30.5.2015

Valmistunut

Palmikkoneuletakkini on valmistunut. Ja hämmästyttävää kyllä, se on melkeinpä sopiva!


Aloitin tämän kutomisen reilu kaksi vuotta sitten. Jatkoin sitä vuosi sitten ja nyt se on vihdoin valmis. Malli on Suuri Käsityö -lehdestä 4/2013. Lanka Bouton d'Or :in Mangoa. Napit ostin Fiina Neuleesta samalla kuin langatkin.


Tämä pääsee varmasti käyttöön, vaikka näitä kuvia katsellessani huomaan virheitä palmikoiden jatkumisessa kainalossa ja reunasilmukoiden puuttumisessa hihojen kiinnityskohdassa.


Etukappaleiden ja kaula-aukon reunus oli yllättävän hankala, se kudottiin kaksinkertaisena neuleena. Minulle täysin uusi tuttavuus, mutta mikä ihana voittajatunne kun pähkäilee jonkun uuden asian kanssa ja sitten huomaa onnistuvansa siinä.


Mahtava tunne oli saada tämä valmiiksi - ja pois kuormittamasta lankavarstoani sekä tekemättömien töiden listaa. Onnea kaikille muillekin valmistuneille ja aurinkoista kesän alkua!

27.5.2015

Gladiaattori

Esikoisen luokka juhlistaa tänään lukudiplomin suorittaneita pukeutumalla lastenkirjojen hahmoiksi. Koska poika on viimeksi lukenut Simon Scarrown Galdiaattori -sarjaa (ja tempautunut täysillä gladiaattoreiden maailmaan), lienee itsestäänselvää miksi hän halusi pukeutua. Gladiaattorit ovat mielenkiintoinen teema, mutta kahden päivän varoitusajalla melko haasteellinen.


Haarniskan alla lienee ollut alusasu. Sen ompelin Eurokankaan palalaarista löytyneestä pellavakankaasta. Ei mitään kikkailuja, kangas kaksinkerroin, reikä päälle ja nuppineuloilla hahmotelma, mistä ommella. Hihat jäivät vähän lyhyiksi joten niihin vielä jatkopalat.


Itse haarniska on nahkainen (keinonahkaa Eurokankaasta). Perustelin materiaalivalintaa pojalle sillä, että kirjassa Marcus on vasta gladiaattori-koululainen, että hän ei ole ansainnut vielä kunnon metallista haarniskaa (en tietenkään halunnut myöntää, että kahdessa tai useammassakaan päivässä en pysty mitenkään tekemään mitään metallilta näyttävää asua...) Kullan / pronssin värisillä painonapeilla sain yllättävän paljon ilmettä asuun. Ja niillä sain ratkaistua, miten asu puetaan päälle. Toinen sivu on kokonaan auki ja suljetaan napeilla, olkahihnat ovat niinikään toiselta puolen kiinni ja toiselta puolelta suljetaan napeilla.


Käsisuojat kiinnitetään tarranauhoilla, mutta koska 2000 vuotta sitten ei ollut tarranauhaa, piilotin kiinnityksen nyörityksen alle. Ei silloin ollut painonappeja tai neppareitakaan, mutta erilaisia niittejä varmastikin, ehkäpä, ainakin saattoi olla.


Vielä vähän koristekuvioita kultaisella maalikynällä ja asu oli valmis. Miten iloinen ja onnellinen poika olikaan sovittaessaan valmista asua, silminnähden tyytyväinen.


Olen onnekas, kun saan osallistua lapseni mielikuvitukseen tekemällä hänelle asun. Suunnitella, etsiä malleja, mittailla ja sovitella yhdessä, kuunnella, miten hän kokee kirjan maailman. Aamulla hän vielä pohti olevansa varmaankin ainoa luokallaan, jonka äiti on itse tehnyt asun. En ole ihan varma, miten hän asian tarkoitti, mutta minä otin sen kunnianosoituksena.

21.5.2015

Hortensiaa opettajille

Lasten opettajat saavat lukuvuoden päätteeksi kukkia - kesäkassin muodossa. Pentikin Hortensia -kangas on mielestäni aivan ihanaa. Sinisen sävyssä ja vielä kernikankaana se on mitä parhain kesäkassi: uimarannalle, kirjastoon, jäätelökauppaan. Simppeli monitoimikassi kesälomalle.


Alareunoihin ompelin taitteet tuomaan hiukan muotoa ja ryhtiä kassille.


Muuten pidin kassin mahdollisimman yksinkertaisena. En edes vuorittanut sitä, taitoin vain yläreunan siististi piiloon.


Metri kangasta riitti kolmeen kassiin (kuinka sattuikaan, minä sain yhden, hih!). Tai riitti juuri ja juuri, oman kassini kantokahvoihin jouduin ostamaan kanttinauhaa.


