Essut piparileipureille

Lasten essut ovat jääneet pieneksi jo aikaa sitten. Vasta piparisesongin alettua muistin päättäneeni, että en enää kertaakaan pese jauhoisia vaatteita. Mutta mutta, lapsille / nuorille sopivia essuja ei löytynytkään kaupoista. Ihan pienten lasten esiliinoja on ja niistäkö pitäisi harpata aikuisten kokoon? Finlaysoniltakin kysyin ja sain vastaukseksi, että eipä ole, mutta kiitos erinomaisesta tuoteideasta. Valmiiden esiliinojen sijaan ostin 0,75 metriä Linumin kernikangasta, vähän ompelua ja viritystä ja avot: taas sujuu leipominen!

Halusin essuihin kasvuvaraa ja kyllä, näillä mennään varmaan aikuisten kokoon asti! Tein niskan taakse menevän nauhan kiinnityksen painonapeilla - muutaman vuoden välein pystyy vaihtamaan seuraavaan.

Yhdestä kankaan leveydestä sain sopivasti kaksi esiliinaa. Saumanvarat on yksinkertaisesti taitettu takapuolelle. Niskalenkkeihin leikkasin kaistaleet kankaan reunasta. Essut oli vielä merkittävä, kumpi on esikoisen ja kumpi kuopuksen. Siksi ompelin taakse solmittavat nauhat toiselle sinisestä ja toiselle vaaleasta (tai ehkä pääasiallisena syynä oli, että tuollaisia nauhoja nyt sattui sopivasti löytymään laatikosta).

Ripustuslenkit ompelin essujen yläreunaan, vaikka eiköhän noita tulla niskalenkeistä roikottamaan. Varmuuden vuoksi eri väreistä, jotta oma löytyy helpommin.

Vaan kyllä se oma essu löytyy muutenkin: kuopus halusi taskun, jotta sinne voi laittaa vaikka jotain evästä. Esikoinen ei halunnut taskua, ehkä hän muisti, että leivottaessa voi aina maistella taikinaa.

Loppuun vielä kuvat tämän vuoden koristelutyylistä mallia esikoinen...

... ja kuopus.

Lapsille lienee turha sanoa, että joskus vähemmän on enemmän.