21.2.2018

Talvitakki koiralle

Meidän koira tuntuu tarkenevan keillä kuin kelillä. Sitä ei haittaa sade eikä kura. Lumi ja pakkanen ovat ihania. Sen sijaan se inhoaa valjaita ja kaikenlaisia vaatteita, varsinkin niiden sovittamista. Ei siis liene ihme, että viime talvena aloittamani koiran talvitakki jäi odottamaan parempaa hetkeä. Sääennuste lupailee hyvin kylmää, joten oli pakko ryhtyä toimeen.


Hain takkiin mallia valmiista koirantakeista (valmiita takkeja on tarjolla vaikka kuinka ja osa varmasti erittäin hyviä, mutta en raaskinut maksaa niistä pyydettyä hintaa). Googlasin yhden jos toisenkin diy ohjeen. Lopulta tämä syntyi omasta päästä poimien kaikista näkemistäni parhaat puolet. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensimmäisessä versiossa mitoitus ei osunut ihan kohdilleen: koiramme kävi takki päällä pissalla ja kun lumeen ei jäänyt jälkeäkään, arvaatte varmasti, mihin kaikki oli mennyt... Niinpä, pesuun, purkuun ja uusi yritys. 


Malliltaan takki muistuttaa hevosen loimua, rinnan kohdalla on tarranauhat, joilla takki suljetaan. Lisäksi vatsan alle tulee erillinen läppä. Läpän reunoilla on strapit, joilla takki kiinnitetään selän päältä. Niskassa on kuminauha, jolla kaulusta voi jonkun verran kiristää. Takin päällikangas on miehen vanha tuulitakki, siitä on kierrätetty myös kuminauha kiristimineen sekä tarranauhat. Heijastinnauhat samoin kuin reunojen kanttausnauhat ovat lasten vanhasta turvaliivistä, sträpit ovat esikoisen vanhasta koulurepusta. Vuoreksi halusin jotain muuta kuin fleeceä, joten ostin Eurokankaasta kevyesti huovutettua villakangasta. 


Enimmäkseen kierrätysmateriaaleista syntyi mielestäni ihan kelpo takki. Takki pääsi tositestiin, kun olimme tänään 15 asteen pakkasessa tunnin lenkillä. Ei merkkiäkään jähmettymisestä, joka voisi seurata a) kylmyydestä tai b) epämiellyttävästä vaatteesta. 


Takkiin täytyy vielä lisätä kuminauhat pujotettavaksi takajalkojen ympärille. Nyt se heiluu puolelta toiselle vähän turhan paljon. Otin talteen kuopuksen vanhoista housuista vyötärön kiristys kumpparit, mutta ne eivät tulleet mukaan mökille.

Nauttikkaa aurinkoisista talvipäivistä, mutta muistakaa pitää itsenne ja lemmikkinne lämpiminä! 

17.2.2018

Viikon varrelta poimittua

Onpahan ollut viikko. Ihan tavallinen viikko, mutta höystettynä niin monella ekstrasäädöllä, että tunnit eivät tunnu riittävän millään ja tekemättömät asiat painavat mieltä. Käsitöille ei ole juuri ollut aikaa, ja kuitenkin, kun kelaa viikkoa taaksepäin, olen tehnyt koko ajan jotain käsilläni. Aloitan ihan nurinpäin viikon sillisalaatin purkamisen: tänään tein hiihtoloman kunniaksi aamiaiseksi pojille lättyjä ja tarjoilin ne sänkyyn. Lasten ilmeet olivat aikaisen heräämisen ja työn arvoiset!


Olen auttanut kaveria hänen uuden kotinsa remontissa. Maalannut seiniä ja asentanut laminaattia. Vähän ronskimpaa, mutta niin palkitsevaa työtä. Suorastaan terapeuttista.


