16.1.2018

7-vuotias!!!

Blogini täyttää tänään seitsemän vuotta! Monena vuonna vuosipäivä on mennyt huomaamatta ohi, mutta tänään se on ollut koko päivän mielessä, ihan kuin tärkeämpikin henkilö olisi täyttänyt pyöreitä vuosia, heh. Päivän kunniaksi leivoin suklaakakkua ja söin sitä hopealusikalla. Kahviseurana minulla oli eilen aloittamani lapanen ja pieni punainen kirjani, johon kirjoitan kaikki to do -listani ja suunnitelmani.


Seitsemään vuoteen mahtuu paljon ja kaikenlaista, vanhan toistoa mutta myös uusia kokeiluja. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Sillisalaatti tämä blogi on ollut alusta asti ja sellaisena se varmasti jatkuukin. Kutomista, virkkausta, ompelua, verhoilua, puutarhaa, leipomuksia - kaikkea käsin ja ihan itse tehden. En itsekään aina tiedä, mitä seuraava postaus käsittelee, koskaan ei voi tietää, mihin inspiraatio vie. Mistä aiheista sinä haluaisit lukea mieluiten? 

Bloggaamisen aloittaminen aikoinaan on saanut want to do - ja to do -listani vyörymään yli äyräiden (ja varastoideni räjähtämään käsiin). Tänään kävin kangasvarastojani läpi.

 
Kankaita on kertynyt paljon, ja huom, tässä on vain "käsivarastoni". On ollut tildailua, verhoilua, sisustamista, vaatteiden ompelua. Suuri osa kankaista on ylijäämäpaloja, verhojen tai lasten lakanoiden reunasoiroja, mutta löytyy joukosta vaatteita varten hankittuja isompiakin paloja. Kaikkein pienimmät tilkut pitäisi joku päivä raadollisesti heittää pois, mutta aina sitä ajattelee joskus olevan tarvetta niille. Tässä melkein kaikki trikoo- ja collegekankaani.


Vintissä on vielä kasa villakankaita, vanhoja verhoja, lakanoita, fleecejä ja muita vaatteita (tai niiden osia), joille haluaisin keksiä jotain käyttöä. Nekin pitäisi käydä ajatuksella läpi. Sitä ennen minun tulee hyväksyä, että ihan kaikkia materiaaleja en koskaan pysty hyödyntämään. Se on joku päivä se, tänään nautin merkkipäivästä!

13.1.2018

100 prosentin villasukat

Kävin marraskuussa kuopuksen kanssa Skotlannissa. Pikainen visiitti täynnä unohtumatonta äiti poika laatuaikaa. Reissuun mahtui myös vierailu Kathy's Knits lankakauppaan. Kauppa ei ihan vastannut erittäin korkeita odotuksiani, mutta ei sieltä sentään tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Lupasin kutoa kuopukselle matkamuistoksi sukat hänen valitsemastaan langasta.


Kaupassa on myynnissä vain Brittein saarilla tuotettuja lankoja, joten mikä tahansa lanka olisi ollut hyvä, vihreä valinta. Hintataso oli korkeahko ja valikoima mielestäni suppeahko. Kuopus valitsi hyvin pian lankansa: Dovestone dk:n baa ram ewe. Ihanan pehmeä lanka, ihana villan tuoksu ja niin kaunis väri! Baa ram ewe on vapaasti käännettynä bää pässi uuhi. Kun yritin googlettaa nimen tarkempaa merkitystä, törmäsin joka paikassa mainintaan, että se on Babe - urhea possu elokuvasta taikalause, jolla possu saa lampaat tottelemaan. Ihana. Pidän siitä, että luonnollisen langan vyötekin on luonnollinen ilman mitään kiiltopintaa tai väri-iloittelua.


Kudottu pinta ei ole niin tasainen kuin mitä luulin kutoneeni, mutta pieni rosoisuus on se piste iin päällä, mikä tekee näistä muuten niin tavallisista sukista täydelliset. Kuopuksen mielestä onnistuin ihan sataprosenttisesti! Nämä ovat ihan tavalliset unisukat, lankaa ja niiden tarinaa lukuunottamatta.


Itselle muistiin: puikot 3,5, silmukoita varressa 56, kärjessä 54. Kuopus valitsi kaupasta tuliaisiksi esikoiselle kerän lankaa. Siitäkin tulossa sukat lähiaikoina!

