28.11.2012

Enkelijoulukalenteri

Kolme yötä vielä ennekuin on joulukuu. Lapset odottavat malttamattomina joulukalenterin ensimmäisen luukun avaamista. Minulla ei ole omaa joulukalenteria, mutta olen sentään ommellut yhden. Enkelijoulukalenterin.

.
Tämä enkeli oli tilaustyö, joten se ei valitettavasti jää meille. Tildan ohjeilla ja tilaajan väritoiveilla tein pellavaisen enkelin. Se valmistui juuri sopivasti ennen kuun vaihdetta.


Esiliina tekee enkelistä joulukalenterin. Ompelin siihen 24 taskua, joihin tilaaja aikoo itse painaa numerot 1-24. Mailegin punavalkoinen nauha ja punainen helmiäisnappi luovat jouluista vaikutelmaa. Pitsi enkelin vaatteisiin on kierrätetty isotätini vanhoista pitsiaarteista.


Enkelillä on mittaa noin 50 cm. Ihokangas on Tildan puuvillakangasta, paita ja housut pellavaa, esiliina valkoista puuvillakangasta ja siivet fleeceä, hiukset on letitetty hamppunarusta.

 
Enkelijoulukalenteri osoittautui työläämmäksi tehdä kuin mitä odotin, mutta oli silti nautinnollinen ommella. Ehkä ensi vuonna teen tonttujoulukalenterin, joka myös jäisi meille.

Iloista viikon jatkoa!

23.11.2012

Punaista

Punaisten juttujen esiinmarssi on alkanut. Niitä ilmestyy pikku hiljaa, ensin tänne, sitten tuonne. Tavallinen valkoinen kahvimuki on ajautunut kaapin perälle ja käyttöön on otettu punainen Taika-muki. Valkoisten Kivi-tuikkujen rinnalle on nostettu punaisia. Viikko sitten meille muutti ah niin suloinen Mailegin possu. Se nimettiin PossuRessuksi Vaahteramäen Eemelin lemmikkipossun mukaan. Se on viihtynyt meillä hyvin, mutta oli kovin orvon näköinen sohvalla vihreiden tyynyjen kanssa, joten päälliset joutuivat vaihtoon. Taaimmainen on valmis Linumin päällinen, etummaisen ompelin Linumin kankaasta.  



Käsitöissä käytän koko ajan enemmän punaista. Nämä sydämet olivat tilaustyö ja pitihän kuvaan saada myös tämän vuoden uusin tonttumme.


Lahjat ja tuomiset alkavat nekin olla kovin jouluisia. Ystäväperheen glögijuhliin tein perheen lapsille kullekin oman pikkuruisen joulusukan. Sukista tuli niin pienet, ettei niihin mahtunut edes ostamani suklaapatukat sisälle.Lisäsin niihin metallirenkaan, joten niitä voi käyttää avaimenperänä tai kiinnittää koulureppuun! Mikä näistä on sinun suosikkisi?


Lisäsin joulusukkiin pienet piparkakkumuotit lahjanauhalla. Pieni joulumuistaminen tai glögituliainen oli valmis.


Mukavaa viikonloppua! 

18.11.2012

Virkattu torkkupeitto

Torkkupeitto esikoiselle on valmis. Iso lämmin peitto, joka on tarkoitus viedä mökille. 


Kaksi kuukautta sitten tein ensimmäisen silmukan ja sen jälkeen olen koukuttanut peittoa melkein joka päivä. Pylväs kerrallaan, rivi kerrallaan, raita kerrallaan. Välillä on pyykkivuori kasvanut ja villakoirat nurkissa lisääntyneet, kun raita on pitänyt saada valmiiksi. Ja ehkä seuraava aloitettua, että näkee, sopiiko valittu väri ollenkaan.


Peiton strategiset mitat ovat 137 cm * 159 cm, painoa sillä on huikeat 1.569 grammaa! 3½ koukku oli ahkerassa käytössä kun kulutin Maijaa, Woolia, Nallea, 7Veikkaa, Luxus Alpacaa, Lanettia, Smartia, Karismaa, HjertaGarnin Silke Alpacaa ja Mondial Super Merinoa. Yhteensä tasan 100 raitaa.  


En varsinaisesti suunnitellut peittoa. Tai no, miten sen ottaa. Tämä kun on kolmas torkkupeitto, minkä olen aloittanut. Ensimmäisen aloitin varmaan neljä vuotta sitten. Minun piti tehdä valkoinen palmikkopeitto ja ostin sitä varten reilusti valkoista 7Veikkaa. Peitto eteni ehkä puoleen väliin kunnes purin sen kaksi vuotta sitten. Nyt ne langat on kulutettu. Puolitoista vuotta sitten aloitin torkkupeittoa isoäidin neliöistä. Neliöitä en ole purkanut (24 neliötä odottaa inspiraatiota), mutta neliöitä varten ostetut harmaa ja vaaleanruskea Nalle tuli aika hyvin käytettyä tähän peittoon.


Halusin yksinkertaiseen peittoon yksinkertaisen reunuksen. Oikeaa sinisen sävyä etsin kolmestakin lankakaupasta, kunnes vihdoin löysin juuri oikean FiinaNeuleesta. Väri on mieleinen, mutta muuten reunus ei onnistunut. Toivottavasti se asettuu käytössä, minä kun päätin alusta asti, että tätä peittoa ei pureta. Siksi siitä tuli näin leveäkin, ja siksi peitossa on vaaleampia ja tummempia alueita.