Opettajien lahjat ovat valmiit (hyvissä ajoin jopa!). Kaunis kiitos arvokkaasta työstä lastemme hyväksi, iloinen hyvän kesän toivotus.


Seitsemän koulupäivää jäljellä. Ihan kohta alkaa lasten kesäloma!

17.5.2015

Logopenaali

Esikoisen koulu- ja samalla sählykaveri vietti synttäreitään. Lahjan piti olla ehdottomasti jotain sählyaiheista, mieluiten heidän joukkueeseensa liittyvää. Mietin varustepussia, villasukkia tai lapasia joukkueen väreissä, mutta ne eivät kolahtaneet näin kesän kynnyksellä minuun sen enempää kuin esikoiseenkaan. Sitten keksin tehdä penaaliin. Tavallinen penaali, johon applikoin keltaisella fleecellä seuran logon. Mielestäni osuva lahja kolmasluokkalaiselle.


Minulla ei ole mitään tietoa, mitä kangas on. Sain sen serkultani pari vuotta sitten kun hän siivosi kaappejaan. Se oli musta ja kaksinkertaisena sopivan napakka. Valitettavasti vain se tuntuu keräävän kaikki pölyt itseensä. Toivottavasti sähköisyys häviää käytössä.


Vetoketjukin löytyi varastosta. Muuten hyväkuntoisesta vetoketjusta oli vetimen maali hiukan irronnut. Väritin sen permanenttitussilla mustaksi. Näkyyhän se, mutta kun esikoinen ei huomannut mitään, uskalsin antaa lahjan eteenpäin.


Esikoisen mielestä penaalista tuli hauska. Mitäköhän sankari pitää siitä? Sinällään ihmettelen, että kun seuran logolla myydään melkein mitä tahansa tuotteita, niin miksi ei penaalia? Suurin osa harrastajista kun on koululaisia tai opiskelijoita.


Toukokuu on jo puolessa välissä. Ihanaa, kesä saa tulla!

13.5.2015

The Liebster Award

Sain ja tartuin haasteeseen, johon Täti turkoosin inspis minut haastoi.

Haasteen tarkoituksena on saada näkyvyyttä pienemmille blogeille ja haastaa mukaan alle tuhannen lukijan blogeja. Se keneltä haasteen saat, on keksinyt itse 11 kysymystä ja vastaavasti sinä keksit 11 kysymystä niille joille haasteen laitat eteenpäin. 

1. Miksi bloggaat?
Blogini on päiväkirja tekemistäni töistä. Mutta koko blogimaailma on täynnä inspiraatiota, kannustusta ja ihania ihmisiä.

2. Lempi vuodenaika?
Ehdottomasti kevät. Silloin on lasteni syntymäpäivät, äitienpäivä. Lukukausi loppumaisillaan ja kesäloma ihan nurkan takana. Pulleita silmuja, kylvöjä, sirkkalehtien jälkeen ensimmäisiä oikeita lehtiä, nuppuja. Koko kesä valoineen ja lämpöineen on vielä edessä ja ajatuksissa kaikki suunnitelmat hyvinkin mahdollisia.


3. Paras kirpparilöytö?
Paras kirpparilöytäni ei varsinaisesti ole kirpparilöytö ollenkaan. Viime kesänä kävin Lahdessa Arjen aarteet -kirpparilla ja näin peltisen teerasian. Meinasin jo ostaa rasian, koska se herätti voimakkaita tunteita. Muistin, kuika lapsena kävimme isotätini mökillä lauantaiaamuisin kysymässä, onko kukko kiekunut. Yleensä se oli kiekunut, jättänyt muutaman karkin minun ja siskojeni nimillä varustettuihin peltisiin teerasioihin. Kiss kissejä, jääkarhukarkkeja, omareita tai kettukarkkeja. Kerroin siskolleni nähneeni kirpparilla samanoloisen rasian mutta jättäneeni sen sinne, koska ei se ollut aito ja alkuperäinen. Siskoni yllätti minut täysin. Hän sanoi, että hänellä on tuo kaipaamani rasia ja antoi sen minulle. Kiitos, siskoni! Pieni, hassu rasia, jonka pohjassa edelleen lukee nimeni, on nyt mökillä yöpöydälläni muistuttamasta isotädistäni ja hassusta kukosta, joka kesäisin kiekui lauantaiaamuisin.




4. Ällöttävintä mitä olet nähnyt kirpparilla myytävän?
En nauti kirppareilla kiertelystä. Minua ahdistaa kaikki se tavaramäärä, mitä siellä on tarjolla. Siksi en osaa lähteä yksilöimään yhtä tiettyä ällöttävintä asiaa, mitä olisin siellä nähnyt.

