22.3.2019

Soulmates & Heartbeats

Kudoin kahdet pikkuiset sukat vastasyntyneille, vaikka rehellisesti sanottuna en tiedä, kuinka moni vastasyntynyt Suomessa tarvitsee vielä yhdet villasukat.  Jäävätkö nämäkin vain pyörimään muistojen laatikkoon tai Kierrätyskeskuksen ota ilmaiseksi -osastolle? Sukkia kutoessani en saanut mieleeni ajatusta, että auttaisin jotain hätää kärsivää. Kudoin sukat, koska minulla nyt oli sopivat langat, langat, joille halusin keksiä käyttöä ja noh, mikään toinen projekti ei huvittanut sillä hetkellä.


Soulmates & Heartbeats -vauvasukkakeräys on Niina Laitisen järjestämä ja mallit ovat hänen suunnittelemansa. Kaikki kunnia hänelle, sukat ovat minustakin ihanat ja varmasti ne, jotka sukat saavat, ottavat ne mielellään vastaan. Ehkä minusta vain on tullut liian skeptinen matkalla kohti tarveperusteista elämää (hankinnat ja lahjat mukaanlukien) ja kaiken tämän tavaramäärän keskellä ahdistaa tehdä jotain lisää.


Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Aloin kutoa itselleni sukkia Regian Cotton langasta. Miellyttävä tuttavuus, jonka ostin "akuuttiin kesäsukkatarpeeseen" heinäkuussa 2016. Huoh. Olisin halunnut kutoa jotkut kauniit pitsisukat, mutta päädyin kutomaan ihan sileää neuletta. Minulla on reilu 40 koon jalka ja kaikki silmiin osuneet sukkamallit ovat koolle 38-39. En jaksanut alkaa säätää ja mittailla mallin muokkaamisesta puhumattakaan. Hyvät käyttösukat tulee näinkin.


Kun sain toisen sukan kudottua, sain kirjastosta lainaan kaksikin eri sukkakirjaa. Kummassakin kirjassa olisi ollut monta hyvää mallia. Olisin tietysti voinut purkaa sukan ja kutoa valitsemani mallin, mutta en viitsinyt. Molempia kirjoja olen jonottanut pitkään. En voi syyttää huonoa tuuria siitä, että nyt sain kirjat lainaan. Oma on vikani, kun juuri nyt päätin tehdä taas yhden tekemättömän projektin pois.

En tiedä, johtuuko keväästä vai mistä, mutta huomaan taas haalivani projekteja enemmän kuin ehdin tehdä. En ole ostanut mitään materiaaleja, ostolakkoni on pitänyt, mutta ajatukseni harhailevat. Lukiessani noita sukkakirjoja mietin, kuinka voisin tehdä jotkut miehelle lahjaksi ja käydä ostamassa siihen lankaa. Onneksi tämä oli vain ajatus, mutta en selvästi ole vielä täysin sisäistänyt tätä lakkoa / elämäntapaa. Haluan, että tekeminen lähtee tarpeesta ja haluan käyttää olemassa olevia materiaaleja.

Ajauduin Ison Omenan Granit myymälään tässä eräänä päivänä ja pakko myöntää, olin veitsen terällä. Huomasin haluavani lisää kasveja, tai edes kukkaruukkuja, lasipurkkeja keittiöön, pellavaesiliinallekin olisi ollut käyttöä, edes uusi kiva saippua.... Ihan oikeasti, mistä kaikki tämä haluaminen tulee?

Kuin pudotuksena takaisin maan pinnalle ryhdyin kotona korjaamaan poikien uimashortseja. Esikoinen onnistui repäisemään vyötärönauhan viime kesänä johonkin. Shortsit ovat muuten vielä ehjät ja menevät kuopukselle ensi kesänä, joten päätin korvata vyötärökaistaleen kuopuksen pieneksi jääneiden shortsien (joita kukaan ei halunnut ostaa kirppikseltä edes yhdellä eurolla) ehjällä kaistaleella. Tämän piti olla pieni homma, mutta pelkkään purkamiseen ja valmisteluun meni yli tunti. Korjaus ei ole vielä valmis, mutta olen iloinen, että pystyn antamaan edes toisille shortseille lisää elinaikaa (ja välttämään uusin ostamisen tilalle).


