19.6.2011

Virkattu apina - taas

Tanskan matkallamme, Riben kaupungissa, näin lahjatavaraliikkeessä (nimeä en valitettavasti muista) aivan ihanan virkatun apinan. Apina vei sydämeni, mutta hinta (yli 50 euroa) esti minua ostamasta sitä. Sen sijaan pyysin miestäni menemään takaisin kauppaan ja ottamaan kuvan apinasta minulle. Apina oli selvästi käsityötä, mutta mitään mainintaa tekijästä en nähnyt.


Olisin halunnut tehdä apinan puuvillalangasta, esikoiseni kun valittaa, että Naula on liian kutittava. Aloitin kaksi kertaa, mutta päädyin aina purkamaan. Kolmannella kerralla yritin sekoittaa puuvillaa ja villaa, mutta jälleen kerran purin aloituksen. Lopulta siirryin kokonaan villalankaan ja pääsin kuin pääsinkin alkua pidemmälle. Valmiiksi asti. Saanko esitellä, Naulan veli Pultti.


Tämä on ensimmäinen työ, jonka olen tehnyt omasta päästäni kokonaan ilman ohjetta. Olen rehellisesti sanottuna ylpeä itsestäni! En niinkään lopputuloksen takia, vaan siitä, että rohkenin aloittaa jotain ilman ohjetta ja että maltoin purkaa ja tehdä uudestaan. Paljon jouduin purkamaan, milloin mallin, milloin värivalintojen takia, mutta mielestäni kannatti. Ei Pultti täydellinen ole, mutta kukapa meistä olisi.


Tähän sain käytettyä paljon jämälankoja, mutta loppujen lopuksi piti valkoista hakea lisää kaupasta. Virkkaaminen vie yllättävän paljon lankaa (minkä tietysti te kaikki kokeneemmat virkkaajat olette tienneet iät ajat, mutta minulle tämä oli uusi havainto). Käyttämäni langat ovat enimmäkseen Novitan Woolia ja Nallea, mutta on joukossa jotain tuntemattomiakin keränloppuja. Koukkuna taas kerran 3½.


Tämän piti olla helppo ja nopea työ, mutta aikaa meni lopulta aika paljon. Matkan varrella mietin inspiraationa ollutta apinaa ja ennenkaikkea sitä, että eipä hinta ollutkaan yhtään kova työhön nähden.

Anteeksi huonot ja mielikuvituksettomat kuvat, päivällä en ehtinyt ja valoisista kesäöistä huolimatta tähän aikaan ei valoa eikä ideoita yksinkertaisesti enää riittänyt. Ihanaa juhannusviikkoa kaikille lukijoilleni!

7.6.2011

Kukka ja variksenpelätin

Ihana loma Tanskassa on takana. Koko perhe nautti kiireettömästä olemisesta muutaman hyvin hektisen viikon jälkeen. Lomassa oli kaikille jotakin, sopivassa suhteessa Legoja, vanhoja kauniita kaupunkeja, perheen yhteistä naurua, uimista, hiekkarantoja, rentoutumista. Seuraava kuva, jossa esikoinen nauttii hiekan lämmöstä täysinäinen pussi keräämiään simpukankuoria kädessään, kertoo paljon.


Palattuamme kotiin huomasin ilokseni, että Mårbackani kukkii. Mielestäni hyvinkin kauniisti. Tai no, ainahan kukkia saisi olla enemmän ja lehdet vihreämpiä ja koko kasvi tuuheampi, mutta olen hyvin tyytyväinen tähän jo kahden talvi yli säilyneeseen Mårbackaan.


Ihmetyttää vain, että miten kukat ovat paljon tummempia kuin aiemmin. Tasainen vaaleanpunainen on vaihtunut paikoitellen melkein pinkkiin. Kauniita nämäkin ovat, mutta kun kyse on nimenomaan emotaimesta niin ihmetyttää moinen värin muutos.


Lomalla en edes koskenut käsitöihin. Oli minulla kyllä ristipistotyö mukana, mutta jotenkin tuntui iltasella paremmalta olla tekemättä mitään muuta kuin nauttia lasten nukkumisesta, miehen seurasta ja lasista viiniä. Kotona olikin taas kiva ryhtyä tuumasta toimeen. Tildan ohjeilla tein variksenpelättimen serkulleni lahjaksi.



Kaulaliina, haalarit ja vartalo ovat Tildan puuvillakankaita, hattu on pellavakankaasta ja paita lakanakankaasta. Hihan- ja lahkeensuihin käytin taas perintöpitsejäni. Silmät ja posket maalasin, nokaksi liimasin kolmion punaisesta kankaasta. Hiukset ja kädet tein risuista. Käsien risut sidoin pitkien raajoina toimivien keppien päälle (näkyy kuvassa tosi huonosti, anteeksi huono asettelu).


Kesä on tullut! Toivottavasti tämä variksenpelätin osaa hommansa ja saamme nauttia kukkaloistosta ja hyvästä sadosta!