Olen yrittänyt elää niin, että tuottaisin mahdollisimman vähän jätettä. Zero waste tuntuu lapsiperheessä mahdottomalta, mutta jokainen roska vähemmän on oikeaan suuntaan. Kaupassa käyminen on ihan erilaista kuin ennen ja kestää huomattavasti pidempään, kun yrittää löytää vaihtoehtoja, joissa ei ole pakkausmuovia tai sitä on mahdollisimman vähän. Olen alkanut kirjata ylös kierrätykseen menevän muovin määrän ja lisäksi olen alkanut laskea ostettujem muovipakkausten lukumäärän. Numerot eivät valehtele, kuten sanotaan. Tässä kuva viimeisimmällä kauppareissulla mukaan tulleista muovipakkauksista. Miten ihmeessä voisin hankkia raejuustoa ilman muovia? Tai mozzarellaa? Kanaa saisi ostettua palvelutiskiltä, mutta sekin pakataan muovilla pinnoitettuun paperiin.... Ehkä kysymys onkin uusien ruokalajien löytämisestä, ei ainoastaan tuttujen tuotteiden korvaamisesta muovittomilla.


Onneksi koin niitä onnistumisiakin! Löysin hunajaa lasipurkissa, ostin pähkinöitä ja rusinoita paperipussiin (olen ennen ostanut ne aina muovipussiin pakattuna), täysjyväpastaa pahvirasiassa (vaikka siinä on pieni muovi-ikkuna, on se silti paljon parempi kuin kokonaan muovissa). Lapsille en enää osta muovipullossa olevia limuja, tuurilla heidän tämän hetken lempilimuaan myydän lasipullossa! Leivontaa varten olisin halunnut ostaa Fazerin suklaata, mutta se on muoviin pakattua.


Jätteiden vähentämiseksi jatkossa tein bee's wrappeja. En ole käyttänyt juurikaan kelmua pitkään aikaan, mutta nyt en tarvitse sitä senkään vertaa. Tiedän, että näitä mehiläisvahalla kyllästettyjä kankaita myydään kaupoissa valmiina, minullakin on muutama Ruohonjuuresta ostettu, mutta ne ovat aika hintavia. Trashless -blogin inspiroimana ja ohjeella numero 1 tein meille kasan bee's wrapeja. Kuopus kutsuu niitä hupsuiksi papereiksi, mutta on mukisematta syönyt niihin käärityt eväsleivät.


Tein koiramme eväille oman bee's wrapin, koska kaapistani löytyi sopivan kokoinen pala aiheeseen sopivaa puuvillakangasta. Bee's wrapeja ei voi pestä kuumalla vedellä, siksi en halua kääriä luun paloja meidän ihmisten käyttämiin wrapeihin. Toisaalta, en halua syöttää koirallemmekaan turhaa muovia.


Olen tyytyväisenä syönyt ikkunalaudalla kasvavia  zero waste herneen- ja auringonkukanversoja. Paitsi että eiväthän nekään ole kokonaan roskattomia / muovittomia: multa on ollut pakattuna muoviin, samoin siemenet. Siitä huolimatta, herkullisia ne ovat, ja paljon vähemmän muovisia kuin kaupan muovipurkkiin ja muovipussiin pakattu herneenverso yrttiruukku!


Auringon määrä lisääntyy huomattavasti päivittäin. Tänään oli ihanan keväinen ilma ja nautin pitkästä lenkistä karvakuonomme kanssa.


Lenkin jälkeen nautin kutomisesta - minulle siitä kaikkein oikeimmasta ja rentouttavimmasta käsityöstä. Olen mukana Vanuttunut villasukka -blogin Taimihässäkät KALissa. Se on minulle ensimmäinen ikinä ja huomaan innoissani odottavani aina seuraavaa ohjeen pätkää. Miksi en ole koskaan aiemmin lähtenyt näihin mukaan? Kuva on otettu toisen päivän osuuden jälkeen, tätä kirjoittaessani olen kutonut jo kolmannen päivän. Huomista odotellessa!


Hyvää hiihtolomaa niille, keillä semmoinen on alkanut! Aurinkoisia helmikuun päiviä teille kaikille muille!