5. Unelmoitko, mistä?
Ehdottomasti, sillä ilman unelmia ihminen kuolee. Unelmoin sujuvasta, hyväntuulisesta arjesta. Unelmoin matkasta Englantiin, ehkä Downton Abbeyn kuvauspaikalle ja ratsastamisesta nummilla, yöpymisestä linnassa tai kartanossa. Unelmoin elämästä käsityöläisenä. Unelmoin omasta kasvihuoneesta. Unelmoin päivästä, jolloin blogillani olisi tuhat lukijaa, tai edes sata...  

6. Oletko koskaan eksynyt?
En muista koskaan konkreettisesti eksyneeni. Luen karttaa aika sujuvasti, lisäksi minulla on hyvä suuntavaisto. Omassa elämässäni olen sen sijaan joskus ollut hyvinkin hukassa.

7. Kaupunki vai maaseutu?
Sekä että! Asumme kaupungissa pienkerrostalossa ja nautin lasten lyhyestä koulumatkasta ja palveluiden läheisyydestä. Toisaalta, en ole koskaan asunut oikeasti maalla, en ole koskaan edes hyppinyt heinäkasassa, joten en tiedä, millaista se olisi. Minulle maaseutu on mökkeilyä, ja sellaisesta nautin ehdottomasti.

8. Kuinka rentoudut?
Mieluiten vaahtokylvyssä, lasi punaviiniä kaverina. 

9. Oletko maistanut mykysoppaa? Mitäs pidät siitä?
Tietääkseni en ole maistanut. Mitä se on?

10. Paras tapa lomailla?
Yhdessä perheen kanssa. Sopivassa suhteessa aktiviteetteja, rentoutumista, kulttuuria, "luksusta".

11. Lempikorusi?
Vihkisormukseni. Se on aina sormessani. Muuten käytän koruja vain harvakseltaan. Keskimmäinen kivi on mummiltani ylioppilaslahjaksi saamastani hänen vanhasta sormuksestaan, viereiset kivet mies antoi minulle 10-vuotishääpäivälahjaksi. Elämäni.


Sitten kysymyksiin.
1. Paras lapsuusmuistosi?
2. Lempimateriaalisi?
3. Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi?
4. Mieluisin urheilulaji?
5. Mikä on oudoin/erikoisin tapasi?
6. Mistä haaveilet?
7. Saavutus, josta olet eniten ylpeä?
8. Neula, puikot vai virkkuukoukku?
9. Inhottavin ja mieluisin kotityö?
10. Paljonko noin suurinpiirtein sinulla on lankaa?
11. Lempijäätelösi?

Haasteen heitän:

Vinksallaan
Kerroksia
Neulovat nakit
Purkautuu

Olen iloinen, jos otatte haasteen vastaan!

Ihanaa toukokuuta Sinulle!

8.5.2015

Parvekkeen pehmusteiden päivitys

Parvekkeemme kaipasi kasvojen kohotusta. Siitä ei ole kuin kaksi vuotta kun ahersin parvekkeemme kanssa ja kunnostin vanhoja kalusteita. Täällä voit käydä katsomassa millaiselta siellä silloin näytti. Kalusteet ovat edelleen ihan hyvät, mutta parveke on lounaaseen ja aurinko on polttanut kaikki tekstiilit inhottavan näköisiksi. Ostin 90 cm Linumin raidallista puuvillakangasta ajatuksena, että päällystän pahimmin kärähtäneet pehmusteet uudelleen, ompelen loppukankaasta ehkä tyynyn.


Päästyäni kotiin olivat suunnitelmat jo muuttuneet. Päätinkin päällystää kaikki pehmusteet samalla kankaalla. Tämä kangas ja sen värimaailma ei ollut se, mitä lähdin hakemaan. Mielessäni oli ihan jotain muuta, mutta tämä kutsui minua, äänekkäästi. Vähän kikkailua kehiin ja kangas riitti juuri ja juuri kaikkiin pehmusteisiin.


Kaikki pehmusteet ovat nyt samanlaiset ja minä olen tyytyväinen. (Paitsi tuohon parvekkeen seinään, jonka edellinen asukas on maalannut melkeinpä sinapin keltaiseksi. Työn alla on selvittää sen a. maalaaminen, b. päällystäminen paneloimalla tai c. peittäminen jollain muulla konstilla.)


Lopuksi tein tyynyn vanhasta paidastani. Oranssi on melkein sama kuin Linumin kankaassa. Sain samalla kierrätettyä yhden erittäin huonosti istuvan paidan parempaan käyttöön!


Koko parvekkeella on yhtenäinen väritys ja ilme on mielestäni rauhallinen. (Tiedän toki, että terassimaton asennus loppuun asti ja halkopinon poistaminen parvekkeelta tekisi sekin ihmeitä parvekkeen ilmeelle. Josko seuraavan kahden vuoden aikana ;)


Sydämellistä äitienpäiväviikonloppua kaikille!

