Raitoja

Alkuvuosi on ollut raidallinen. Olen kutonut raidallisia sukkia. Ja lapasia.

Ensimmäiseksi minun piti tehdä miehelle itsestään raidoittuvat sukat Nallen Marjaretki Mustikasta, langassa kun on kaikki hänen lempivärinsä ja koska nomen est omen: mustikka on hänen lempimarjansa. Kaivoin oikein ohjeet Novitan sivuilta ja noudatin niitä, mutta kuinka ollakaan, sukat olivatkin minulle sopivat. Mallitilkku olisi voinut auttaa, mutta ei kai kukaan tee mallitilkkua kun on kyse perussukasta ja tutusta langasta, eihän.

Sitten oli tarkoitus tehdä sukat esikoispojalle. Vihreästä Nallesta yhdistettynä harmaaseen ja valkoiseen jämälankaan, joiden merkistä ei ole enää mitään muistikuvaa. Kudoin ja purin. Kudoin ja purin. Välillä koko oli väärä ja välillä raidat eivät miellyttäneet minua. Lopputulos: mielestäni onnistuneet raitasukat, mutta kuopuspojalle!

Esikoispoika oli edelleen ilman sopivan kokoisia villasukkia. Varren raitoja kutoessani poika esitti vaatimattoman lisäpyynnön: "Äiti, voisitko tehdä mulle dinosukat?" Hyvä, että joku uskoo taitoihini! Piirsin kuvion ruutupaperille ja kirjailin valmiiseen sukkaan. Malli ei ole täydellinen, mutta kyllä poika nuo kirjaillut kuviot t-rexeiksi kelpuutti. Käyttäjä on tyytyväinen ja sehän se on pääasia.

Mustikka-sukkien jämälangan hyödynsin tekemällä esikoispojalle lapaset. Sain jämät käytettyä, vaikka jouduin kyllä hankkimaan lisäksi uuden kerän Nallen sinistä. Lapaset menevät mökille, joten asialla ei sinällään ole merkitystä, mutta miksi ihmeessä Nallen sininen lanka on vähän eri sävyinen kuin mainittu Mustikka? Tai Nalle Kesä, jonka jämistä tein kuopukselle lapaset samoin sinisellä Nallella jatkaen. Hankaloittaa entisestään itseraidottuvien jämälankojen hyödyntämistä.

Uusi vaihe elämässäni on alkanut. Olen pitkän harkinnan jälkeen aloittanut oman blogin. Uusi vaihe on alkanut perheessämme muutoinkin: esikoispojalta irtosi aamulla ensimmäinen maitohammas.