7.2.2018

Tuolin verhoilu

Vuoden alussa sain pyynnön verhoilla yksi tuoli uudestaan ja kuvan tuolista. Pidän verhoilusta, pidän siitä, että vanhat ja raihnaiset huonekalut saavat uuden elämän. Siksi suostuin pyyntöön. Kun näin tarkemmat kuvat tuolista, minua alkoi epäillyttää. Kun sain tuolin ja olin purkanut sen osiin, epäillys kasvoi entisestään. Metallirunkoinen puujalkainen tuoli oli kasassa vetoketjuilla ja liimalla, mutta päätin silti haastaa itseni ja ryhtyä tuumasta toimeen. Lopputulos hyvä!


Tuoli oli pakko purkaa ihan palasiin. Rungon tukikankaat olivat venyneet käytössä ja vaihdoin ne uusiin.


Hioin ja lakkasin puuosat Teknoksen Helo 40 Aqua puolikiiltävällä.


Hiomisessa oli kova työ, mutta vaalea, uusi puupinta on niin kaunis ja raikas, että kyllä kannatti.


Purin vanhat päälliset ja kirjoitin jokaisen työvaiheen ylös.  Käytin vanhoja osia kaavoina ja luin tarkasti muistiinpanojani.  Vanha verhoilu oli nahkaa ja siinä oli mielestäni erikoisia leikkauksia. Vähän yksinkertaistin mallia, mutta kyllä siinä omat kommervärkkinsä oli siitä huolimatta.


Rypytyksiä, taitteita, sisäänottoja. Vetoketjuja ja ruuvikiinnityksiä.


Haastava, mutta mielenkiintoinen palapeli! Ja juuri sen takia olen tyytyväinen lopputulokseen. Itselle muistiin vielä kuva lähtötilanteesta.


Asiakkaan valitsema kangas on väritykseltään hyvin lähellä alkuperäistä, siksi muutos ei kuvia katsomalla näytä kovin kummoiselta, mutta voin vakuuttaa, että tuoli on päivitetty 2010-luvulle.

31.1.2018

Kertakäyttökulttuuria vastaan

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä turhemmalta kaikki kertakäyttöinen tuntuu. Olen alkanut inhota koko sanaa kertakäyttöinen. Ei, me emme käytä kertakäyttöastioita, mutta on niin paljon muitakin asioita, joita ei edes miellä kertakäyttöisiksi, ennenkuin asiaa pysähtyy miettimään. Esimerkiksi nenäliinat. Muoviin pakattuja paperinpaloja, joita voi käyttää aika tasan tarkkaan yhden kerran. Pieni kapinoitsija minussa heräsi ja takoi päähäni järkeä, kunnes ymmärsin ommella kankaisia nenäliinoja. 


Leikkasin neliskulmaisia paloja miehen vanhoista paidoista. Jokainen liina on vähän eri kokoinen, mutta se ei haittaa. Kaikki kulmat on kuitenkin siististi ommeltu ja kun liinat on silitetty ja viikattu, ei niitä rupea niistäessä vertailemaan. Lapset olivat ensin vähän ihmeissään, että yäk, kankaaseenko sitä pitää niistää, mutta selvittyään yhden flunssan läpi kankaisilla nenäliinoilla, eivät hekään kaipaa enää paperinenäliinoja.


Järjestyksen ylläpitämiseksi kaikilla tavaroilla pitää tietysti olla oma paikkansa. Pahvinen autokuvioinen säilytysrasia oli saanut pojilta lähtötuomion. Minusta se oli juuri sopivan kokoinen, mutta tarvitsi uuden ilmeen. Purin rasian osiin ja maalasin sen. Sitten punoin sen takaisin kasaan ja nyt se on meidän nenäliinarasia. Kuvassa se näyttää ankean harmaalta ja yksinäiseltä, mutta minä pidän siitä.


Pieni kapinoitsijani oli hyvässä vauhdissa ja halusi korvata kertakäyttöiset vanulaput uudestaan käytettävillä.


