26.2.2015

Jätskirahakukkaro

Viime päivien harmauden keskellä halusin työstää kirkkaita, keväisiä värejä. Ja puuvillalankaa. Syntyi virkattu pussukka (joka kaipaisi kyllä vielä vähän silitystä).


Tai siis jätskirahakukkaro! Voin kuvitella helteisen kesäpäivän, kun pyöräretkelle ei halua ottaa koko lompakkoa mukaan, vain pankkikortin tai vähän käteistä jätskikioskia varten. Sellainen käyttö mielessä koukutin BlendBamboota 3 koukulla.


Kiinteillä silmukoilla pinnasta tuli niin tiivis, että päätin jättää vuorin pois. Toisaalta, ei minulla olisi ollut mitään väreihin sopivaa kangastakaan. Vetoketjun ompelinkin sitten yhteensä kolme kertaa!


Ensimmäisen vetoketjun ommeltuani näin valmiissa työssä yhden langanpätkän. Ajattelin vain nyppästä sen pois. Virhe!!! Koko vetoketju purkautui, sen hammastus irtosi! Joskus vetoketjut eivät kestä toista elämää. Toisella kerralla otin varastostani piilovetoketjun, ainoan jäljellä olevan valkoisen ketjun. Kun olin ommellut sen kiinni, huomasin, että se ei toimi näin pienessä työssä. Eurokankaasta kävin ostamassa uuden vetoketjun. Tälläkin kertaa kolmas kerta toden sanoo. Nyt on hyvä ja kestävä vetoketju.


Tämä oli kiva pieni välityö. Ostin varmuudeksi muutaman ylimääräisen vetoketjun, jos vaikka tekisin muutaman lisää.

21.2.2015

Huovutetut lapaset pojalle

Huovutetut lapaset kuopukselle ratikkaan unohdettujen tilalle. Ei menty lankakauppaan vaan kaiveltiin vanhoja jämiä. Novitan Huopasta, Päkää (?) ja Pikiä (?). Silmukka- ja kerrosmääriä lainasin Fannylta, vaikka lanka olikin aivan eri kuin hänen käyttämänsä.


Innoissani laitoin kudotut lapaset pesukoneeseen. Pyysin kuopusta pitämään peukut pystyssä, että tulisi hyvät lapaset. Vanhasta muistista valitsin 60 astetta (virhe, pesukone on vaihdettu edellisen huovutuskerran jälkeen...) ja pari pyyhettä kaveriksi. Nauru ja kauhistus sekoittuivat toisiinsa, kun avasin pesukoneen luukun. Lapaset olivat huopuneet erittäin hyvin, erittäin tiiviiksi. Ei mahtunut edes kuopuksen käteen.


Puolen tunnin voimakkaan venyttämisen jälkeen lapaset sopivat kuopuksen käteen. Kuopuksella oli hauskaa katsoa kuinka venytin lapasia puisten kenkälestien ja hyppynarun kahvojen avulla. Väreiltään lapaset sopivat hyvin pehmeisiin aluslapasiin, kooltaan ne sopivat kuopukselle ehkä tämän kevään.


Minkäs teet, joskus homma onnistuu vain melkein. Aina ei mene ihan putkeen. Hyvää viikonlopun jatkoa!

16.2.2015

Pätkis

Virkattu mäyräkoiran pentu, jälleen kerran. Saajan toiveesta yksivärisenä ruskeana. Pitkään mietin koiralle nimeä, mutta kun sain silmät ja suun kirjailtua, iski se kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pätkis.


Pätkis on tehty Blend Bamboosta samalla ohjeella kuin pikkuserkkunsa. Mutta kun värikkäiden raitojen sijasta käytin vain yhtä väriä, on ilme ihan erilainen. Yhtä utelias Pätkis kyllä on.


Tyttökoira tämä selvästi on, melko sutjakka sellainen.


Vaaleanpunainen rusetti korvan takana pienenä väriläiskänä.


Pätkis on yhden suloisen tytön 9-vuotissyntymäpäivälahja. Tytön mielestä Pätkis on ihana. Minä olen iloinen!

7.2.2015

Vielä yhdet...

...lapaset. Kuopus on innostunut käyttämään minun kauan sitten hänelle kutomia huovutettuja tumppuja (lue: vihdoinkin ne ovat sopivan kokoiset). Tumput kuitenkin kaipasivat sisälle ohuempia lapasia. Tumppujen siniharmaamusta raidoituksesta valitsin harmaan lapasten väriksi. Ja langaksi FiinaNeuleesta ihanan pehmeä Schachenmayr:in Merino Extrafine 120.


Peruslapaset. Kaksi raitaa ranteessa. Ei mitään ihmeellistä. Paitsi että, samana päivänä kun olin aloittanut näiden lapasten kutomisen, kuopus kadotti tumput. Tai kadotti ja kadotti, unohti ratikkaan ja tuli kotiin sormet jääkylminä ja itkien. Häntä harmitti niin, että oli hukannut minun tekemät tumput.


Keitin lämmintä kaakaota ja lohdutin, että ei haittaa, äiti tekee mielellään lisää. Olin huojentunut, ettei poika lähtenyt juoksemaan ratikan (ja lapasten) perään tai muuta vastaavaa, mistä olisi ollut paljon tuhoisammat seuraukset. Tumput eivät olleet minun suosikkini, joten tottakai tylsää, ettei niitä löytynyt edes löytötavaratoimistosta, mutta minua niiden katoaminen ei kauheasti haittaa. Nämä ohuet lapaset ovat valmiit ja käytössä hyviksi havaitut, mutta vielä yhdet tumput pitäisi tälle talvelle tehdä ;)


5.2.2015

Vitivalkoinen sohva

Sisko osti vanhan kahden istuttavan sohvan. Tummaa puuta ja kamalaa kangasta. Ei mitään 12-vuotiaiden kaksostyttäjen huoneeseen sopivaa. Sisko repi vanhat päälliset irti ja maalasi puuosat valkoisiksi. Muuttokiireiden vuoksi hän antoi verhoilutyön minun tehtäväkseni.


Sohvan pehmusteet ovat pahasti kellastunutta vaahtomuovia. Ennen varsinaista verhoilua piti sohva päällystää vuorikankaalla. Hyvä lakanakangas toimi tässä erinomaisesti. Etureunan tereen ompelin vanhan terenauhan päälle. Valkoinen pellavakangas on niin vitivalkoinen, että kaikki koristenauhat näyttivät kellertäviltä sen rinnalla. Nappitalosta onneksi löytyi riittävän valkoista nauhaa.


Selkänojan koristenapeista en pystynyt purkamaan vanhaa kangasta pois. Sain kuitenkin hyödynnettyä ne uudelleen päällystämällä ne ensin kahteen kertaan vuorikankaalla ja vasta sitten pellavalla. Napit ovat mielestäni hauska yksityiskohta ja antavathan ne muodon pullealle selkänojalle.


Valitettavasti minulla ei ole kuvaa alkuperäisestä sohvasta, mutta lupaan, että muodonmuutos on uskomaton. Tämä oli kiva verhoilutyö, melko haastava sellainen. Kuvaaminenkin osoittautui hankalaksi, kun eihän sohva meille kuuluu niin joka paikasta kurkkii asiaan kuulumattomia tavaroita. Auringonpilkahdus viimeisteli työn.


Hyvää helmikuuta kaikille!