21.4.2017

Kevätsiivousta


Kevätaurinko on armoton: se paljastaa jokaisen pölyhiukkasen ja muistuttaa pesemättömistä ikkunoista. Se suorastaan patistaa tekemään kevätsiivousta! Minäkin käärin hihani ja ryhdyin toimeen, aloitin kevätsiivouksen käymällä kangasvarastojani läpi ;) Poikien penaaleista ylijääneistä kankaista ompelin pussukoita. Toki kankaita jäi edelleen, mutta paljon pienemmät palat.


Säilytyspussukoita ei ole koskaan liikaa, niissä on hyvä kuljettaa keskeneräisiä käsitöitä tai säilyttää koiran tarvikkeita! Pari vuotta sitten ompelin ensimmäisen boxy pouchin. Totesin ohjeen jo silloin hyväksi ja mallin käyttökelpoiseksi. Tällä tavalla tulee siistejä, tilavia pussukoita!


Kaappini kätköistä löytyi kankaita, joista olen aika monta vuotta sitten ajatellut tekeväni lapsillemme jotakin. Meidän poikien osalta aika on ajanut kankaista ohi, mutta ehkä joku muu kaipaa vielä pussukkaa dinosaurusten tai pikkuautojen säilyttämiseen tai pakkaamiseen matkalle mukaan. Kaikki pussukat on vuoritettu. Melkein kaikkiin löytyi vetoketjutkin omista varastoista, osa kierrätettyjä, osa käyttämättömiä. Tallessa olevista avainnauhoista käytin värikkäitä, pieniä sträppejä auttamaan vetoketjujen avaamista ja sulkemista.


Siivotessani kangaskaappiani olin juuri hengähtämässä, että tilanne on ihan hallinnassa, kun siskoni soitti ja kertoi käyneensä kangasvarastojaan läpi. Niin ihania kankaita, että en voinut kieltäytyä tarjouksesta ottaa niitä vastaan. Ja hyvä niin, sain ommeltua hempeitä pussukoita tytöille!


Kankaita riitti aina vaan. Osa paloista oli niin isoja, että niistä sai kasseja ommeltua! Mahtava vastaisku muovikassiteollisuudelle!


Kangaskaappi on osittaisen tyhjentämisen jäljiltä siivottu ja inventoitu. Osa pussukoista pääsi heti käyttöön ja sitä kautta joitakin muitakin paikkoja on tullut järjestettyä ja siivottua. Mutta, rehellisyyden nimissä on todettava, että ihan näin monelle boxy puchille tai kestokassille meillä ei ole tarvetta, joten loput ovat myynnissä. Jos olet kiinnostunut, laita minulle sähköpostia osoitteeseen variksenvillat (ät) gmail (piste) com. Reipasta kevään jatkoa Sinulle!




29.3.2017

Pastellipuput

Pastellivärit kuuluvat kevääseen. Ja niitäkin löytyy yllättävän paljon lankavarastostani. Ensimmäisenä minua kutsui vaalean vihreä Blend Bamboo, se suorastaan huusi päästä koukulle. Virkkasin pupun.


Tein pupun samoilla harakanvarvasmuistiinpanoilla kuin millä tein Jänön ja Jussin pari vuotta sitten. Vain jalat tein vähän eri tavalla. Pupu Vihreä sopisi mielestäni täydellisesti kauniisti vanhentuneen pelargoniaruukun kylkeen nojaamaan. Näin haaveilin, mutta minulla ei sellaista ruukkua ole ja yksikään talvehtimistani pelakuista ei selvinnyt, joten kaunis asetelma on vain mielessäni. Sen sijaan tein Pupu Vihreälle kaveriksi Pupu Sinisen ja Pupu Punaisen.
 

Jouduin hakemaan Lankamaailmasta yhden kerän vaalean sinistä Blend Bamboota, muuten olisivat puput jääneet kesken. Jokaiseen pupuun meni melkein 60 grammaa pääväriä, joten olen tyytyväinen, että muita värejä löytyi kokonaisten kerien lisäksi vajaat nöttöset.


Ja juuri kun luulin kuluttavani langat loppuun, huomasin pieniä keriä pyörivän edelleen pöydällä. Vähän täydennystä muista väreistä ja sain kuin sainkin virkatun mäykyn tehtyä. Saanko esitellä: keväisen suloinen Perdita!