9.1.2018

Lankainventaario

On taas se aika vuodesta, kun haluan tuulettaa lankani, levittää ne kunnolla ja imuroida laatikon pohjan. Loistava mahdollisuus muistuttaa mieliin, mitä lankoja minulla onkaan marinoitumassa, hakea inspiraatiota - ja tietysti punnita langat. Lankainventaarion mukaan tammikuussa 2018 lankavarastoni painaa 11 022 grammaa. Reilu 11 kiloa iloa! Hupsistakeikkaa.


Sukkalankoja on enemmän kuin olisin arvannut, yhteensä 4 318 grammaa. Luulin kuluttaneeni niitä viime vuonna runsaasti, mutta ilmeisesti kulutukseni on ollut vähäisempää ja/tai olen ostanut varmuudeksi lisää. Itselle muistiin: 7V ja vastaavat 2 359g, Nalle ja vastaavat 1 230g ja ohuemmat 729g.


"Parempia" villalankoja, mukaan lukien merinot ja alpakat, on yhteensä 1 767 grammaa. Tämä on hyvin sekalainen seurakunta, mukana on ylijäämiä kivoista projekteista, mutta myös lankoja, joille on selkeä työsuunnitelma, kunhan aika antaa myöten.

 
Tässä "parempien" villalankojen summassa ei ole mukana yhdessä projektipussissa olevat 600 grammaa Loftia (niistä tulee itselleni pitkä villatakki joku kaunis päivä) eikä 1 100 grammaa Cascade 220 (josta tulee esikoiselle palmikkopeitto).


Summasta puuttuu myös jo erittäin monta vuotta marinoituneet 550 grammaa Rowan Denimiä ja pari vuotta puikoilla ollut Allino (500 grammaa neulepaitaan).


Kokonaan oma lukunsa on puuvillalangat. Niitä on vähän yli yksi laatikollinen, grammoina 2 187. Vain laatikon ulkopuolella olevalle Regialle on selkeä suunnitelma.


Yksitoista kiloa lankaa. Se on paljon, mutta en aio panikoitua siitä. Päinvastoin, aion nauttia jokaisesta kerästä, jokaisesta metristä, jokaisesta silmukasta, jokaisesta valmistuneesta työstä. Ja jos yksitoista kiloa ei riitä, onneksi sen päälle on olemassa vielä yksi hyvin sekalainen kokoelma virkkauslankoja.


Ahkeraa kilkuttelua!

5.1.2018

Uuden vuoden kujeet

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai sitten ei. Olen koko tämän vuoden (kaikki nämä viisi päivää) miettinyt, mitä uuden vuoden lupauksia tekisin. Ensin ajattelin perinteistä painon pudotusta. Uudenvuodenpäivänä yritin aamulla käydä vaa'alla kirjatakseni lähtöpainon ylös. Vaa'an patteri oli kulunut loppuun (ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen), joten oletin, ettei minun ole tarkoitettu luvata painonpudotusta tänä vuonna. Sitten ajattelin toista perinteistä - langanostolakkoa. Mutta kun tiesin joutuvani heti seuraavana päivänä lankaostoksille, luovuin siitäkin. Lankavarastoni pienentäminen ei tullut edes mieleen.


Kuopus oli kanssani ennen joulua Snurressa valitsemassa lankoja hänen joululahjapipoonsa. Hän valitsi cashmiria (pojalla vaativa maku) ja toivoi mustaa pipoa valkoisilla raidoilla. Välipäivinä pipoa kutoessani musta lanka loppui kesken ja työ jäi odottamaan. Kuopuksen mieli ehti muuttua ja hän kysyi, voisinko sittenkin tehdä pipon kokonaan mustana. Purin pipon ja kudoin kuopuksen mielestä ihanimman pipon ikinä. 

 
Sen lisäksi, että ulkona on hyvin mustaa ja olen kutonut mustaa, olen myös ommellut mustaa. Esikoinen tarvitsi hupparin seuran väreissä edellisen jäätyä pieneksi. Ainoat lisätoiveet olivat tooooosi iso huppu ja valkoiset hupun nyörit. Ostin Eurokankaasta puuvillacollegea ja vetoketjun, sovelsin Mekkotehtaan Kahden paidan kaavoja ja kaivoin varastosta nyörit. Monta kertaa työn edetessä toivoin selkeää ohjetta mitä tehdä, sellaista pähkäilyä ompeleminen oli, mutta sain kuin sainkin esikoiselle tehtyä hupparin. Huppari pääsi heti käyttöön ja sai "viis kautta viis", minä sain kiitokset!


