Hyväntekeväisyyttä vaiko turhamaisuutta?

Lankalaatikkoani inventoidessani jouduin myöntämään, että minulla on paljon lankaa. Joukossa reilusti hyviä, kunnollisia villalankoja, mutta jotka jostain syystä suorastaan inhottavat ja työntävät pois luotaan. Pieni nöttönen, minkä voisi ehkä joskus johonkin käyttää, mutta kun sen paksuudestakaan ei ole tietoa ja no niin, tunnustan, mistä haluaa vaan päästä eroon. Syntyi peitto Vaaka ry:n keräykseen. Tämä ei ole kaunis, jämälankojen hautausmaaksikin tätä voisi ehkä kutsua (langankulutus 598 grammaa). Mutta peitto on tehty sydämellä ja ajatuksella ja kun mukana on myös ihanan pehmeitä alpakkalankoja, se on varmasti lämmin.

Keräykseen sai tehdä myös pussilakanan. Tiedän inventoimattakin, että minulla on lankojen lisäksi erilaisia kankaanloppuja reilusti. Toisen puolen ompelin Disneyn Autot -kankaasta, jolla olin aikoinaan päällystänyt lasten temppupatjan. Kangasta oli kaksi palaa, joiden kuviot sain kohdennettua toisiinsa. Toinen puoli on ommeltu sinisestä lammasaiheisesta kankaasta. Kangas oli noin 30 cm leveä ja 6 metriä pitkä kaistale, mikä oli aikanaan jäänyt yli poikiemme pussilakanoista. Kuviot osuivat kohdilleen ja sain kauniin yhteneväisen kankaan lakanaan.

Jämien hävitystä koko projekti, mutta tulihan siitä ihanan pehmeä peitto jollekin.

En voi olla miettimättä, onko tämä hyväntekeväisyyttä? Vilpitöntä lähimmäisen rakkautta ja auttamista? Kun tarkoitus on kuluttaa omia materiaaleja, jotta sitten voi tehdä omille lapsilleen vastaavia asioita paremmista materiaaleista, eikö se ole puhdasta turhamaisuutta? Ostanko hyväntekeväisyyden nimissä itselleni paremman omatunnon vai hyvittääkö lopputulos alkuperäisen motiivin samalla tavalla kuin tarkoitus pyhittää keinot?

Suuria pohdintoja ilman selkeää päätelmää. Sitä elämä välillä on. Touhukasta toukokuuta Sinulle!