Ihanaa viikonloppua!

15.3.2019

Kuinka piposta tuli sormikkaat

Jouluna 2015 virkkasin miehelle pipon. Yritin noudattaa kaikkia hänen toiveitaan ja pipo pääsikin heti käyttöön. Sen jälkeen sitä ei juurikaan ole näkynyt kaapin ulkopuolella. Kuukausi sitten mies lopulta myönsi, ettei se ole kaikkein mieluisin. Hetken mietin, että olisin lahjoittanut pipon hyväntekeväisyyteen, mutta kun lahjoittaa jotain hyväntekeväisyyteen, ei voi koskaan tietää, päätyykö tavara käyttöön vai roskiin. Pipo oli Onion knit: in ihanaa nokkosilla vahvistettua villalankaa, joten samalla kun halusin käyttää ihanan langan itse uudelleen koin sen myös vastuullisemmaksi.

Samoihin aikoihin mies ilmoitti, että hänen hanskojensa vuorit olivat kuluneet hyvin ohuiksi ja että hänellä olisi käyttöä ohuille sormikkaille hanskojen sisään. Asia oli sillä selvä, pipo meni purkuun ja aloin kutoa miehelle sormikkaita.


Vähän villithän näistä tuli, mutta halusin käyttää pipon raidoissa olleet lyhyet pätkät pois. Ajattelin, että ne eivät hanskojen alta kuitenkaan näy. Resorin tein hillitympänä, koska se saattaa näkyäkin.


Miehen mielestä näistä tuli erittäin hyvät. Toisaalta, niin hän sanoi pipostakin reilu kolme vuotta sitten ja vasta arjessa huomasin, että pipo jäi käyttämättä, joten pieni epäilys jyskyttää takaraivossani. Toivotaan, että nämä kierrätyssormikkaat pääsevät ahkeraan käyttöön.


Muutama pieni nöttönen lankoja jäi vielä yli. Ennen keräsin langat jämien jämät -purkkiin ja ihmettelin, miksi ihmeessä niitä(kin) säästin. Vasta äskettäin ymmärsin, että ne ovat erinomaisia pätkiä parsintaan. Kun lapset eivät enää tarvinneet Autot-peltirasiaansa, omin sen itselleni. Se on täydellisen kokoinen parsintasienelleni ja -langoille. Siivoaminen ja raivaaminen kotonamme ei etene mitään päätä huimaavaa vauhtia, mutta nyt ovat ainakin parsintatarvikkeet järjestyksessä. Tai no, neulatyyny odottaa vielä uusimista, mutta ei mietitä sitä nyt. Keltainen Autot rasia, minun parsintalaatikkoni, kaikessa kummallisuudessaan pidän tästä todella paljon.


On viikkoja, kun tuntuu, että mikään ei suju. Tällä viikolla taas tuntuu, että kaikki on sujunut. Koiranulkoiluttajakaveri löysi irronneen kengänpohjani ja suutari lupasi korjata kenkäni! Liekö taivaankappaleet sopivissa kohdissa vai mikä, mutta hapanjuurileipänikin onnistui paremmin kuin koskaan aikaisemmin.


Toivottavasti Sinunkin viikonloppusi sujuu suotuisissa merkeissä.

5.3.2019

Villasukat ja pohjattomat kengät

Noin vuosi sitten olin Snurressa ostamassa lankaa eräisiin lahjaksi meneviin villasukkiin. Minun ei pitänyt ostaa mitään muuta, mutta silmiini osui vyyhti Lanitium ex Machinan käsinvärjättyä sukkalankaa värissä Romance. Ihastuin väriin ikihyviksi ja noh, arvaatte varmaan, ostin sen. Tiesin tekeväni sukat itselleni, mutta työ on antanut odottaa itseään. On ollut muita töitä puikoilla, olen etsinyt jotain sopivaa pitsisukkamallia, milloin mitäkin. Nyt kudoin ne kaikkein yksinkertaisimman mallin mukaan.


