30.12.2012

Lapasia ja sukkia

Rauhallinen joulu mökillä kovien pakkasten keskellä on ohi. Lumitöitä, hiihtämistä, kynttilöitä, suklaata, yhdessäoloa. Jos vain yhden asian nostaa ylitse muiden, on se kuitenkin se, että mökkimme putket eivät jäätyneet! Syksyinen putkiremontti kannatti. Käsitöitä olen tehnyt, mutta paljoa ei ole valmistunut. Kahdet lapaset sain valmiiksi pakkasten lauhduttua.


Lapaset on kudottu langanlopuista, jotka pojat itse valitsivat. Esikoinen halusi "oranssia ja sitten tästä eteenpäin kirkasta sinistä ja tähän tän värinen raita". Novitan Nallea, Nalle aloe veraa ja yksi pieni kerä Maijaa. 3mm puikoilla varsi 42 s 1o1n, kämmen 44 s, kiilapeukalo, kulutus 46g. Kuopus valitsi ensin lankakerät ja asetteli ne sitten haluamaansa järjestykseen. Novitan Woolia, Nallea ja Nalle aloe veraa sekä joku tuntematon vihreä lanka. 3 mm puikoilla varsi 40 s 1o1n, kämmen 46 s, kiilapeukalo, kulutus 38 g.


Tykkään tehdä lapasia ja sukkia lasten toiveiden mukaisesti. Nautin katsella heitä lankavarastojeni ääressä tunnustelemassa lankoja ja miettiessä värejä. Olen päättänyt olla puuttumatta värivalintoihin, ja hyvä niin, koska viime aikoina heidän raita- ja värisilmänsä ovat olleet paljon parempia kuin minun. Sain käytettyä näihin langanloppuja, mutta edelleen niitä jäi, entistä pienempiä keriä vain.

Lapasten päättelyn jälkeen oli kiva kutoa sukat itsestään raidoittuvasta (kyllä, olen taas kerran ostanut sitä vastoin aiempia päätöksiäni). Esikoisen jalka on venähtänyt eikä mökillä ollut hänelle sopivia sukkia. En  osaa kutoa tarpeeksi kasvuvaraa, toisaalta, kun jalka kasvaa noin 3 numeroa vuodessa, miten sitä voisikaan...

Nämä olisi ollut helpot päätellä, mutta katkaisin langan heti ensimmäisen sukan päättelyn jälkeen. Virhe! Tarkistusmittaus ja huomasin sukan olevan liian lyhyt. Kärki purkuun, lisää kerroksia ja uusi päättely. Ja kaksi ylimääräistä pääteltävää... Enkö minä ikinä opi?



Sukat on kuvattu Hobitti-pelin laatikon päällä muistutuksena siitä, että joulupukki sen toi ja sitä on pelattu ahkerasti. Ihana peli! Säännöt vain ovat vaikeasti kirjoitetut (tai huonosti käännetty). Mutta myös siksi, että 7veljestä Peippo on sattumalta juuri täydellisen väristä pelin kanssa!

23.12.2012

Hyvää joulua

Aaton aatto ilta. Yksi joulun parhaista hetkistä. Kaikki työ (ainakin melkein) on tehty, kaikki ihana on vielä edessä. Lapset ovat nukkumassa, kynttilät on sytytetty, jalassa villasukat, lasissa punaviiniä. On aika rauhoittua kaiken touhuamisen jälkeen ja alkaa nauttia.

 HYVÄÄ JOULUA!

 

19.12.2012

Opettajien lahjat

Olemme melkein joka iltapäivä puistossa: esikoinen iltapäiväkerhossa, minä ulkoiluttamassa kuopusta. Toiminta ei puiston ohjaajien puolesta ole kovin aktiivista, mutta silti halusin muistaa heitä joululoman alkaessa. Ostin jokaiselle tavanomaisen joulunpunaisen pöytäkynttilän (melkeinpä tylsää), mutta kun paketoin kynttilän sellofaaniin ja lisäsin pakettiin Greengaten tähtikankaasta ompelemani possut, tuli lahjoista kivat.


Kuopuksen eskarissa vietettiin eilen joulujuhlia. Iloinen tapahtuma tonttulauluineen ja -leikkeineen toi joulumielen jokaiselle. Opettajia ja ohjaajia halusin muistaa jollakin itsetehdyllä. Jostakin blogista (valitettavasti en muista mistä) nappasin idean kämmekkäistä, hoitajilla kun on kylmälläkin kelillä tarve sitoa kenännauhoja tai niistää nenää tai tehdä muuta sorminäppäryyttä vaativaa puuhaa. Kiitos ideasta!