Vaikka en mitään lupauksia tehnytkään, ansaitsisi uusi vuosi mustasta alusta huolimatta tavoitteita, yrityksi tai pyrkimyksiä. Pyrin enenevässä määrin suosimaan kotimaisia materiaaleja, hyödyntämään olemassa olevaa ja kierrättämään. Tämä on tietysti hyvä tavoite laajemminkin kuin vain käsityömateriaalien osalta.


Lokakuusta alkaen olen leiponut melkein kaiken perheemme syömän leivän. En ole laskenut, montako muovista leipäpussia on sen ansiosta säästynyt ja kuinka paljon terveellisempää leipämme on ollut, mutta samalla linjalla aion jatkaa. Muovin käytön ja syntyvien jätteiden vähentäminen ovat tärkeitä tavoitteita, vaikka niitä onkin vaikea mitata. Tämä nivoutuu meillä terveellisyyden ja ekologisuuden lisäksi kodin järjestämiseen ja elämän yksinkertaistamiseen. Ihan oikeasti, montako erilaista rasvaa / voidetta yksi perhe tarvitsee? Tai pesuainetta? En aio noudattaa Marie Kondon oppeja orjallisesti, mutta paljon hyviä vinkkejä olisi häneltäkin saatavissa. Ihan niinkuin isovanhemmiltammekin.


En siis lupaa mitään (en edes uusia kujeita) uudelle vuodelle. Voin vain yrittää olla ahkerampi, järjestelmällisempi ja ekologisempi. Parempi ihminen. Onnellista alkanutta vuotta!

31.12.2017

Myssy

Esikoinen on kulkenut koko syksyn erittäin kulahtaneessa, 100 prosenttisessa akryylipipossa, jonka hän sai muutama vuosi sitten luokkakaveriltaan lahjaksi. Pipon malli ja väritys ovat olleet hyvät, mutta materiaali ja kunto eivät. Joululahjaksi esikoinen sai pipon, tai oikeastaan pahasti keskeneräisen pipon. Itse asiassa hän sai kaksi kerää harmaata Bouton d'Or :in Evasion lankaa ja lupauksen, että kudon hänelle haluamansa mallisen pipon. Moni esiteini voisi suuttua näin keskeneräisestä lahjasta, mutta meidän pojat ovat jo tottuneet siihen.

"Pipon pitää olla löysä ja sen reuna pitää voida taittaa kaksinkerroin. Siinä ei missään tapauksessa saa olla mitään raitoja tai koristeita eikä varsinkaan tupsua. Ja sen pitää olla niin pitkä, että se roikkuu vähän takaa." Tein työtä käskettyä. Esikoinen antoi valmiille pipolle viisi kautta viisi pistettä ja laittoi pipon saman tien päähänsä. Ei todellakaan aikaa millekään höyryttämiselle. Mieluiten hän pitäisi sitä sisälläkin koko ajan.


Tyytyväinen poika tarkoittaa tietysti tyytyväistä äitiä. Paitsi että... minusta pipo on näin pidettynä  myssy. Lanka oli hankalaa kutoa. Se on hyvin löysäkierteistä ja siksi halkeili usein. Lanka on 100 prosenttista merinovillaa, mutta pinta on silti nihkeän tuntuinen, ei ollenkaan niin pehmeää ja mukavaa kuin merinolta odotin. Mutta kuten totesin, poika on erittäin tyytyväinen.


Vuoden viimeinen päivä, viimeiset tunnit. Olisi hyvä aika käydä läpi kulunutta vuotta, raportoida tehtyjä ja tekemättömiä töitä, mutta mieluummin sanon vain

ONNELLISTA JA RAUHALLISTA 
UUTTA VUOTTA 2018!!! 

23.12.2017

Aaton aattona

Aaton aatto. Yksi yö jouluun. Lapset ovat jo selvästi jännittyneitä huomisesta jouluaatosta. Itselläni on työn alla ja mielessä yksi jos toinenkin to do -lista. Aaton aatto illan rauhaan, siihen ihanaan hetkeen jolloin viimeinenkin lahja on paketoitu, lapset nukkumassa ja saa nauttia glögiä miehen kanssa, on vielä matkaa.

