28.2.2014

Ruusuista lahjontaa

Aina joskus palaset loksahtavat täydellisesti kohdalleen - keksii (ainakin omasta mielestään) sopivan lahjan jollekin ja malli ja toteutus onnistuvat tyydyttävästi. Kun vielä malli on sellainen, jonka haluaa tehdä ja langat löytyy varastosta, voiko enempää pyytää?


Serkkuni P on suuri ruusu- ja muumifani. Siksi olin jo aiemmin päättänyt antaa hänelle synttärilahjaksi Muumimamman ruusutarha kulhon. Mutta kun näin Kardemumman talossa nämä, tiesin, että halusin lisätä lahjaan vielä ruususukat.


Ainoa päänvaiva tuli langoista. Lankaahan minulla löytyy, mutta olisin halunnut kaikki ruusut ja kuviot yhdestä ja samasta langasta. Edes serkun synttärilahjan takia en voinut päättää langanostolakkoani, joten piti soveltaa. Ja onneksi sovelsin, koska näin sukista tuli mielestäni vielä kivemmat. Valkoinen lanka on Dropsin Karismaa, vaaleanpunainen SandnesGarnin Smartia ja pinkki Regian 4-fädig sukkalankaa. Kulutus yhteensä 108 grammaa, puikot 3½.


Ohjeesta on yksi koko, ja sekin oli juuri sopiva. Esikoinen oli iloinen saadessaan olla sukkamallina. Hänen kapea 37 numeron jalka kun on riittävän lähellä saajan 36:sta.


Ruusuista viikonloppua Sinulle!

24.2.2014

Villapaita

Kolmisen vuotta sitten sain lahjakortin Fiina-neuleeseen. Samoihin aikoihin löysin Modasta mallin ihanaan villapaitaan irtokauluksineen. Puolitoista vuotta sitten aloitin mallin kutomisen. Vuosi sitten lopetin sen, koska paita tuntui hyvältä ja huonolta samaan aikaan. Kauluksen kudoin puoleen väliin. Kuukausi sitten purin paidan kainaloihin asti ja kauluksen kokonaan. Mittailin, muokkasin, sovitin ja yritin tehdä sopivaa. Kauluksen tikuttelin valmiiksi eilen. Kun tänään aamulla sain langanpäät pääteltyä ja paidan höyrytettyä, olin tyytyväinen. Ikuisuusprojekti oli selätetty.


Pidän edelleen langasta ja mallista, mutta malli ei pidä minusta. Olkapäillä ja kauluksessa oleva kuviokin asettui kauniisti höyrytyksen jälkeen, mutta samalla kaulus alkoi lerppua niin paljon, ettei sitä voi käyttää. Lopputulos on sanalla sanoen kamala. Olen pettynyt. Tällaisenaan näitä ei voi käyttää, mutta nyt en todellakaan jaksa alkaa purkaa ja taas muokata tätä yhtä ja samaa paitaa ja kaulusta.


Todisteena siitä, että paita on kuitenkin valmis (taka-ajatuksena saada langanostolakko lopetettua...) julkaisen kuvan siitä.


Mielialaani eivät nosta edes kukkaset. Pelakuuni näyttävät kovin elottomilta talvettamisen jälkeen. Ne olivat mökillä ulkona vielä kun ensimmäiset pakkaset yllättivät ja siksi olen kovin epäileväinen niiden suhteen. Annan niille vielä viikon armonaikaa - jos ei mitään elonmerkkiä näy viikon aikana, myönnän tappioni.


Kaikesta tästä sisuuntuneena koulin pienen pienet tomaatin taimeni. Ja vaikka maaliskuuhun on vielä viikko aikaa, kylvin kesäkukkia. Eihän siemenet voi tuntea kalenteria, ja ulkona on kuin maaliskuu...


Aina ei voi onnistua. Reipasta viikkoa Sinulle ja paljon onnistumisia!

17.2.2014

Korjausompelijan riemunhetkiä

Korjausompelu ei ole minun lempipuuhiani. Olen taitava pinoamaan korjausta odottavia vaatteita, mutta erittäin huono purkamaan noita pinoja. Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Aloitin kuopuksen housuista, joissa melkein kaikissa on ainakin yksi polvi puhki. Ensimmäisiin ompelin paikan Ferrarin "kangastarrasta" (olen ottanut merkin talteen miehen liikelahjana saamasta lippiksestä). Yksi vikatikki yläkulmassa ei varmaankaan hidasta menoa näillä Ferrari-housuilla.


Seuraavissa oli molemmat polvet puhki. Onneksi minulla oli tallessa kaksi samanlaista paikkaa, joten housuista tuli ihan hauskat. Disneyn Autot eivät ole mikään kova juttu enää kuopuksellekaan, mutta jostain vanhoista housuista olen ottanut nämä merkit talteen ja kun ne ovat hyviä paikkoja niin täytyyhän ne käyttää.


Kaikissa housuissa paikat eivät sovi yhtä hyvin yhteen, mutta kun kangas on näin kulunutta, kyse on joka tapauksessa enemmän tekohengityksestä. Ja kyllä, rakas lapseni, lupaan, ettei näistä housuja enää korjata, seuraavaksi saat uudet housut.