Lankaa kehutaan kovasti, mutta minä en pidä sen tuntumasta kudottaessa. Lanka tuntuu minun sormiini terävältä, epäaidolta, ei karhealta niinkuin villalanka, vaan epämiellyttävältä. Toivon sukkien pehmenevän käytössä, koska pidän väristä todella paljon. Itselle muistiin: 2,5 mm puikot ja 68 silmukkaa. Enhän minä näitäkään sukkia olisi oikeasti tarvinnut. Edelliset ovat vielä parsittavissa kasaan ja esikoisen jalan venähdettyä voin / saan käyttää hänen pieneksi jääneitä sukkiaan, mutta tulipahan taas yksi projekti listalta tehtyä.

Tämä ostolakkoni tuntuu yhdeltä suurelta huijaukselta, koska materiaaleja on edelleen vaikka ja mihin. Pidemmän päälle en halua käyttää tekemättömien projektien tekemistä oikeutuksena sivuuttaa tarveharkintaa, haluan kutoa sukat vain jos sellaiset tarvitsen, en siksi, että lanka niihin on olemassa. Mutta sittenkin, pöytä on saatava tyhjäksi, jotta voin oikeasti alkaa elää tarveperusteisesti. Ihminen tarvitsee vain tietyn määrän villasukkia ja niitä voi parsia useamman kerran ennenkuin hävittää teräosuuden ja vasta sitten purkaa varren käyttääksen sen uudelleen. En halua käyttää rakasta harrastustakaan oikeutuksena materiaalien ylikulutukselle. Tiedän, että hyvin moni tekee niin, mutta minä en halua enää jatkossa toimia siten. Nyt elän ylitsepursuavien varastojen kanssa, mutta se tilanne tulee muuttumaan.



Seitsemän kuukautta ostolakkoa takana. Joudun myöntämään rikkoneeni sitä taas: ostin pussillisen taimimultaa ja kesäkurpitsan siemeniä. Esikoinen antoi synninpäästön siemenille, koska niitä nyt voisi vaikka syödä, mutta mullan osalta lapset totesivat, että olisin voinut mennä ulos ja kaivaa sitä jonkun pensaan alta. Itse näen molemmat keinona hankkia ruokaa. Hyvät taimet kasvavat kunnon mullassa ja hyvät taimet tuottavat hyvän sadon. En ostanut mitään muita siemeniä, niitä minulla riittää.

Ostamattomuuden lisäksi olen miettinyt ylikulutusta muutenkin. Ei se, että tein jotain itse, tee asiasta yhtään oikeutetumpaa. Itse tekeminen on vain astetta parempi kuin ostaminen, varsinkin jos käyttää uusia materiaaleja. Leivoin chocolate chip cookieseja. Ihan varmasti lapset syövät niistä jokaisen eikä hävikkiä tule ja tottakai he ilahtuivat kun saivat niitä välipalaksi, mutta ei sekään voi olla oikeutus ylikulutukselle. Sen allekirjoitan, että tottumuksen takia me tarvitsemme aina silloin tällöin jotain hyvää, mutta jos sunnuntaina syötiin laskiaispullat ja eilen juotiin pirtelöt, niin tänään olisi varmasti pärjännyt ilman herkkuja.


Astioita on mennyt rikki, osa korjauskelvottomaksi ja siksi roskiin. Mitään en ole ostanut tilalle, vaikka mieli olisi tehnyt. Joihinkin on tullut pieni särö. En anna sen haitata, mutta käyttäminen olisi mukavampaa, jos terävät reunat voisi hioa. Pitäisi ostaa timanttikivi, mutta se saa nyt odottaa. Kengistäni irtosi tänään pohja. Ihmettelin, että tuntuupa oudolta käveleminen, mutta lumen seassa en nähnyt mitään kummallista. Kotona huomasin pohjan puuttuvan kokonaan. Kävelin osan matkaa uudestaan, mutta en löytänyt sitä. Jännityksellä odotan, mitä suutari sanoo, ovatko nämä entiset vai vielä korjattavissa.


Ihanaa maaliskuuta!