30.1.2011

Nukelle villatakki ja hellemekko

Isohkolta vaikuttava kasa hempeän värisiä pieniä lankakeriä odotti tuhoamista, kuten edellisessä kirjoituksessa vihjasin. Tarkoituksena oli tehdä niistä isoäidinneliöitä ja sitten peitto nukelle, mutta eipä langat riittäneet alkuunkaan. Ei, vaikka sain täydennystä siskoltani (kiitos isosisko!). Ostin jämälankojen seuraksi kerän kaunista vihreää Nalle aloeveraa, mutta siitä tehtyjä neliöitä en saanut istumaan värien puolesta olemassa oleviin neliöihin.

Tarkoituksena oli antaa peitto lahjaksi serkun tytölle, joka juhlii 6-vuotissynttäreitään viikon kuluttua. Suunnitelmiin tuli muutos ja ajatus peitosta muuttui nuken villatakiksi, langat kun edelleen kutsuivat minua ja lahjakin puuttui vielä.

En löytänyt sopivaa mallia, joten arvioiden ja kokeillen lähdin liikkeelle. Muutama kohta olisi ehkä kannattanut purkaa ja tehdä uudestaan, mutta koska kyse on kuitenkin vain nuken villatakista, en viitsinyt. 76 pääteltävää lankaa ja takki oli valmis!


Sammaleenvihreät plyysihousut olen tehnyt jo aiemmin. Niihin on applikoitu vaalean vihreä tähti. Nyt housut saivat niihin sopivan yläosan. Mielestäni takista tuli kaunis, ei täydellinen, mutta jotenkin ihanan karkkimainen. Mietin jopa, että pitäisin sen itse. Koska Lissu (kuvassa esiintyvä oma vanha nukkeni) kuitenkin asuu poikien huoneen hyllyssä, taidan tehdä Lissulle enemmän poikien värisen takin, nyt kun tiedän silmukoiden määrät jne.

Ompelin takkiin ihan oikeat nepparit, napit ovat vain koristeena. Nappilistasta olisi tullut mielestäni liian leveä, jos olisin tehnyt siihen oikeat napinlävet. Toivottavasti tein oikean ratkaisun ja nepparit kestävät käytössä. Jotenkin alkoi mietityttää, koska eihän kukaan tunnu enää käyttävän perinteisiä neppareita!

Pieniä lankakeriä jäi vielä. Siksi tein samaan settiin vielä villasukat. Lissu on reilumpi kuin nykyiset baby bornit ja vastaavat, joten sukat eivät mahdu Lissulle. Hiukan jännittää, että miten sukat ja villatakki oikeasti sopivat saajan nukelle.

  
Kevät on jo ihan kulman takana, joten tein lahjaan mukaan vielä hellemekon. Mekko on toteutettu soveltaen Anne Grethe Gaaserudin kirjasta Nuken omat vaatteet löytää ohjetta.


Olen tyytyväinen koko tähän projektiin, aina ajatuksesta toteutukseen saakka. Hyödynsin kotoa valmiiksi löytyviä materiaaleja (lukuunottamatta yhtä lankakerää, jota olin ihastellut muutenkin) ja vaikka muutaman kerran mietin, että tästä tulisi kiva jos lisäisin sitä ja sitä, keksin ratkaisun menemättä kauppaan.

28.1.2011

Koira-aiheinen ristipistotyö


Minulla on kaksi siskoa ja yhteensä neljä siskontyttöä. Siskontytöistä vanhimmalla oli eilen 12-vuotissyntymäpäiväjuhlat. Hän pitää koirista hurjan paljon, siksi olin iloinen kun keksin tehdä hänelle koira-aiheisen lahjan. Halusin käyttää Margrit Broduren lehden oktober 1994 numerossa olevia koira-aakkosia. Kauniita ristipistomalleja! Ja vieläpä reilusti vanhempia kuin päivänsankari itse! 



Tytöllä itsellään on mäyräkoira, joten se oli itsestään selvä valinta kaikkien ihanien koirien joukosta. Vähän oli säätämistä koiran ja nimikirjaimen yhdistämisessä, kuin myös värien valinnassa. Linumin pellavakangas on paikoin hiukan liiankin epätasainen, joten koirasta meinasi tulla liian lyhyt ja liian korkea, mutta kyllä kai tuon mäyräkoiraksi tunnistaa.