Useammassa blogissa neuvottiin tekemään kestovanulappuja ompelemalla kaksi pyöreää palaa flanellikangasta yhteen. Näin minäkin tein, siksakkasin ympäriinsä. Harvinaisen helppo käsityö. Vähän näistä tuli isompia kuin kertakäyttöiset, mutta se lienee vain plussaa.


Mikä tahansa vanha flanellikangas tai pienet jämätilkut olisivat sopineet tähän. Minulla oli varastossa aika hempeitä kuvioita.


Matka roskattomaan elämään on pitkä, mutta näin tuotamme edes vähän vähemmän jätettä jatkossa! Pieniä ekotekoja, mutta erittäin hyvä mieli jokaisesta askeleesta oikeaan suuntaan. Pieni kapinoitsija takoo päässäni edelleen, joten kertakäyttöesineiden korvaaminen jatkunee lähitulevaisuudessa. Mitä kertakäyttöesineitä sinä olet korvannut kestävillä vaihtoehdoilla?

25.1.2018

Virkattuja neliskanttisia koreja

Muutama viikko sitten minulla meni hermot kylppärin peilikaapissa oleviin vajaisiin laastaripakkauksiin. Pakkauksia oli paljon, mutta kun yritti löytää sopivaa laastaria, ei sellaista kuitenkaan löytynyt. Virkkasin neliskanttisen korin ja tyhjensin kaikki laastaripaketit sinne. Laitoinpa haavateipitkin samaan paikkaan. Jotta kaikki perheenjäsenet löytävät varmasti etsimänsä, leikkasin punaisesta huovasta ristin ja liimasin sen korin kylkeen. Ihana järjestys!


Laastarikorin virkkasin siskolta saamastani Novitan Samoksesta. Korista tuli juuri niin korkea kuin mihin lanka riitti. Seuraavaksi otin koukulle (niinikään siskolta saamani) tuntemattoman puuvillasekoitelangan ja virkkasin korin. Ja sitten vielä omista varastoista Sandnes Garnin Duettia, siitä kaksi koria. Neliön muotoinen pohja ja sen jälkeen suoraan ylöspäin. Vaikka virkkasin 3½:n koukulla, jäivät korit vähän lötköiksi. Kovetin korit kastamalla ne EriKeeper-vesi seokseen ja pingottamalla sen jälkeen metallirasian päälle kuivumaan.


Korit olivat kivoja, mutta kaipasivat jotain pientä ekstraa. Halusin niihin kyltit helpottamaan löytämään niissä olevat tavarat. Ohuesta vanerista (alunperin puisen viinilaatikon tilanjakaja) sahasin sopivan kokoiset palikat ja porasin reiät kiinnitystä varten. Reilu hionta ja leimasimella tekstit. Englanniksi siksi, että suomeksi sanat olisivat ollee kyltteihin liian pitkät, heh.


Kyltit olisivat olleet ihan hauskat näinkin, mutta epäilin niiden kestävyyttä kylpyhuoneen kosteudessa. Minulla oli valmiiksi sekoitettua sellakka-lakkaa. Se tekee puusta vähän punertavan, mutta kahteen kertaan lakattuna kylteistä tuli ilmeikkäämmät ja varmasti kestävämmät.


Korit ovat vähän eri korkuisia ja eri sävyisiä, mutta kunhan järjestää ne sopivasti, se ei haittaa yhtään.


Tykkään näistä koreista ja pidän koko projektia onnistuneena. Kaikki materiaalit löytyivät kotoa, mikä on aina plussaa.


Mies meinasi hermostua projektin edetessä. Hän ei sanonut mitään, mutta tuskaisena ihmetteli kun sohvapöydällä oli virkkaustyö levällään, liimauspisteessä oli yksi kori kuivumassa, nimikyltit olivat lakkauksen jäljiltä kuivumassa toisaalla. Rakas ymmärtäväinen mieheni tietää, että projektit ovat monivaiheisia ja ennemmin tai myöhemmin kyllä siivoan kaiken pois. Kiitos kärsivällisyydestä!

 
Touhukasta tammikuuta Sinulle!

22.1.2018

#jämätammikuu

Kudoin itselleni lapaset. Ne eivät olleet millään listallani, mutta niin vaan päätyivät puikoille, heh.


