkaen, en olisi uskonut, että lanka riittää näin pitkiin resoreihin. Lanka on ihanan tuntuista ja sitä oli nautinto kutoa. Pidän muodostuneesta pinnasta, mutta samaan aikaan olen tyytyväinen, että lankaa ei jäänyt yhtään yli.


Onnistunut kokeilu kutoa lapaset kärjestä aloittaen, en usko että jää viimeiseksi kerraksi! Lämmintä elokuun loppua!

20.8.2016

Koiran peti - vol. 2

Koiranpennut kasvavat hurjaa vauhtia, ainakin keskikokoiset ja isot rodut. Kesän alussa tekemäni peti jäi auttamattomasti liian pieneksi, joten piti kiireesti tehdä uusi. Kun vielä ei tiedä, mistä koira oikeasti tykkää ja minkä se rikkoo puremalla, halusin jatkaa kierrätysteemalla enkä investoida kalliiseen valmiiseen malliin. Siskolta sain palan 5 sentin superlonia (vanha terassin sohvan pehmuste). Kiitos! Leikkasin sitä vähän sopivamman kokoiseksi ja ompelin palat kiinni toisiinsa. Patjalle ompelin miehen vanhoista farkuista löysähkön pussin. Ei suoria saumoja, polvipussitkin saivat jäädä paikoilleen.


Yhdet farkut per puoli, sävyero ei mielestäni haittaa, koska tämä peti meni mökille. Varastosta kaivoin tummansinisen vetoketjun, jotta päällisen saa tarvittaessa pestyä.


Helppo ja toimiva malli, joten tein kaupunkiin vastaavanlaisen. Helpottaa kummasti elämää kun ei tarvitse kuskata petiä joka viikonloppu mökille. Kaupunkipetiin kävin ostamassa Etolasta superlonia, jämäpaloista hintaa ei kertynyt montaa euroa. Päällystin patjan melko napakasti kankaalla, jonka olin aikanaan varannut työtuolin verhoiluun. Suunnittelin tereitä ja vetoketjua, mutta luovuin kummastakin ajatuksesta: tereeseen saisi liian hyvin kulutettua puruenergiaa, sopivan väristä vetoketjua taas ei löytynyt varastosta. Pesutilanteessa yhden sauman saa helposti ratkottua ja ommeltua uudestaan.


Melkein sävy sävyyn pedin kanssa on esikoisen vaunuissa aikoinaan ollut fleecepeitto. Kuluttakoon koira sen nyt loppuun.  Tässä pedissä uni maistuu!


Nyt on työn alla jotain ihan muuta kuin koirajuttuja, joten pysykäähän kuulolla!

11.8.2016

Reipasta kouluvuotta!!!

Meidän perheessä alkoi uusi lukuvuosi tänään. Jotta kouluun meneminen olisi yhtään hauskempaa, ompelin pojille uudet penaalit. Eivät he sellaisia ehkä ihan oikeasti olisi tarvinneet, mutta halusin jotain piristystä uuteen lukuvuoteen. Pääsin helpolla, pojat valitsivat kahden sauman penaalit.


Kuopuksen koirapenaaliin löytyi materiaalit omasta varastosta.


Esikoisen valkoiseen (saa nähdä miten nopeasti tuo muuttuu iloisen kirjavan harmaaksi) materiaalit ovat uusia. Hän toivoi vuorikankaaksi pöllökangasta, mutta kaikki, mitä Eurokankaassa oli saatavilla, olivat tyttömäisiä. Lopulta kettukangas sai hyväksynnän.


Samaan hengenvetoon ompelin pojille uudet avainnauhat. Käytin kaikki helat vanhoista mainosnauhoista, sain aikaiseksi erittäin pienellä vaivalla mielestäni kivat, persoonalliset avainnauhat.


Pienimmälle, pentukoululaiselle tein uuden pannan. Pehmeä fleece sisäpuolelle ja heijastavat tassut ulkopuolelle! Kaikki lisäturvallisuus on hyvästä syksyn pimeydessä. Ompelukoneeni oli vähän kovilla pantaa ommellessa, mutta oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa jotain ihan ensimmäistä kertaa!


Kaikki nauhatarvikkeet tilasin Antassusta. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta tuo oli itselleni aiemmin tuntematon kauppa ja tykästyin tarjontaan heti ensikäynnillä.

Turvallista, iloista kouluvuotta kaikille!


7.8.2016

Kesä 2016

Viimeinen viikonloppu ennen koulujen alkua, ainakin meidän perheessä. Ensimmäinen kesä lasten aikana, kun kesä on mielestäni mennyt nopeasti. Periaatteessa ihan tavallinen kesä ja tavallista tekemistä: uimista, marjojen poimintaa, piirakoita ja kahvittelua terassilla, puutarhanhoitoa, mutta koiran myötä tietysti hyvin paljon enemmän kaikkea muutakin. Olenhan minä käsitöitäkin tehnyt, mutta jotenkin en vain ole ehtinyt päivittämään blogia. Ei silti, miehen housujen lyhentäminen shortseiksi tai shortsien rispaantuneiden taskunsuiden paikkaaminen ei kyllä edes ole blogipäivityksen arvoinen asia. Mutta niitä oikeita käsitöitä haluan kirjata itselleni muistiin.