Kevätaurinko paistaa ihanasti mutta erittäin julmasti se paljastaa pinnoille kerääntyneen pölyn ja pesua kaipaavat ikkunat. Minä valmistaudun pääsiäiseen ja pääsiäismyyjäisiin, kevätsiivous saa odottaa vuoroaan!

20.3.2017

Hanhiparvi

Olisin halunnut meidän pikkuvessaan Mailegin hanhen, mutta en löytänyt sopivan väristä oikeassa koossa. Näin niin selvästi hanhen rumassa, tyhjässä kulmassa, että päätin ommella sellaisen itse. Hanhi on Mailegin inspiroima, mutta ei missään tapauksessa sen kopio. Kolmas prototyyppi onnistui ja sain kuin sainkin hanhen tuijottamaan pöntöllä istujaa ja valvomaan käsien pesua.


Hanhiteema vessassa ei ehkä ole se kaikkein tavallisin, mutta sopii sinne mielestäni ihan hyvin. Se alkoi eteläisestä Ruotsista kauan sitten mukaan tarttuneesta hotellin mainosjulisteesta, jossa on hanhia. Hanhitaulun kaveriksi on aikaa sitten löytynyt massasta tehty rusettikaulainen hanhi.


Ja nyt teemaa jatkaa yksi pellavainen pehmohanhi! En ollut ihan varma, minkä värisen hanhen haluaisin. Ryhdyin penkomaan kangasvarastoani ja löysin erilaisia sopivia jämäpaloja, joista ompelin erinäköisiä hanhia.


Olen useamman vuoden pähkäillyt, että mitä teen mm. 4,5 cm leveällä terracotan värisellä pellavasuikaleella, ja miksi edes säilytän sellaista. Enää ei tarvitse miettiä, koska siitä syntyi räpylät ja nokka muutamalle hanhelle.


Huomasin innostuiksissani ommelleeni kokonaisen hanhiparven! Paitsi että kuopuksen mielestä joukossa on pari joutsenta ja miehen mielestä siellä on ankkoja. Kaikki nämä hanhet eivät jää meille, osa näistä päätyy pääsiäisen aikaan lahjaksi.


Kävin tämän projektin myötä koko kangasvarastoni läpi. Suurimman osan kankaista muistin, mutta löytyipä sieltä jotain sellaisia lastenkankaita, joista aika on omien lasteni osalta ajanut pahasti ohi. Muutama projekti on jo työn alla, ja hyvä niin, koska kankaita on aika paljon!

10.3.2017

Tunnusta väriä

Uusimmassa Mekkotehdas-kirjassa, Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin, on yksi vaate pojille: Kahden paita, joka on oikeastaan huputon huppari. Kivan näköinen malli, mihin meidän pojat tykästyi. Esikoinen halusi mustan paidan. Ei mitään ylimääräistä, ei värikästä vuoria edes kaulukseen, ei mitään kikkailuja, pelkkä musta. Niin synkkä, että palataan siihen tuonnempana. Ensin esittelen kaverille tehdyn tumman sinisen Kahden paidan, mikä kokomustan jälkeen tuntui suorastaan värikkäältä.


Kaveri pelaa lätkää ja on ehdoton Toronto Maple Leafs fani, joten sitä fiilistä lähdin hakemaan. Sinisen sävy ei ole ihan oikea, mutta applikoitu vaahteranlehti riittää merkiksi tosifaneille. Raidat hihoissa tuovat mieleen pelipaidan. Oma pelinumero selässä on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu. Kangas collegetrikoota Eurokankaasta.  


Esikoisen musta huppari oli mahdoton kuvata. Se pääsi heti käyttöön ja on ollut ahkerassa käytössä ja useammassa pesussa. Ne hetket kun aurinko on paistanut ja poika olisi ollut kotona, huppari on ollut pesun jälkeen kuivumassa. Synkkä musta huppari sai pientä eloa seuran kangasmerkistä (revin sen pieneksi jääneestä treenipaidasta irti) ja sävyyn sopivasta nyöristä. Halusin vain yhden nyörin, ja liian myöhään tajusin, että sen olisi tietysti pitänyt olla merkin kanssa vastakkaisella puolella. Kankaana tässä Runners-trikoota Eurokankaasta.