Lapset päättivät värit kämmekkäisiin. He tutkivat lankavarastoani ja kolme opettaja/väri yhdistelmää olivat itsestäänselviä, neljättä piti vähän miettiä ja neuvotella. Lopputuloksena on mielestäni neljä paria saajansa näköisiä kämmekkäitä. Malli on omasta päästä omaa kättä mittana käyttäen. Itselle muistiin: oranssit Novita Nalle Aloe Vera 3 mm puikoilla 42 g, valkoiset 7veikkaa 3,5 mm puikoilla 52 g, vihreät Dansk Pelsuld 3,5 mm puikoilla 36 g ja raidalliset Novitan Nalle ja Nalle marjaretki 3 mm puikoilla 47 g. Toivottavasti ovat saajilleen sopivat ja mieluisat.


Esikoisen opettajaa muistetaan Finnmarin lasipurkilla, joka on täynnä tuikkuja. Tämänkin hyvin tavanomaisen lahjan henkilökohtaistin ompelemalla mukaan Tildan puuvillakankaasta kaksi pilkullista possua.

 
Virallisten lahjojen valmistamisen ja paketoinnin välissä on leivottu piparkakkutalo. Ensimmäinen, minkä minä olen tehnyt. Ensimmäinen, minkä lapseni ovat tehneet. Harjoituskappale, mutta kyllä sen sentään taloksi tunnistaa. Talon arkkitehtuuri on omasta päästä, kasaaminen oli minun vastuulla, koristelu poikien käsialaa. Huomaattehan variksen talon katolla?

16.12.2012

Joulusukka ja muita jouluisia muistamisia

Olemme ystäväni M:n kanssa vaihtaneet vuosittain pienet joululahjat. Tänä vuonna tein poikkeuksen, en antanut lahjaa hänelle vaan hänen seitsenkuiselle pojalleen. Halusin varmistaa hänenkin saavan ikioman joulusukkansa.


Tildan joulusukan ohjetta soveltaen tein sukan. Ruskea kangas on Linumin pellavaa, raidalliset Linumin puuvillaa. Täytteenä vähän liian paksu vanu. Jotta lahjat varmasti menevät oikealle saajalle, applikoin sukkaan omistajan nimen. Linumin punavalkoruudullinen kangas ei ollut paras valinta tähän kirjasintyyppiin, pienet ruudut eivät asetu nätisti vinoihin paikoitellen hyvinkin kapeisiin kirjaimiin, mutta aika ei antanut myöten purkaa kaikkea ja aloittaa alusta. 


Sukan saa kiinnitettyä punavalkoruudullisesta nauhasta tekemästäni lenkistä. Nappi on vain koristeena.


Serkulleni ompelin glögijuhliin viemisinä jouluisia possuja. Kuka on äiti, kuka isä, ketkä lapsia?


Ripustin possut glögipullon kaulaan tuomaan hyvää joulumieltä!


Jouluna on kiva muistaa ystäviä ja sukulaisia. Niille, ketkä ehdin tavata, olen yrittänyt antaa jonkun pienen muistamisen. Muille lähetän joulukortin. Joulukortteja varten painoin Linumin kivipestylle punaiselle pellavakankaalle mustalla tekstin "hyvää joulua" (tumma harmaa olisi ollut parempi väri...). Painetusta kankaasta ompelin sydämiä. Kangas on mielestäni aivan ihanaa, mutta sen väri osoittautui hyvin vaikeaksi kuvattavaksi.


Kiinnitin sydämen valkoiselle kartongille, nimet alle ja joulukortti oli valmis. 


Rentouttavaa 3. adventin iltaa!

10.12.2012

Essut piparileipureille

Lasten essut ovat jääneet pieneksi jo aikaa sitten. Vasta piparisesongin alettua muistin päättäneeni, että en enää kertaakaan pese jauhoisia vaatteita. Mutta mutta, lapsille / nuorille sopivia essuja ei löytynytkään kaupoista. Ihan pienten lasten esiliinoja on ja niistäkö pitäisi harpata aikuisten kokoon? Finlaysoniltakin kysyin ja sain vastaukseksi, että eipä ole, mutta kiitos erinomaisesta tuoteideasta. Valmiiden esiliinojen sijaan ostin 0,75 metriä Linumin kernikangasta, vähän ompelua ja viritystä ja avot: taas sujuu leipominen!


Halusin essuihin kasvuvaraa ja kyllä, näillä mennään varmaan aikuisten kokoon asti! Tein niskan taakse menevän nauhan kiinnityksen painonapeilla - muutaman vuoden välein pystyy vaihtamaan seuraavaan.