Kudoin hamppulangasta tiskirättejä. Ei mitään mullistavaa, 4½ puikoilla tuplahelmineuletta niin kauan kuin lankaa riitti. Yhdestä rätistä tuli raidallinen, jotta sain vanhan langanlopun myös käytettyä pois kuleksimasta.


Siskontytölle tein pitkäkorvaisen pupun. Pupun vartalo on ollut odottamassa jo hyvän tovin, mutta vasta loppukesällä sain inspiraation kasvojen kirjomiseen ja neulepaidan kutomiseen. Valkoiset shortsit ompelin lakanakankaasta. Tämän pitäisi olla poikapupu, siksi sillä on ruskeat silmätkin.

 
Pupu istuu tuolin päällä, jonka pelastin naapurin jätelavalta. Hyvä, metallirunkoinen tuoli, jonka yksi lauta on vähän kärsinyt. Ei siis huonekalujenkaan kunnostus ihan heti lopu, vaikka sainkin kesällä anopin pormestarin tuolien verhoilun valmiiksi. Kuvat ovat valitettavan huonot, ne on otettu taloyhtiömme kellaritiloissa, mutta muistutuksena itselleni tehdystä työstä.


Tuolien kunnostus oli luvattu anopille joululahjaksi. Hän valitsi kankaan ja minä tein työn. Niinkuin niin usein muulloinkin, tuolit olivat paljon huonommassa kunnossa kuin olisi arvannut. Jouduin mm. solmimaan jouset uudestaan...



Lopuksi anoppi pyysi vielä, että voisinko samalla päällystää vanhan jalkajakkaran. Ajattelin, että siinä ei nyt ole kovin iso työ, mutta kun ainoa käyttökepoisessa kunnossa oleva osa oli puinen runko, oli tässä pienessä jakkarassakin hommaa ihan riittämiin. Tässä sisällä asunnossamme otetussa kuvassa kangas näkyy oikeimman värisenä.


Innolla odotan "syksyä" ja niitä ihania pimeneviä elokuun iltoja, jolloin ehtii uppoutua blogimaailmaan ja kutoa vaikka sukkia!

23.7.2016

Koirannami pussukat

Koirannami pussukka... Herkkupussi... Koulutuspussukka... Oli nimi mikä tahansa, ompelin kaksi kappaletta noita koiran koulutuksessa hyvin tarpeellisia pieniä pussukoita, jotka voi ripustaa vyölenkkiin ja täyttää jollakin koiran herkulla ja sitten yrittää houkutella koiraa tekemään mitä milloinkin. Asia/esine, josta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta mitä ilman en enää voisi elää.


Kaupathan tietysti tarjoavat mitä erilaisempia apuvälineitä koiran koulutukseen ja herkkupalojen kantamiseen, mutta kun emme vielä oikeasti tiedä, että mikä olisi meille toimiva systeemi, pelkkä yksinkertainen pussukka vaiko kokonainen liivi kaikenmaailman tarviketaskuineen, on hyvä aloittaa yksinkertaisesta ja oppia tuntemaan omat toimintatavat ja -tarpeet. Pengoin varastojani ja tein nämä pussit varastojeni uumenista löytyvistä materiaaleista.


Ensin ompelin tämän pussin. Kangas oli jäänyt yli kuopuksen tyynystä, vuorikangas esikoiselle seitsemän vuotta sitten ompelemistani ulokohousuista. Kovetin pussukan Luigin hatusta ylijääneellä kovikehuovalla. Mies halusi vähän isomman pussin. Sen materiaalit ovat niin ikään kierrätettyjä, ulkokangas kuopuksen vanhojen housujen lahje, sisäpuoli miehen vanhojen housujen lahje. Koristeena oleva luunauha sentään on ihan uusi! Pieni väriläiskä muuten niin tummaan pussiin.


Tätä pussia en kovettanut, kaksinkertainen canvas-kangas riittänee. Ulkoreunan kanttasin jostain pakkauksesta talteen ottamallani nauhalla, se tuo ryhtiä pussiin ja pitää suuaukon kohtalaisesti avonaisena.


Pussukat eivät ole täydelliset, mutta erittäin käyttökelpoiset ja omaa silmää miellyttävät. Mainiot esimerkit jälleen kerran siitä, että kaikenmaailman lahkeen paloja, remmejä ja nauhoja kannattaa säästää, niistä oikeasti pystyy tekemään hyödyllisiä asioita.


Aurinkoista heinäkuuta Sinulle!

10.7.2016

Elämänmakuiset villasukat

Esikoisen väri on ollut sininen niin pitkään kuin muistan, kuopuksen väri on ollut vihreä. Keväällä he ilmoittivat vaihtaneensa lempivärejään. Kun sitten näin Lankamaailmassa Austermanin Step väri 313 lankaa, tiesin haluavani kutoa pojille villasukat. Täydennettynä Regian 4-fädig trends &colors sekä Hjertegarnin Sock 4 langoilla sain yhden kerän kulutettua / riittämään sukkiin.