5.5.2015

Virkatut pussukat

Kaksi virkattua pussukkaa. Tarkoituksena luoda järjestystä poikien golf bägeihin ja tehdä paikka kaikelle pienelle mutta tarpeelliselle kuten griinihaarukalle, merkkausnastoille, tasoituskortille ym. Kuopus halusi vihreän, koiran kuvalla. Ruokakaupasta tarttui mukaan oikean väristä Novitan puuvillabambua, varastosta löytyi kangasta, jossa oli sopiva koiran kuva. Vetoketju on kierrätetty minun vanhasta fleecestä.


En tiedä, miten tuo applikointi virkatussa pinnassa toimii. Ompelu itsessään onnistui hyvin, se on siisti, mutta aika näyttää, miten toimii kuva pysyy paikoillaan ja kestää.


Esikoisella ei ollut erityisiä toiveita. Tiedän, että musta (ja tumma harmaa) ovat neon värien ohella tällä hetkellä hänen suosikkejaan. Kun näin Eurokankaassa neon keltaisen (vai onko tuo neon vihreä?) vetskarin, tiesin, millaisen pussukan tekisin. Kotona odotti pitkään marinoitunut kerä Magnoliaa (olen saanut sen Lankamaailmasta yllärikeränä joskus), ei mitään kikkailuja vaan hyvin yksinkertaista ja "tyylikästä".


Molemmat langat ovat mielestäni liian paksuja näin pieniin pussukoihin, mutta kun olin aloittanut, en halunnut purkaa. Yksi uusi kerä lankaa + yksi kerä varastosta + yksi uusi vetoketju + yksi vanha vetoketju varastosta = kaksi uutta pussukkaa. Tällaisesta matematiikasta minä pidän. Paitsi että tuo vetoketjujen ompeleminen on edelleen kuin heittäisi kruunaa ja klaavaa, ikinä ei tiedä, onnistuuko vaiko ei.


Halusin käyttää lopun vihreän langan saman tien pois enkä kuormittaa varastojani yhtään enempää. Yhdistin siihen jämäkerän harmaata Novitan bambua ja sain yhden siivousrätin tehtyä. Vähän jouduin kikkailemaan raitojen kanssa, mutta ei haittaa, tällä pyyhkii hyvin mökin terassikalusteet aina ennen käyttöä.

 
Touhukasta viikon jatkoa Sinulle!

2.5.2015

Hyväntekeväisyyttä vaiko turhamaisuutta?

Lankalaatikkoani inventoidessani jouduin myöntämään, että minulla on paljon lankaa. Joukossa reilusti hyviä, kunnollisia villalankoja, mutta jotka jostain syystä suorastaan inhottavat ja työntävät pois luotaan. Pieni nöttönen, minkä voisi ehkä joskus johonkin käyttää, mutta kun sen paksuudestakaan ei ole tietoa ja no niin, tunnustan, mistä haluaa vaan päästä eroon. Syntyi peitto Vaaka ry:n keräykseen. Tämä ei ole kaunis, jämälankojen hautausmaaksikin tätä voisi ehkä kutsua (langankulutus 598 grammaa). Mutta peitto on tehty sydämellä ja ajatuksella ja kun mukana on myös ihanan pehmeitä alpakkalankoja, se on varmasti lämmin.


Keräykseen sai tehdä myös pussilakanan. Tiedän inventoimattakin, että minulla on lankojen lisäksi erilaisia kankaanloppuja reilusti. Toisen puolen ompelin Disneyn Autot -kankaasta, jolla olin aikoinaan päällystänyt lasten temppupatjan. Kangasta oli kaksi palaa, joiden kuviot sain kohdennettua toisiinsa. Toinen puoli on ommeltu sinisestä lammasaiheisesta kankaasta. Kangas oli noin 30 cm leveä ja 6 metriä pitkä kaistale, mikä oli aikanaan jäänyt yli poikiemme pussilakanoista. Kuviot osuivat kohdilleen ja sain kauniin yhteneväisen kankaan lakanaan.


Jämien hävitystä koko projekti, mutta tulihan siitä ihanan pehmeä peitto jollekin.


En voi olla miettimättä, onko tämä hyväntekeväisyyttä? Vilpitöntä lähimmäisen rakkautta ja auttamista? Kun tarkoitus on kuluttaa omia materiaaleja, jotta sitten voi tehdä omille lapsilleen vastaavia asioita paremmista materiaaleista, eikö se ole puhdasta turhamaisuutta? Ostanko hyväntekeväisyyden nimissä itselleni paremman omatunnon vai hyvittääkö lopputulos alkuperäisen motiivin samalla tavalla kuin tarkoitus pyhittää keinot?


Suuria pohdintoja ilman selkeää päätelmää. Sitä elämä välillä on. Touhukasta toukokuuta Sinulle!