Lapset ovat lojaaleja omille urheiluseuroilleen (tai faniensa seuroilleen) ja haluavat tunnustaa väriä aina kun mahdollista. Siksi kun näin mustakeltaraidallista trikoota Eurokankaassa, tiesin, että siitä piti tehdä jotain esikoiselle. Raidat hyppivät silmilleni ja kankaasta tuli melkein paha olo, mutta silti ostin ampiaistrikoota. Ompelin siitä esikoiselle kahdet boxerit. Aika näyttää, tuleeko niistä onnenkalsarit ja ne pääsevät käyttöön kaikkiin tärkeisiin peleihin vai hautautuvatko ne kalsarilaatikon pohjalle kaikkien muiden alle.


Kylläpä oli kiva ommella! Onneksi kankaat kuopuksen ja miehen huppariin ovat valmiina odottamassa leikkaamista ja ompelua!
 

26.2.2017

Lapaset suomalaisesta villasta

Tuomaan markkinoilta joulukuun alussa tarttui mukaani vyyhti Kalliomäen tilan karstalankaa, suomalaista villaa, josta puolet on alpakkaa. Tiesin haluavani kutoa itselleni lapaset tästä ihanan karheasta ja villalta tuoksuvasta langasta (eikä siihen mennyt kuin melkein kolme kuukautta).


Ranneosaan kudoin joustinpalmikkoa tuomaan edes vähän ilmettä muuten hyvin peruslapasiin. Tein lapasista napakat, koska ne aina venyvät käytössä jonkun verran. Ja tiiviit, kudoin nämä 3 mm puikoilla 42 silmukalla.


Nämä lapaset tulevat aluslapasiksi ja ovat toivottavasti lämpimät. Tarkoituksenani oli kutoa huovutetut tumput näiden päälle, mutta kuten huomaat, LettLopit ovat edelleen koskemattomat. Hiihtolomalla oli niin ihanat kelit ja sopivasti uutta lunta, että en yksinkertaisesti ehtinyt. Ehkäpä ensi viikolla!


Nautinnollista helmikuun loppua!

19.2.2017

Lontoo pipot

Kävin marraskuussa esikoisen kanssa Lontoossa viettämässä harvinaista äiti-poika-laatuaikaa. Mikä ihana miniloma! Ei huomion jakamista kahden lapsen kesken, ei jatkuvaa kompromissien tekemistä, ei kinastelua ja tönimistä ja erotuomarina toimimista. Sain huomata esikoisesta kasvaneen herrasmiehen, joka aina välillä tarjoutui kantamaan reppuani ja joka söi illalla kanssani salaattia!

Esikoisen toiveesta kävimme Harry Potter-studiolla ja Towerin linnassa, minun toiveesta kävimme Loop:ssa. Kaiken netistä lukemani hehkutuksen jälkeen olin vähän pettynyt liikkeen tarjontaan ja huomasin jopa ikävöiväni Snurrea. Oli turha lähteä merta edemmäs kalaan. Tai no, ei nyt sentään ihan turha. Matkaan tarttui mm. Shetland Spindriftin Jamieson's lankaa. Lähemmäksi englantilaista villalankaa ei päässyt. Esikoinen toivoi minun tekevän pipot hänelle ja kuopukselle ja valikoi värit niihin.


Ensin valmistui kuopuksen pipo, vähän erikoinen mutta meidän perheessä ihan sopiva tuliainen. Olin kuvitellut kutovani pipon, jonka alin kolmannes on sininen, toinen kolmannes valkoinen ja ylin harmaa. Kuten huomaatte, kuuntelin kuopuksen toiveita ja lopputulos on hyvin erilainen kuin mielikuvani. Pakko myöntää, että en pitänyt langan kutomisesta en sitten yhtään, mutta pesun jälkeinen hieman huopuneen tuntuinen pinta miellyttää minua. Tämä pipo pääsi heti käyttöön.


Esikoisenkin piposta tuli aivan erilainen kuin mitä olin luullut tekeväni. Siihen ompelin valkoisesta fleecestä vuorin, jotta karhea lanka ei kutittaisi. Saatuani pipon valmiiksi ihmettelin, miksei esikoinen ottanut Lontoo-pipoaan käyttöön. "Se menee maalle, on hyvä mökkipipo", hän totesi. Vai niin, ajattelin mielessäni ja ymmärsin epäonnistuneeni. Aina ei voi tietää, mitä lapsi haluaa ja tarkoittaa, ei vaikka hän olisi itse mukana suunnittelemassa ja tekemässä päätöksiä.


