24.4.2012

Risusydän

Mökiltämme kaadettiin kevättalvella muutama iso koivu ja mänty. Isoimpia oksia on poltettu ja pienempiä silputtu kompostiin oksasilppurilla. Muutama risukasa on vielä jäljellä. Onneksi!


Risujen odottaessa raivaamista näin mainoksen Tiina Rinteen kirjasta Risupupu ja Sammalsydän - koristeita lähiluonnon materiaaleista. Ajattelin, että mikäköhän kirja tuokin on, nimikin mielestäni matkittu Kaarnasydän ja sammalkranssista. Halusin kuitenkin tutustua kirjaan. Varasin sen kirjastosta - ainakin kuukauden jono. Malttamattomana kävin kirjakaupassa, selasin kirjaa ja ihastuin niin, että oli pakko ostaa se (ja peruuttaa varaus). Ja sitten se iski. Inspiraatio. Risu inspiraatio. 

Tämä sydän on ensimmäinen kokeiluni kirjasta. Ja ensimmäinen kosketukseni risujen hyötykäyttöön koristeena. Varmaa on, että se ei jää viimeiseksi!


Risuja oli kiva työstää, hankalampaa ja enemmän aikaa vievää kuin ajattelin, mutta jotenkin niin kovin mukavaa. Sydän on mielestäni kiva juuri noin risuisena, mutta siihen on hauska yhdistää muitakin materiaaleja. Nämä pehmosydämet ovat liian valkoiset, mutta ne olivat ainoat sopivan kokoiset, mitä tähän hätään löysin.


Risujahan tässä maailmassa riittää, mutta varmuuden vuoksi keräsin oksia talteen, tein niistä nippuja ja laitoin mökin alle odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä. Siellä ne ovat viileässä ja kosteassa ja toivottavasti säilyvät hyvinä. Hmmm, enpä ole ennen osannut ajatella risuja aarteena.


Yleensä asiat sattuvat aina huonolla hetkellä tai sitä on väärään aikaan väärässä paikassa. Tällä kertaa kaikki kävi kuitenkin päinvastoin, näin ihanan kirjan juuri oikealla hetkellä ennen kaiken arvokkaan materiaalin hävittämistä. On kivaa innostua jostain ihan uudesta asiasta!

Inspiroivaa viikon jatkoa!

15.4.2012

Rautainen perhepotretti

Talvella, ennen lumen tuloa, poltimme mökillämme vanhoja, käyttökelvottomia hirsiä. Hirret olivat liian mätiä ja liian naulaisia edes polttopuiksi. Nyt lumien sulettua keräsin polttopaikalta kaikki naulat pois. Sinällään tylsää hommaa, mutta koska suurin osa nauloista on käsin taottuja, ne ovat likaisina, vääntyneinä ja osin ruostuneinakin enemmän kuin pelkkää metalliromua.


Nauloilla on minulle symbolistakin arvoa - ne ovat peräisin mökkimme naapuritontilla aikoinaan sijainneesta huvilasta. Minun lapsuuteni kesänviettopaikasta. Nauloja yksitellen jäisestä maasta poimiessani jotkut niistä nousivat selvästi paremmiksi kuin toiset. Ne otin erilleen, pesin ja putsasin. Kaikessa rosoisuudessaan ne olivat mielestäni kauniita vaaleaa pellavaa vasten, jollakin tavalla persoonallisia.



Siitä se ajatus sitten lähti - taulu vanhoista taotuista nauloista.  Parhaiksi nauloiksi valikoitui kaksi isompaa ja kaksi pienempää. Vanhemmat ja lapset. Huomasin ikuistaneen perheeni rautaiseen perhepotrettiin.


Kehyksen tein vanhasta käyttämättömänä olleesta kehyksestä. (Kyllä, minulla on hyvä tarkoitus tyhjentää kaapin perukoilla oleva hylättyjen kehysten pino...) Hioin vihreän kuultomaalin pois ja käsittelin kehyksen kahteen kertaan Osmon antiikki tammi puuöljyllä. Kehyksestä tuli tummahko, mutta rosoiset naulat edellyttivät sitä. Hyvin se sopii seinällä olevien muiden taulujen kanssa. Enää pitää ratkaista, ovatko kaikki muut naulat rautaromua vai saisiko niistäkin tehtyä jotakin.


Löysin mökkimme pihalta pienen pienen tillipionin alun. Ihanaa, koska kevät todellakin on täällä, mutta myös siksi, että sain viime kesänä pahimpana hellekautena palan pionin juurakkoa, eikä sen juurtumisesta ollut varmuutta kuin vasta nyt.


Touhukasta kevättä kaikille!

11.4.2012

Tunnustus

Sain Marialta Marian huoneessa -blogista Kaunis Blogi -tunnustuksen. Mikä ihana yllätys. Kiitos! Se on blogielämäni ensimmäinen, joten siksi erittäin merkittävä ja tärkeä minulle.