Pitkään mietin, teenkö pistelystä muistikirjan kannen vai koristetaulun, mutta päädyin pussukkaan. Niitä kun ei kenellään tytöllä ole koskaan liikaa. Vuoritin pussukan Finlaysonin koirakankaalla.



Koira-aiheinen nimikoitu pussukka koirarakkaalle tytölle oli valmis. Mielestäni kaunis, toivottavasti tulee käyttöön, mutta mistä sitä tietää 12-vuotiaan mieltymyksiä.


Seuraava projektikin on aloitettu. Jämälankojen tuhoamista / hyväksikäyttöä, kuten kuvasta näkyy.



25.1.2011

Terveisiä Dinomaasta

Esikoisella oli akuutti tarve yöpuvulle. Minulla oli kaapissa Marimekon tasaraitakangasta, josta olisi tullut ihan hauska yöpuku sellaisenaankin, mutta esikoinen kovast toivoi dinon kuvaa siihen. Nämä on niitä toiveita, joita äitinä on hauska toteuttaa.

Ostin viime vuonna Lidlistä muutamalla eurolla tarrakirjan "333 tarraa / Dinosaurukset". Kirja on osoittautunut mainioksi kapistukseksi. Lapset pitävät tarroista, itse haen siitä inspiraatiota ja malleja yhä yleistyviin pyyntöihin lisätä dinosaurus milloin mihinkin. Kirjaa selaillessa on melkein kuin lähtisi matkalle Dinomaahan.

Siitä se ajatus sitten lähti:



Tämä kuva mielessäni ryhdyin piirtämään mallia applikaatiota varten. Kyseessä on yöpuku, joten kuva ei saa olla liian pelottava, niinkuin kauppojen yöpukujen dinosaurukset ja hirviöt usein ovat. Mutta eihän tämä olekaan, eihän?



Näin kiltti, vaikkakin mutrusuinen, dinosaurus ei voi aiheuttaa pahoja unia! Päinvastoin, se pitää mahdolliset möröt ja kummitukset kaukana pienen nukkujan luota.



Itselle muistiin: paita on Ottobren kaavoilla, paita "301" koko 122cm, housut niinikään Ottobre 6/2009, malli 35, koko 122 cm.

Yöpuku on tehty samoilla spekseillä kuin minkä tein kuopukselle lokakuussa. Johon tuli kieltämättä hieman kasvuvaraa...


Kuopus on enemmän koirien perään! Tämän kuvan inspiraationa oli Tohvelisankari.fi:n Fido-koiratossut.



Terveisiä Dinomaasta!



20.1.2011

Raidallisia sukkia

Blogini on saanut ensimmäisen kommentin. Kivaa. Ja jännää. Kiitos Fanny!

Mieheni sai vihdoin sukat. Periaatteessa aloin kutoa sukkia hänelle jo iäisyys sitten, mutta "koko-ongelmien" vuoksi edellisistä tulikin minulle sukat ja vasta nämä 7 veljestä raidasta tekemäni ovat hänelle.



Perussukat, saaja tykkäsi. Kommentoi jopa, että kivat värit! Itselle muistiin: 56 silmukkaa, varsi 2o2n, vahvistettu kantapää, kärjessä 52 kerrosta ennen kavennusten aloittamista, kärjessä kiilakavennukset, 3½ puikoilla ja lankaa meni 108 g.

Jatkoin raidallisilla sukilla. Tavallaan. Tein esikoiselle ja kuopukselle noin vuosi sitten perusvillasukat Nalle marjaretkestä, väri Lakka. Kuopuspojan jalka on kasvanut talven aikana hurjasti pituutta, joten ensimmäistä kertaa eläessäni purin sukan kärjen ja pidensin muuten vielä hyväkuntoisia sukkia. Sainpa samalla käytettyä aikanaan yli jäänyttä jämäkerää vähän pienemmäksi. Sinällään tylsä projekti, mutta lopputulos erittäin hyvä. Tarkka katsoja huomannee, ettei raidoitus jatku ihan kaavan mukaan, mutta hyvä silti.