Huomenna lähdemme mökille hiihtoloman viettoon. Ehkäpä valkoinen pipo on kuin onkin todella hyvä pipo rämpiä metsässä, laskea pehvamäkeä sammaleisella kalliolla ja kiivetä puihin... Hyvää hiihtolomaa!





10.2.2017

Sinivalkoisia sukkia vastasyntyneille

Touhukas viikko takana! Olen kutonut. Niin paljon, että hartiat ovat ihan jumissa, vaikka valmista ei ole tullut. Langanostolakko on pitänyt eikä vielä ole pelkoa siitä, että langat loppuisivat kesken. Olen ommellut, työn alla vaatteita lapsille. Ei mitään akuuttia tarvetta, mutta kun on vaan niin kiva ommella pitkästä aikaa. Olen kantanut mattoja ulos pakkaseen tuulettumaan ja nauttinut pitkistä lenkeistä koiran kanssa auringonpaisteessa. Ainoa valmistunut käsityö on kahdet junasukat vastasyntyneille.


Minäkin halusin osallistua 100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestettävään vastasyntyneiden villasukkakeräykseen. Pehmeää Novitan Woolia ja jotain tuntematonta valkoista villalankaa kutoutui suloisiksi vauvan sukiksi. Kirkkaampi sininen olisi tietysti ollut suomalaisempi, mutta kun kaikki sinisen sävyt hyväksytään, ovat nämä vaaleat siniset ihanan vauvamaisia.


Touhukasta viikonloppua Sinulle!

4.2.2017

Irtohuput ruokapöydän tuoleille

Sisko pyysi minua ompelemaan ruokapöydän tuoleilleen irtohuput. Simppeli ja nopeahko työ, ajattelin hommaan lupautuessani. Kuusi tuolia, joista neljä samanlaista ja 2 vähän erilaista.  


Mutta ei kai mikään työ ole koskaan niin yksinkertainen ja nopea tehdä, kuin ajattelee. Tai sitten minä vain yliarvioin omat taitoni ja ompelutahtini ja yllätyn joka kerta, kun aikaa meneekin tuplasti tai triplasti se, mitä olen ajatellut. Ruutujen kohdistaminen, tereen tekeminen ja tarranauhojen ompeleminen, kaikki ovat vihdoin kohdillaan ja kuusi tuolia uudestaan huputettuina.


"Helppo" tapa antaa tuoleille lisää elinaikaa! Nyt suunnittelemaan Runebergin päivän leipomuksia!

27.1.2017

Oh hoh!

En voi muuta sanoa kuin että oh hoh! Ihmetellä, miten tässä näin on päässyt käymään. Olen mielestäni käyttänyt hyvin tehokkaasti jämälankoja pois ja olin vakaasti siinä käsityksessä, että lankavarastoni olisi kutistunut vuoden takaisesta. Tyhjensin lankalaatikkoni sänkymme päälle muistuttaakseni itselleni, mitä kaikkea päällimmäisten kerien alle on jäänyt marinoitumaan.


Paksumpia sukkalankoja on reilu 2 400 grammaa, Nalle-paksuisia on 2 070 grammaa ja ohuita 630 grammaa. Aika monet sukat ja lapaset, jos niin ajattelee. Muita sekalaisia on yhteensä 1 420 grammaa, puuvillalankojakin sateenkaaren väreissä 1 740 grammaa. Lankalaatikossani on siis yhteensä noin 8 260 grammaa lankaa. Se on paljon, mutta ei mikään mahdoton määrä.


Tässä ei tietenkään ole mukana niitä lankoja, jotka ovat kiinni pienemmissä keskeneräisissä töissä. Mukaan täytyy tottakai laskea 400 grammaa Isoveli lankaa, joka odottaa mökillä kutoutumista tyynynpäälliseksi. Ja ne 550 grammaa Rowan Denimiä, mitkä ovat odottaneet yli 6 vuotta kutoutumista pojan neuleeksi. Ja ne 300 grammaa Rowanin Felted tweediä, jotka syksyllä ostin pelastaakseni yhden aikoinaan epäonnistuneen villapaidan.


Kun grammoihin vielä lisätään 500 grammaa Allinoa, josta on ollut jo kaksi vuotta tuloillaan minulle neule, on lankavarastoni yhteensä jo yli 10 kiloa.