Monen monta joulutervehdystä on jo toimitettu. Saimme kutsun tuttavaperheen luokse glögeille. Perhe on rakentanut harmaata mökkiä pari vuotta, joten tein heille harmaat villasukat. Saajat olivat erittäin otettuja lahjasta, mikä lämmitti kutojan mieltä kovasti.


Kuopuksen valmentajatkin saivat villasukat - seuran väreissä, kuinkas muutenkaan. Valmentajat ovat kaikki nuoria, joten vähän jännittää, millaisen vastaanoton sukat ovat saaneet.


Lasten opettajat saivat saaristolaisleipää pakattuna punaisista kankaista ompelemiini leipäpusseihin.


Naapurin iäkäs pariskunta sai hekin oman tuoreen leipänsä pienen tonttupojan kera. Lahja oli erittäin mieluinen.


Pikkusisko oli ihastellut kaupassa Lexingtonin kudottua tyynyä. Tyynyssä oli teksti HOLIDAY, a-kirjain oli kuusen muotoinen. Hinta oli kuitenkin niin kova, että tyyny oli jäänyt kauppaan. Niinpä minä tein pikkusiskolle oman näkemykseni mukaisen loma-tyynyn. Tämä on ommeltu applikoimalla kirjaimet huopakankaalle. Tyynystä tuli mielestäni kiva. Itse asiassa niin kiva, että voisin tehdä samanlaisen meillekin, kunhan ehdin. 



Ehkä tyynyn olemassaolo muistuttaisi minuakin siitä, että joulu tulee joka tapauksessa. Kaikki se, mikä on tekemättä, on luultavasti vain minun mielessä, kukaan muu ei sitä huomaa. On aika nauttia joulusta ja unohtaa kaikki hössötys. On aika toivottaa

TUNNELMALLISTA JOULUA!!!


8.12.2017

Virkattu Haisku

Haisku (englanniksi Niffler) on musta, karvainen ja pitkäkuonoinen olento, joka on kiinnostunut kaikesta, mikä kiiltää. Sellaista yritin tehdä, en vain ole varma, miten onnistuin.


Ohjeena käytin the Qwerty Prophecy sivustolta löytyvää ohjetta. "Ohje" on mielestäni enemmänkin suuntaviivat siitä, miten otusta voi työstää, kuin varsinainen ohje, mutta sitä soveltamalla sain tämän tyypin tehtyä. Lankana käytin varastosta löytyvää Novitan Bambua ja Tenneseetä. Pään karvat ovat jotain tuntematonta mustaa villalankaa (ehkä Nallea).


Kimaltelevat esineet ovat niinikään omista varastoista. Koruja, joita olen joskus laittanut sivuun ajatuksena toimittaa ne jollekin romukorun ostajalle. Nyt ne pääsivät parempaan käyttöön!


Haisku on ensimmäinen valmistunut joululahja tälle vuodelle. Se lähtee kummipojalle Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kirjan kaverina. Tunnettehan te minut - jotain ostettua, jotain itse tehtyä, hih.

Iloa ja nautintoa joulun valmisteluihin!

3.12.2017

Rohkelikko ja Korpinkynsi kaulaliinat - PoA

Monta vuotta kuopuksen lempiväri oli vihreä ja siksi hän piti eniten Luihuisen tuvasta. Kun hänen lempivärinsä vaihtui siniseen, hän alkoi pitää Korpinkynnestä enemmän. Mielestäni hän on enemmän Korpinkynsi-tyyppiä, joten tarjouduin kutomaan hänelle uuden Tylypahka kaulaliinan Korpinkynnen väreissä.
 

Luihuisen kaulaliina oli kudottu tasapaksuilla raidoilla ja sellaiset huivit oli käytössä kahdessa ensimmäisessä Harry Potterissa. Azkabanin Vanki ja sitä seuraavissa osissa raidoitus muuttuu värien pysyessä samoina. Mielestäni nuo kaksi ohutta raitaa sopivat isommille koululaisille, siksi päätin samaan hengenvetoon kutoa esikoiselle päivitetyn Rohkelikko kaulaliinan.


Kuvien värit eivät tee oikeutta kaulaliinoille. Ulkona on liian harmaata ja keinovalo tylsyttää värit, joten toivon teidän uskovan kun sanon, että näissä on hyvät värit. Molemmat kaulaliinat kudoin Gjestalin Maija-langasta. Rohkelikko PoA :ssa punaisen sävy 237 ja keltaisen sävy 218. Korpinkynsi PoA :ssa sinisen sävy 225 ja harmaan sävy 203. Merkit on hankittu Harry Potter Studiolta.