Yhdestä kankaan leveydestä sain sopivasti kaksi esiliinaa. Saumanvarat on yksinkertaisesti taitettu takapuolelle. Niskalenkkeihin leikkasin kaistaleet kankaan reunasta. Essut oli vielä merkittävä, kumpi on esikoisen ja kumpi kuopuksen. Siksi ompelin taakse solmittavat nauhat toiselle sinisestä ja toiselle vaaleasta (tai ehkä pääasiallisena syynä oli, että tuollaisia nauhoja nyt sattui sopivasti löytymään laatikosta).


Ripustuslenkit ompelin essujen yläreunaan, vaikka eiköhän noita tulla niskalenkeistä roikottamaan. Varmuuden vuoksi eri väreistä, jotta oma löytyy helpommin.


Vaan kyllä se oma essu löytyy muutenkin: kuopus halusi taskun, jotta sinne voi laittaa vaikka jotain evästä. Esikoinen ei halunnut taskua, ehkä hän muisti, että leivottaessa voi aina maistella taikinaa.


Loppuun vielä kuvat tämän vuoden koristelutyylistä mallia esikoinen...


... ja kuopus.


Lapsille lienee turha sanoa, että joskus vähemmän on enemmän.

7.12.2012

Hyvän yön enkelit

Serkkuni esitti minulle pyynnön tehdä Tildan hyvän yön enkeleitä. Hän toimitti minulle poikiensa vanhat, ihanan pehmeiksi kuluneet, pieneksi jääneet pyjamat ompelua varten. Tein työtä käskettyä ja ompelin Nikodemuksen ja Joakimin.


Tykkään pienistä yksityiskohdista, ne viimeistelevät työn kuin työn. Toisessa pyjamassa oli ollut tereet hihansuissa ja kauluksessa, joten tein sellaiset myös enkelille. Aikamoista näpertelyä, mutta mielestäni kannattaa.


Enkeleiden tyynyt ompelin pellavasta. Tyynyt koristelin isotätini (on siis myös serkkuni isotäti) kangasnenäliinan pitsillä. Tyynyä ommellessani mietin, että tällaisia pikkuisia tyynyjä ja niihin sopivia peittoja olisi kiva ommella enemmänkin. Meidän pojat eivät niiden päälle ymmärrä, mutta onneksi minulla on siskontyttöjä, jotka varmasti ymmärtäisivät!


Illan tullen alkaa meistä jokaista väsyttää ja haukotuttaa. Vai ovatko enkelit hämmästyneitä? Ihmettelevätkö ne tonttujen liikehdintää ikkunan takana?


Hyvää viikonloppua!

2.12.2012

Pienet villasukat ja isot villasukat

Joulukuun toinen päivä. Ensimmäinen adventti. Tätä hetkeä olen odottanut taas niin kauan, että kun se vihdoin tuli, ei mikään ole valmista. Tämän postauksen pitäisi olla hyvin jouluinen, mutta on sitä oikeastaan vain nimellisesti. Ei punaista, ei tonttuja, ei mitään pipareita eikä kynttilöitä. Kotona niitä on kyllä koko ajan enemmän, mutta ei näköjään täällä blogissani.

Junasukat ovat olleet want to do -listallani pitkään. Kun tuttavaperheeseen syntyi pieni tyttö, tiesin hetkeni koittaneen. Valkoisesta Novitan Alpacasta 3mm puikoilla syntyi vauvalahja tämän ohjeen mukaan. Ihana ohje! Itselle muistiin, langankulutus 33 grammaa.


Pienen pienistä sukista jatkoin "vähän" isompiin villasukkiin. Serkkuni J on auttanut meitä pariinkin otteeseen tämän vuoden aikana. Hänelle kudoin joululahjaksi (lue: myöhästynyt kiitoslahja) villasukat noin kokoa 44. Hän on poikamies, joten sukankutojia ei ole "omasta takaa", uskon sukille olevan ihan oikeasti tarvettakin. Lankavuoreni pohjalla on kummitellut pienet kerät Novitan 7 veikkaa mustaa, jättiraitaa ja jotain raidallista vihertävän sävyistä lankaa. Halusin käyttää ne pois. Lisäsin vihreää, valkoista, tummaa ja vaaleaa harmaata ja sain kuin sainkin isot raidalliset villasukat (ja tavoitteena olleet jämät pois!). Itselle muistiin: 3½ mm puikot, 60 silmukkaa, kulutus 149 grammaa.


Sukkia kutoessani jupisin mielessäni, että miksi ihmeessä olen ikinä ostanut itseraidoittuvia lankoja, päätellessäni aloin arvostaa niiden helppoutta...


Tunnelmallista ja touhukasta joulukuuta!