Eikä siinä vielä kaikki... Siskoni oli käynyt läpi omia lankavarastojaan ja tarjosi minulle kassillista lankaa. Tajusin olevani aito lankahamsteri vastatessani tarjoukseen kiitos, mielelläni otan langat ja keksin niille jotain käyttöä. Samalla kasvatin muutenkin muhkeaa varastoani 770 grammalla.


Kuin kuorrutuksena koko varastolle, tulee lukemaan vielä lisätä 1 300 grammaa Cascade Yarnsin Cascade 220 -villalankaa, josta tulee esikoiselle peitto joku kaunis päivä.


Mutta ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, minulla on yli 12 kiloa lankaa! Maaliskuussa 2016 sain lukemaksi noin 11 kiloa, huhtikuussa 2015 vain noin 9 kiloa. Lienee sanomattakin selvää, että langanostolakko alkoi än yy tee nyt ja todellakin toivon, että se pitää paremmin kuin aiempina kertoina. Uskaltaisinkohan inventoida kankaani?

19.1.2017

Pokémon Go -läppälapaset

Lapset saivat joululahjaksi Pokémon Go -pelit. Ilmojen kylmennyttyä sormet jäätyivät pelatessa, koska lapasia tai mitään muitakaan hanskoja ei pystynyt pitämään. Ehdotukseni kutoa läppälapaset hyväksyttiin siltä seisomalta. Keräsin kaikki merinolankojeni loput, yhden valkoisen kerän kävin ostamassa, mukana pallomeressä oli myös miehen piposta jäänyt ihana lyijyn värinen jämäkerä. Pojat valitsivat mieleisimmät ja sommittelivat raitoja.


Kuopus oli selvästi enemmän värien perään! Aika hurjathan näistä tuli, mutta löytyy ainakin helposti koulun naulakosta kaikkien mustien hanskojen seasta!


Langat olivat hyvin eri paksuisia, mutta päätin, että se ei tällä kertaa haittaa. Sormien kohdalle olisi pitänyt valita ohuempi lanka, mutta kiire saada lapaset käyttöön oli niin suuri, etten voinut purkaa.


Esikoinen oli paljon mustavalkoisempi. Valkoinen läppä ei ole se kaikkein järkevin valinta, mutta olen jo kauan sitten päättänyt olla puuttumatta lasten värivalintoihin. Ja pakko myöntää, aika kivat näistäkin tuli.


Pehmeät, lämpöiset lapaset pääsivät suoraan käyttöön, hyvä että päätellä ehdin.

12.1.2017

Lego-sukat

Miesten villasukat kokoa 43-44. Sekalainen kokoelma 7veljestä, Smartia, Jannea ja joitain tuntemattomia keränloppuja. Ei mitään ihmeellistä. Mies pyysi kutomaan eläkkeelle jäävälle kollegalleen iloiset, elämänväriset harmaat villasukat ja minä tein työtä toivottua.


Yhdessä pohdittiin noita värejä ja niiden järjestystä. Se on yllättävän vaikeaa, mitkä sopivat vierekkäin, miten saa sopuisan kokonaisuuden. Sukkia päätellessä raidat alkoivat tuntua jotenkin tutuilta, oli pakko käydä lasten Lego-laatikolla.


Huomasin kutoneeni Lego-sukat, miesten koossa!

7.1.2017

Kudottu pipo miehelle

Mies tarvitsi uuden, siistimmän pipon. Lienee sanomattakin selvää, että halusin tehdä sen itse. Mietin pitkään erilaisia malleja, jopa palmikoita, mutta päädyin lopulta erittäin yksinkertaiseen peruspipoon.


Tai no, mikä sitten on peruspipo. Kudoin pipon soveltaen tätä Always Relevant -ohjetta, silmukat ja kerrokset ovat omasta päästä. Vuorin kudoin Madelinetosh tosh sock :ista, päällinen on Tuula Salmelan Pohjan Neitoa värissä lyijy (väri aidoimmillaan kahdessa viimeisessä kuvassa).


Lanka oli nautinto kutoa ja pidän tuosta väristä! Mies oli erittäin tyytyväinen, tämä on kuulemma paras ja miellyttävin pipo ikinä!


Pohjan Neitoa jäi pieni kerä yli, joka jämälankakorin sijasta päätyi suoraan puikoille seuraavaan projektiin! Lumista viikonloppua kaikille!