Kun sukat oli päätelty ja lapset hyväksyneet ne riittävän pehmeiksi, ennenkuin sukkia oli kertaakaan käytetty, tuhosi koiranpentumme esikoisen toisen sukan harjoitellessaan yksinoloa. Kyllä harmitti, mutta se on elämää.


Purin kaiken tarpeellisen, ja tosiasia on, että eihän sitä paljoa jäänyt ehjäksi. En kuitenkaan halunnut kutoa kaikkea uusiksi, joten päätin poimia silmukoita ja kutoa lisää ja silmukoida osat yhteen.


Oikeanväristä lankaa ei enää ollut, mutta päätin, että tämä palapelisukka olkoon muistutus pentuajasta. Esikoinen hyväksyi tämän elämänmakuisen sukan ilomielin.


  Niin, en se minä ollut, se oli Pirkka, vai miten se menikään....


Varmuudeksi (lohdutukseksi) kävin Lahdessa Pitsi &Palmikossa ostamassa lisää lankaa.

  

16.6.2016

Pojan kännykkäpussi

Virkkasin esikoiselle uuden kännykkäpussin. Ei siksi, että hän olisi sellaista tarvinnut, vaan koska hän pyysi nätisti: "Äiti, voisitko sä tehdä mulle samanlaisen kännykkäpussin kuin sulla on?" "Tottakai, mielelläni! Anna kun arvaan, mustakeltaisena?" kysyin pojalta, vaikka tiesin vastauksen kysymättäkin.


BlendBamboo ja 3mm koukku. Kahden kerroksen raitoja kiinteitä silmukoita. Erittäin yksinkertaisesta, vaikka vieläkään en saa raitojen vaihtumiskohtaa tehtyä huomaamattomasti.


Lankapurkista yksi musta nappi.


Toiselle puolelle virkattu lenkki pussin sulkemiseksi.


Ja jotta pussi olisi varmasti persoonallinen ja henkilökohtainen, applikoin keltaiselle trikootilkulle pojan pelinumeron. Tilkun liimasin kiinni pussiin (ensi kerralla muista: ompele se kiinni jo alkumetreillä kun se vielä olisi mahdollista).


Esikoinen on ikionnellinen uudesta kännykkäpussistaan, siksi minäkin olen tyytyväinen. Joukkueiden värejä käyttämällä ja pelinumeroita hyödyntämällä saisi kyllä tehtyä kaikenlaisia kivoja juttuja vaikka kavereiden synttärilahjoiksi - kun sen vaan muistaisi aina sopivaa lahjaa pähkäillessään.

Aurinkoista kesäkuuta Sinulle!

8.6.2016

Koiran peti kierrätysmateriaaleista

Koira, joka tarvitsi pedin. Kahdet lasten paikoin puhki kuluneet housut, yhdet miehen väärän kokoiset housut, pakkauspehmusteita kuusi vuotta sitten hankitusta televisiosta. Pähkäilyä, innostusta, ahaa-elämyksiä, mutta sain kuin sainkin tehtyä näistä ei mitenkään yhteenkuuluvista materiaaleista koiralle pedin.


Lasten housuista leikkasin lahkeet irti niin pitkinä kuin mahdollista, Ulkosauman jätin koskematta, sisäsauman leikkasin auki. Ompelin kolme lahjetta yhteen. Samoin ompelin telkkaripakkauksesta aikoinani talteen ottamani superlonit yhteen. Lahkeilla päällystin superlonin ja avot, pedin reunat olivat valmiit. En tehnyt mitään sisäänottoja enkä mittaillut liian tarkasti, pieni runsaus ja muhkea ryppyisyys eivät haittaa. Tukevahko canvas-kangas kestänee jonkun verran pureskeluakin.


Pedin pohjan ompelin miehen housujen lahkeista, lahkeiden väliin lisäsin telkkaripakkauksen parin millin paksuisen superlonin. Jotta superloni pysyy paikallaan, applikoin pedin keskelle luun kuvan. Samalla sain lasten ja miesten eri väriset housut sopimaan yhteen, vaikka pohjassa kuva näkyy vain ääriviivana. Jouduin ompelemaan reunojen ulkopuolen käsin pohjaan kiinni, jotta sain riittävän siistin lopputuloksen. Se oli ehkä koko työn rasittavin vaihe.


Lasten mielestä peti ei ollut tarpeeksi pehmeä, joten ompelin siihen vielä irrallisen patjan. Kierrätysmateriaaleista sekin, kuinkas muutenkaan. Toinen puoli on vanhan fleecen selkäpuoli, toinen yhden puretun viltin taustapuoli, välissä on vielä yhden vanhan sohvan puretuista pehmusteista vähän levyvanua. Ulkoreunan siksakilla vältin kovat taitteet ja saumat.


Tätä petiä oli kiva tehdä, Nautin, kun sain soveltaa, kierrättää materiaaleja ja hyödyntää niitä välillä älyttömiltä tuntuvia kyllä tätä vielä joskus voi tarvita -varastoja.


Luulisi tässä unien maistuvan koiralle kuin koiralle!