Nyt pitäisi sukkia olla riittävästi koko perheelle vähäksi aikaa. Siksi jatkoin päivääni poikkeamalla dino-maassa, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

18.1.2011

Mansikoita ja kakkuja

Ihan kohta on kevät. Ja heti sen jälkeen kesä ja mansikka-aika. Niitä oikeita mansikoita odotellessa ompelin siskontytölle leikkimansikoita.


Mansikat on tehty Tildan kaavoilla ja osin Tildan kankaista. Täytteenä vanua, joten maku ei ehkä vedä vertoja oikeille kesämansikoille. Mutta herkullisen näköisiähän nämä ovat!

Siskontyttö tarvitsee myös kunnon kakkuja ja leivonnaisia leikkeihinsä. Tildan ohjeilla toteutin nämäkin.


Sisko näitä pyyteli jo ties kuinka kauan aikaa sitten: toi mallit, kankaat ja nauhat. Materiaalit ovat odottaneet sopivaa hetkeä hyvän tovin kaapissani. Kun vihdoin pääsin vauhtiin niin näitä oli kyllä kiva tehdä.


Minulla on tallessa isomummoni ilmeisestikin itse virkkaamia ja ompelemia nenäliinoja pitsireunuksilla. Ne ovat osin kellastuneita, mutta mielestäni äärimmäisen kauniita. Nenäliinoille ei kuitenkaan sellaisenaan ole käyttöä, joten kauniit pitsit menevät osin hukkaan marinoituessaan kaapissa. Vaan eivät mene enää: ratkoin yhdestä nenäliinasta reunapitsin irti ja kiinnitin sen "kermavaahdoksi" kakkuihin. Kierrätystä parhaimmillaan!

16.1.2011

Raitoja

Alkuvuosi on ollut raidallinen. Olen kutonut raidallisia sukkia. Ja lapasia.

Ensimmäiseksi minun piti tehdä miehelle itsestään raidoittuvat sukat Nallen Marjaretki Mustikasta, langassa kun on kaikki hänen lempivärinsä ja koska nomen est omen: mustikka on hänen lempimarjansa. Kaivoin oikein ohjeet Novitan sivuilta ja noudatin niitä, mutta kuinka ollakaan, sukat olivatkin minulle sopivat. Mallitilkku olisi voinut auttaa, mutta ei kai kukaan tee mallitilkkua kun on kyse perussukasta ja tutusta langasta, eihän.


Sitten oli tarkoitus tehdä sukat esikoispojalle. Vihreästä Nallesta yhdistettynä harmaaseen ja valkoiseen jämälankaan, joiden merkistä ei ole enää mitään muistikuvaa. Kudoin ja purin. Kudoin ja purin. Välillä koko oli väärä ja välillä raidat eivät miellyttäneet minua. Lopputulos: mielestäni onnistuneet raitasukat, mutta kuopuspojalle!

Esikoispoika oli edelleen ilman sopivan kokoisia villasukkia. Varren raitoja kutoessani poika esitti vaatimattoman lisäpyynnön: "Äiti, voisitko tehdä mulle dinosukat?" Hyvä, että joku uskoo taitoihini! Piirsin kuvion ruutupaperille ja kirjailin valmiiseen sukkaan. Malli ei ole täydellinen, mutta kyllä poika nuo kirjaillut kuviot t-rexeiksi kelpuutti. Käyttäjä on tyytyväinen ja sehän se on pääasia.



Mustikka-sukkien jämälangan hyödynsin tekemällä esikoispojalle lapaset. Sain jämät käytettyä, vaikka jouduin kyllä hankkimaan lisäksi uuden kerän Nallen sinistä. Lapaset menevät mökille, joten asialla ei sinällään ole merkitystä, mutta miksi ihmeessä Nallen sininen lanka on vähän eri sävyinen kuin mainittu Mustikka? Tai Nalle Kesä, jonka jämistä tein kuopukselle lapaset samoin sinisellä Nallella jatkaen. Hankaloittaa entisestään itseraidottuvien jämälankojen hyödyntämistä.

Uusi vaihe elämässäni on alkanut. Olen pitkän harkinnan jälkeen aloittanut oman blogin. Uusi vaihe on alkanut perheessämme muutoinkin: esikoispojalta irtosi aamulla ensimmäinen maitohammas.