Neljät housut paikattuani olin tyytyväinen, mutta hankalin oli vielä edessä. Viime talvena minun talvitakkini vetoketju hajosi. Ikävästi juuri kauluksen kohdalta. Vetoketju on osittain neppareiden alla, joten kävin jo kysymässä vetoketjun vaihtoa oikeassa korjausompelimossa. Hinta-arvion 75 euroa kuultuani päätin yrittää itse.


Vetoketjuja on aina hankala ommella. Talvitakissa pelkkä purkaminenkin vie oman aikansa ja ommellessa joutuu kikkailemaan paksun kankaan ja painonappien kanssa. Kun parin tunnin työn jälkeen sain vetää takin päälleni ja huomata onnistuneeni korjauksessa, oli minulla ihan voittajafiilis. Miksi ihmeessä lykkäsin tätä hommaa vuodella ja tuskailin takin kanssa joka kerta sitä pukiessani?


Kovasti mietin, mihin käyttäisin "säästämäni" 75 euroa, tai 70 euroa koska vetoketju maksoi noin vitosen. Mieleeni tuli vain karkkia ja lankoja, mutta koska olen sekä lanka- että karkkilakossa (erittäin huono yhdistelmä muuten), tyydyin nauttimaan melkein uudesta takistani ja voittajafiiliksestä. Ahkeraa viikon jatkoa Sinulle!

14.2.2014

Ystävänpäivänä

Mikä ihana päivä tänään onkaan, täynnä kauniita ja tärkeitä ajatuksia ystävistä ja ystävyydestä. Mitään päivään sopivaa käsityötä minulla ei ole esitellä, koska olen päättänyt jatkaa keskeneräisten parissa. Kuvan sydämet olen ommellut jo jokin aika sitten eivätkä ne siksi ole päivän värisiä, muotoisia kylläkin ja aina yhtä ihania.


Sydämellistä Ystävänpäivää Sinulle! 

12.2.2014

Palmikkopeitto

Peittoja on ihana tehdä. Kutoen tai virkaten. Ne lämmittävät jo tekovaiheessa eikä matkan varrella tarvitse pohtia, mihin ryhtyisi, aina voi tehdä rivin tai pari. Tämä kanervan värinen palmikkopeitto oli tilaustyö ystävän mökille.


Lankana on Novitan suomalainen sukkalanka, kulutus noin 1,5 kiloa. Puikkona 4½. Kokoa peitolla on noin 120cm *165cm. Peitossa vuorottelee 13 palmikkoa ja 12 ainaoikein raitaa. Inspiraatio peiton malliin tuli Lexingtonin palmikkopeitosta. Riippuen miten peiton levittää ja asettelee, raidat ovat kapeampia tai leveämpiä.


Peittoa oli kiva kutoa, mutta myönnettävä se on, että näin isossa projektissa alun innostus muuttuu loppua kohden urakoinniksi. Tämä lanka ei kuulu suosikkeihini, se on aika karheaa kutoa ja kädet ovat kovilla, (käsirasvaa kului työn edetessä reilusti...). Silti peitto laskeutuu kauniisti, se on sylissä ihanan raskas ja lämmin ja uskoisin sukkalangan kestävän kulutusta nyppyyntymättä.


Valitettavasti näin isossa työssä aikaa muille käsitöille ei juuri jää ja blogi hiljenee väkisinkin. En ole kuitenkaan unohtanut teitä, ihanat lukijat, päinvastoin, olette olleet useasti mielessä.


Keskeneräisten töiden lista on pitkä, saa nähdä, mihin seuraavaksi tartuni. Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?

5.2.2014

Kesäinen tuoli keskellä talvea

Kesä on ollut mielessä viime päivinä. Lämpimiä ajatuksia, vihreyttä, linnunlaulua ja mietteitä puutarhasta. Tiedän, että ulkona on lunta ja talvi parhaimmillaan, mutta verhoillessani naapurin tuolia en voinut muuta kuin ajautua kesälaitumille mielessäni.



Tuolin päällinen ja pehmusteet olivat huonossa kunnossa, mutta runko ja pohja hyvät. Oli ilo työstää kangasta kukkineen ja perhosineen, sommitella kangasta paikoilleen ja arvuutella, kuka saa ensimmäisen istua etanan päälle....


Naapuri ei löytänyt sopivaa nauhaa tuolin viimeistelemiseksi, joten päädyin ompelemaan kankaasta nauhan. Muuten helppo homma, mutta mittasuhteiden takia nauhaa oli vaikea saada käännettyä oikein päin. Lopussa kiitos seisoo ja mielestäni nauha asettui paikoilleen hyvin antaen tuolille viimeistellyn ilmeen.


Naapuri on iloinen vanhan tuolin uudesta elämästä, joten minäkin olen tyytyväinen.


Ehkä jo tämän kevään aikana saisin meidän kunnostusta odottavan tuolin verhoiltua. Kangaskin on valmiina, pitäisi vain ryhtyä tuumasta toimeen. Sopivaa inspiraatiota odotellessa hyvää Runebergin päivää kaikille!