Tunnustus tulee jakaa eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Paljon on huomionarvoisia blogeja, mutta valitsen Sininen talo ja kissa, Koukutettu, Valaan villapaitaVirkkausta ja värkkäystä sekä Kotipuolessa. Näitä luen, vaikka kaikkiin en ole kirjautunut lukijaksi. Niin paljon kivaa ja inspiroivaa on kyseisissä blogeissa.


Tunnustuksen myötä tuli kuvattua keväisiä pelargonioiden nuppuja. Kaikkia en ole enää raaskinut leikata pois. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa on jo muutaman talven yli selvinnyt Mårbackani, alimmassa minulla hoidossa oleva (=talvehtimassa ollut) tätini tuntematon pelakuu.


Kaunista keskiviikkoa!

9.4.2012

Huovutettuja kiviä


Pääsiäisloma oli ja meni. Ihana sellainen. Mökillä. Lumisadetta ja pakkasta mutta myös aurinkoa ja vihjaus kevään lämmöstä. Pihasta noin puolet oli paljaana ja sen haravoiminen oli suorastaan nautinto! Lapset ovat enimmäkseen kiipeilleet rannan koivussa, jonka he "löysivät" pajunkissoja haettaessa.


Olen minä käsitöitäkin tehnyt. Neulonut ja huovuttanut kiviä.


Kivikivet olen tuonut Uudesta-Seelannista yli kymmenen vuotta sitten. Ne ovat niin aaltojen pehmittämät, että niitä tekee mieli paijata ja nostaa poskea vasten jatkuvasti. Mutta niitä on vain kaksi, joten halusin niille villakiviä kavereiksi. Novitan Huopasen ja Lampolan kerän lopuista ja vanusta niitä syntyi.



Idea kiviin on Novitan Talvi 2010 lehdestä. Mitat ovat kuitenkin omasta päästä, kivien kun piti olla mahdollisimman saman kokoisia kuin oikeat kivet. (Kuvasta on helppo löytää ensimmäinen kivi, jossa mitat eivät vielä olleet kohdillaan...) Pidän näistä, kovan ja pehmeän vuoropuhelusta. Käsissä tuntuu hyvältä myös Päijänteeltä viime kesänä sukelletut puunpalat, niin pehmeitä ja samalla niin rosoisia hiekanjyvineen.


Olen kerännyt aarteeni vadille. Siinä niitä voi ihailla ja halutessaan tunnustella. Kokoelma ei ole täydellinen, vaan se täydentyy sitä mukaa kun sopivia aarteita löytyy. Vati vain on täysin väärän värinen, pahasti kellastunut puu ei tee oikeutta harmaan ja ruskean vivahteille. Se pääseekin värikäsittelyyn heti kun osaan päättää, tuleeko siitä valkoinen, tumman puun värinen vai kenties harmaa.


Aurinkoista kevättä lukijoilleni!

5.4.2012

Pupu pistely

Puput kuuluvat pääsiäiseen, niinkuin punainen jouluun. Minun mielestäni. Onhan niitä noitia, tipuja ja vaikka mitä muita ihania, mutta jotenkin viime vuosina puput ovat olleet minulle se juttu.

Tänään sain valmiiksi Beatrix Potterin Peter Rabbit pistelyn. Ehdin sentään reilusti ennen pääsiäistä...


En tiedä, johtuiko "kiireestä" pistelyä tehdessäni vai mistä, mutta tämä tuntui tosi työläältä. Melkein koko ajan mielessä oli muita töitä, mitä olisin halunnut aloittaa, mutta päätin tehdä tämän kerralla loppuun. En kyllästynyt malliin missään vaiheessa, vaan pidän siitä edelleen, mutta jotenkin viimeiset pistot piti tehdä  urakalla. Ehkä yhden tai kahden ristin pistoja ja siitä seuraavia värin vaihtoja oli liikaa, ehkä viimeisenä tehtäviä viimeistelypistoja oli liikaa, en tiedä. Lopputulos on kyllä kaiken sen arvoinen, Petteri on hyvinkin ilmeikäs, vai mitä sanotte?

 

Kehyksen kanssa oli oma säätämisensä. Minulla oli tallessa yksi sopivan kokoinen Ikean peruskehys. Se on kuitenkin joskus aikanaan käsitelty jollain puuvahalla ja sitten maalattu päälle valkoiseksi. Hioessa maali vain puuroutui vahan kanssa, joten ainoa keino oli raaputtaa puukon terällä pinta puhtaaksi ja vasta sitten hioa se. Käsittely kahteen kertaa Osmon puuvahalla ja lopputulos oli mieluinen. Sinällään älytön homma muutaman euron kehyksen takia, mutta tulipahan kierrätettyä käyttämätöntä tavaraa. Jätin taulun taakse reilusti kangasta, jos jossain vaiheessa muutan työn viimeistelyn.

Kuten niin usein ennenkin, ei taululla ole paikkaa valmiiksi mietittynä. Nyt se nojaa pajunkissamaljakkoon ja siihen se varmaan jääkin - ainakin täksi pääsiäiseksi.


Iloista pääsiäistä kaikille!