Huivit ovat olleet työn alla yli vuoden. Tuon vuoden aikana pojat ovat tehneet selväksi, että eivät tule käyttämään Harry Potter kaulaliinoja. Ehkä minä halusin tehdä nämä enemmän kuin mitä he toivoivat niitä. Jälkiviisaus on aina kovin helppoa, ehkä näitä ei olisi tarvinnut tehdä alun alkaenkaan. Mutta en voi sille mitään, mielestäni Harry Potterin tupavärit ja niistä tehdyt kaulaliinat ja villapaidat ovat vaan uskomattoman ihania. 

Nämä jäävät kuitenkin meillä tarpeettomiksi. Jos joku on kiinnostunut ostamaan Harry Potter kaulaliinan, niin nämä ovat molemmat myynnissä. Minulle voi laittaa viestiä osoitteeseen variksenvillat (ät) gmail (piste) com. Nautinnollista adventin aikaa!

21.11.2017

Sillisalaatti-peitto

Keväällä aloin kutomaan tilkkuja langanjämistä. Jatkoin sellaisilla langoilla, joita en uskonut enää käyttäväni. Kudoin kesällä ja syksyllä. Käytin siskon minulle lahjoittamia lankoja. Aivotonta ainaoikein neuletta on kiva kutoa, kun kädet tarvitsevat tekemistä ja pää lepoa.


Tilkkupino on odottanut päättelemistä ja yhdistämistä koko syksyn. Joulun lähestyessä halusin siivota kasan pois ja tehdä kynttilöille tilaa. Ryhdistäydyin. Päättelin kaikki langanpäät ja virkkasin peiton kasaan. 


Peitto ei ole missään tapauksessa kaunis. Se on riemunkirjava sillisalaatti eivätkä saumat kestä lähempää tarkastelua, mutta peitto on paksu ja lämmin ja täydellä tunteella hyvässä tarkoituksessa tehty.


Tämän tilkkupeiton lahjoitan SPR:lle toimitettavaksi eteenpäin jollekin pikkuiselle. Mukava jouluinen tunne valtasi mieleni, kun sain peiton valmiiksi.

10.11.2017

Räsymattokynttilät

Olen ihaillut netissä muiden kynttilöiden jämistä tekemiä kynttilöitä. Olen kerännyt kaikki meidän jämät talteen ja suunnitellut tekeväni kynttilöitä, mutta aina se on jäänyt. Pringles-purkitkin ovat olleet valmiina, mutta milloin on aika loppunut kesken, milloin joku ohjeessa on mietityttänyt, milloin mitäkin. Nyt vihdoin hain Sinellistä paksua sydänlankaa ja tein omat räsymattokynttiläni!


Värit eivät ole niin tasapainoiset kuin mitä mielessäni kuvittelin, mutta silti tykkään näistä! Joissakin raidoissa olin liian hätäinen ja värit sekoittuivat toisiinsa sulaessaan. Ala- ja yläosa eivät ole ihan samaa sarjaa keskenään, mutta ei haittaa, näissä on sellaista rosoisuutta ja suunnittelemattomuutta, mistä tykkään.


Olin innoissani näiden tekemisestä, kun olin kerran päässyt vauhtiin. Jännitys kasvoi raita raidalta, kun keskeneräistä työtä ei voinut kurkkia. Olisin tietysti voinut tehdä vain yhden korkean kynttilän, mutta kaksi matalaakin on hyvä.


Kuvittelin näistä tulevan hyvin jouluiset, kun mukana oli punaisten kruunukynttilöiden jämiä, mutta niistä tulikin täydelliset ruska-ajan kynttilät. Eniten häiritsee kynttilän aluslautanen, mikä olisi selvästi tarvinnut pesun ennen kuvausta....


Näitä teen varmasti toistekin. Mukavaa puhaa, jonka voisi ottaa osaksi jouluvalmisteluperinteiä. Osaankohan jatkossa ostaa kynttilöitä sen värisinä kuin haluan, vai rupeankohan alitajuntaisesti miettimään seuraavan räsymaton raidoitusta.


Kuusi viikkoa jouluun. Tänään juomme vuoden ensimmäiset glögit, piparakkutaikina odottaa pakastimessa leipureita. Touhukasta viikonloppua!