Tämä peitto on Sinulle, poikani. Sen jokainen silmukka ja jokainen raita on tehty sinua ajatellen. Toivon, että tästä tulee sinulle se kaikkein mieluisin peitto. Peitto, joka lämmittää ja lohduttaa sinua. Peitto, joka muistuttaa, kuinka paljon sinua rakastan. Peitto, jonka ehkä viet aikanaan mukanasi omaan kotiisi.


Peitto on valmis. Seuraavana tehtävälistalla on joulujuttuja ja lupaan seuraavan postauksen olevan punainen. Hyvää alkavaa viikkoa!

11.11.2012

Vieroitusoireitako?

Perjantai-iltana sain pääteltyä kaksi paria petrolin värisiä lapasia. Molemmat ovat minulle. Toiset ovat Novitan Woolista, toiset 7 Veikasta. Saan ihanat tuplalapaset ja sormeni toivottavasti pysyvät vähän lämpöisempinä. Itselle muistiin: Woolin kulutus 51grammaa, 7 Veikan 72 grammaa.


Kun olin vauhtiin päässyt, päättelin niinikään itselleni tulevat villasukat. Nämäkin Novitan 7 Veikkaa. Muuten raidoitus osui hyvin kohdalleen, mutta kärjessä meni muutama silmukka pieleen, lopputuloksena toisen sukan kärjen vaaleanpunainen täplä... Itselle muistiin: kulutus 109 grammaa.


Ehdin vielä lukea minulla kesken olleen kirjan loppuun tyytyväisenä, kunnes lauantaiaamuna se alkoi. Minun teki ihan kauheasti mieli kutoa tai virkata, mutta minulla ei ollut yhtään lankaa saati mitään puikkoja mukana. Harmittelin vähän aikaa sitten tekemääni päätöstä viedä kaikki kaupunkiin yhteen ja samaan paikkaan. Miksi ihmeessä en ollut ottanut muuta käsityötä mukaan kuin muutaman hassun päättelyn?

Ehkä siksi, että tarkoituksena oli tehdä kaikenlaista muuta, mm. risukranssi koivun oksista. Kyllä sitä yritinkin, mutta kun olisin halunnut kutoa niin ei ollut sydän mukana ja lopputulos on sen mukainen: kranssi on vähän kiero ja hyvin epätasainen, pellavanarusta tekemäni rusettikin roikkui. Ripustin kranssin kuitenkin ulko-oveen, muuten ovi on niin kovin orvon näköinen. (Huom! Kuvan pöly ei luonnossa juuri erotu, kuvan ottamisen jälkeen lisäsin pyyhkimisen to do -listalleni. Huvittavaa sinänsä, lisäsin homman listalle sen sijaan että olisin vain pyyhkinyt...)


Mutta kun minä olisin halunnut kutoa. Eikä sitä lankaa ollut. Se, että molemmat pojat pludasivat ja olisivat tarvinneet kuivat villasukat ei ollenkaan vähentänyt haluani. Nythän kutomiselle oli jo tarvekin! Huomasin olevani levoton, melkein kiukkuinen, enkä osannut tarttua juuri muihin hommiin, vaikka niitä toki olisi ollut vaikka kuinka. Päätin yrittää tehdä sammalsydäntä Tiina Rinteen kirjan ohjeiden mukaan. Oliko tämä sammalsydän susi jo syntyessään vai onko kyse siitä, ettei aina voi onnistua? Mene ja tiedä, lopputulos on lähinnä surkuhupaisa...


Nyt olemme takaisin kaupungissa, olen lankavuoreni luona ja oloni on taas rauhallisempi. Mitä ihmettä tämä oli, vieroitusoireitako? Villasta? Viikonlopun aikana?

Sydämellistä Isänpäivää!

5.11.2012

Tähtitabletit

Poikamme ovat aika sotkuisia syöjiä. Syövät kyllä hyvin, mutta jotenkin sitä ruokaa aina leviää pitkin poikin - "oho". Ja juomaa kaatuu tai valuu ympäriinsä - "hupsis". Pöytämme on aika iso, joten liinoja käytän vain juhlissa, mutta tabletteja käytän melkein aina. Meillä on ollut vain neljä kutakin sorttia, ja lienee sanomattakin selvää, että olen kyllästynyt pesemään niitä jatkuvasti. Vihdoin viikonloppuna tilanne muuttui.

 
 
Ompelin yli vuoden kaapissa odottaneen Greengaten vahakankaan tableteiksi. Tein tableteista kaksi puoleiset ompelemalla toiselle puolelle Linumin kernikangasta (samalla sain kierrätettyä yhden aivan liian pienen pöytäliinan). Näin saan myös pöydän ilmeen tarvittaessa muutettua kokonaan.
 

Tein yhteensä kahdeksan tablettia, joten niitä riittää käyttöön silloinkin, kun on arkisempia vieraita kylässä. Kankaan mitat määräsivät tablettien koon eikä vahakangasta jäänyt yhtään yli! Aika tylsää puuhaa oli pelkän suoran ompeleminen. Tai no, suoran ja suoran. Miten pitäisi toimia, kun toisella puolella on ruudullinen kangas, mikä pitää saada suoraan, ja toisella puolella kuviollinen kangas, mikä ei ole lankasuora eikä kuviosuora eikä jousta mihinkään suuntaan? Hermo meinasi mennä yksinkertaisessa työssä, kun vielä jouduin silkkipaperin läpi ompelemaan, jotta sain kankaan kulkemaan paininjalan alla.


Suorassa tai vinossa tai jotain siltä väliltä, minä tykkään näistä "pikku liinoista", niinkuin kuopus tabletteja nimittää. Vahaliina on arkinen, mutta toisaalta valkoiset yksinkertaiset astiat pääsevät oikeuksiinsa. Kuppi kahvia, pala suklaakakkua ja elämä hymyilee.

 

Touhukasta marraskuuta Sinulle!