Vähän aikaa sitten vierailin Mehukekkerit-blogissa ja löysin mukaansa tempaavan haasteen: #mehukekkeritkässävuosi . 7-vuotiaan uteliaisuudella ja innolla lähdin haasteeseen mukaan, ilman sen suurempia suunnitelmia. Itsensä haastaminen on aina hyvästä, katsotaan miten pitkälle selviydyn! Tammikuu on jämäkuu ja langanjämiähän minulta löytyy.


Näillä lähdin liikkeelle: merinoa, alpakkaa ja muita ihanuuksia, 100 prosenttia täyttä lankaa. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella ja musta vaihtui keltaiseen. Näistä tuli uskomattoman pehmeät ja lämpimät luksusjämälapaset. Näillä osallistun tammikuun haasteeseen #jämätammikuu.


Itselle muistiin: 3mm puikot, varressa 42 silmukkaa, kämmenessä 44. Kulutus 59 grammaa. Ihan hirveä päätteleminen! Tammikuun teeman mukaisesti seuraavakin jämätyö on hahmottumassa, aika keväisiä värejä jo!


Ahkeraa viikkoa! Nautitaan lumesta, nyt kun sitä vielä on!

16.1.2018

7-vuotias!!!

Blogini täyttää tänään seitsemän vuotta! Monena vuonna vuosipäivä on mennyt huomaamatta ohi, mutta tänään se on ollut koko päivän mielessä, ihan kuin tärkeämpikin henkilö olisi täyttänyt pyöreitä vuosia, heh. Päivän kunniaksi leivoin suklaakakkua ja söin sitä hopealusikalla. Kahviseurana minulla oli eilen aloittamani lapanen ja pieni punainen kirjani, johon kirjoitan kaikki to do -listani ja suunnitelmani.


Seitsemään vuoteen mahtuu paljon ja kaikenlaista, vanhan toistoa mutta myös uusia kokeiluja. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Sillisalaatti tämä blogi on ollut alusta asti ja sellaisena se varmasti jatkuukin. Kutomista, virkkausta, ompelua, verhoilua, puutarhaa, leipomuksia - kaikkea käsin ja ihan itse tehden. En itsekään aina tiedä, mitä seuraava postaus käsittelee, koskaan ei voi tietää, mihin inspiraatio vie. Mistä aiheista sinä haluaisit lukea mieluiten? 

Bloggaamisen aloittaminen aikoinaan on saanut want to do - ja to do -listani vyörymään yli äyräiden (ja varastoideni räjähtämään käsiin). Tänään kävin kangasvarastojani läpi.

 
Kankaita on kertynyt paljon, ja huom, tässä on vain "käsivarastoni". On ollut tildailua, verhoilua, sisustamista, vaatteiden ompelua. Suuri osa kankaista on ylijäämäpaloja, verhojen tai lasten lakanoiden reunasoiroja, mutta löytyy joukosta vaatteita varten hankittuja isompiakin paloja. Kaikkein pienimmät tilkut pitäisi joku päivä raadollisesti heittää pois, mutta aina sitä ajattelee joskus olevan tarvetta niille. Tässä melkein kaikki trikoo- ja collegekankaani.


Vintissä on vielä kasa villakankaita, vanhoja verhoja, lakanoita, fleecejä ja muita vaatteita (tai niiden osia), joille haluaisin keksiä jotain käyttöä. Nekin pitäisi käydä ajatuksella läpi. Sitä ennen minun tulee hyväksyä, että ihan kaikkia materiaaleja en koskaan pysty hyödyntämään. Se on joku päivä se, tänään nautin merkkipäivästä!

13.1.2018

100 prosentin villasukat

Kävin marraskuussa kuopuksen kanssa Skotlannissa. Pikainen visiitti täynnä unohtumatonta äiti poika laatuaikaa. Reissuun mahtui myös vierailu Kathy's Knits lankakauppaan. Kauppa ei ihan vastannut erittäin korkeita odotuksiani, mutta ei sieltä sentään tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Lupasin kutoa kuopukselle matkamuistoksi sukat hänen valitsemastaan langasta.


Kaupassa on myynnissä vain Brittein saarilla tuotettuja lankoja, joten mikä tahansa lanka olisi ollut hyvä, vihreä valinta. Hintataso oli korkeahko ja valikoima mielestäni suppeahko. Kuopus valitsi hyvin pian lankansa: Dovestone dk:n baa ram ewe. Ihanan pehmeä lanka, ihana villan tuoksu ja niin kaunis väri! Baa ram ewe on vapaasti käännettynä bää pässi uuhi. Kun yritin googlettaa nimen tarkempaa merkitystä, törmäsin joka paikassa mainintaan, että se on Babe - urhea possu elokuvasta taikalause, jolla possu saa lampaat tottelemaan. Ihana. Pidän siitä, että luonnollisen langan vyötekin on luonnollinen ilman mitään kiiltopintaa tai väri-iloittelua.


Kudottu pinta ei ole niin tasainen kuin mitä luulin kutoneeni, mutta pieni rosoisuus on se piste iin päällä, mikä tekee näistä muuten niin tavallisista sukista täydelliset. Kuopuksen mielestä onnistuin ihan sataprosenttisesti! Nämä ovat ihan tavalliset unisukat, lankaa ja niiden tarinaa lukuunottamatta.


Itselle muistiin: puikot 3,5, silmukoita varressa 56, kärjessä 54. Kuopus valitsi kaupasta tuliaisiksi esikoiselle kerän lankaa. Siitäkin tulossa sukat lähiaikoina!

9.1.2018

Lankainventaario

On taas se aika vuodesta, kun haluan tuulettaa lankani, levittää ne kunnolla ja imuroida laatikon pohjan. Loistava mahdollisuus muistuttaa mieliin, mitä lankoja minulla onkaan marinoitumassa, hakea inspiraatiota - ja tietysti punnita langat. Lankainventaarion mukaan tammikuussa 2018 lankavarastoni painaa 11 022 grammaa. Reilu 11 kiloa iloa! Hupsistakeikkaa.


Sukkalankoja on enemmän kuin olisin arvannut, yhteensä 4 318 grammaa. Luulin kuluttaneeni niitä viime vuonna runsaasti, mutta ilmeisesti kulutukseni on ollut vähäisempää ja/tai olen ostanut varmuudeksi lisää. Itselle muistiin: 7V ja vastaavat 2 359g, Nalle ja vastaavat 1 230g ja ohuemmat 729g.


"Parempia" villalankoja, mukaan lukien merinot ja alpakat, on yhteensä 1 767 grammaa. Tämä on hyvin sekalainen seurakunta, mukana on ylijäämiä kivoista projekteista, mutta myös lankoja, joille on selkeä työsuunnitelma, kunhan aika antaa myöten.

 
Tässä "parempien" villalankojen summassa ei ole mukana yhdessä projektipussissa olevat 600 grammaa Loftia (niistä tulee itselleni pitkä villatakki joku kaunis päivä) eikä 1 100 grammaa Cascade 220 (josta tulee esikoiselle palmikkopeitto).


Summasta puuttuu myös jo erittäin monta vuotta marinoituneet 550 grammaa Rowan Denimiä ja pari vuotta puikoilla ollut Allino (500 grammaa neulepaitaan).


Kokonaan oma lukunsa on puuvillalangat. Niitä on vähän yli yksi laatikollinen, grammoina 2 187. Vain laatikon ulkopuolella olevalle Regialle on selkeä suunnitelma.


Yksitoista kiloa lankaa. Se on paljon, mutta en aio panikoitua siitä. Päinvastoin, aion nauttia jokaisesta kerästä, jokaisesta metristä, jokaisesta silmukasta, jokaisesta valmistuneesta työstä. Ja jos yksitoista kiloa ei riitä, onneksi sen päälle on olemassa vielä yksi hyvin sekalainen kokoelma virkkauslankoja.


Ahkeraa kilkuttelua!