16.6.2016

Pojan kännykkäpussi

Virkkasin esikoiselle uuden kännykkäpussin. Ei siksi, että hän olisi sellaista tarvinnut, vaan koska hän pyysi nätisti: "Äiti, voisitko sä tehdä mulle samanlaisen kännykkäpussin kuin sulla on?" "Tottakai, mielelläni! Anna kun arvaan, mustakeltaisena?" kysyin pojalta, vaikka tiesin vastauksen kysymättäkin.


BlendBamboo ja 3mm koukku. Kahden kerroksen raitoja kiinteitä silmukoita. Erittäin yksinkertaisesta, vaikka vieläkään en saa raitojen vaihtumiskohtaa tehtyä huomaamattomasti.


Lankapurkista yksi musta nappi.


Toiselle puolelle virkattu lenkki pussin sulkemiseksi.


Ja jotta pussi olisi varmasti persoonallinen ja henkilökohtainen, applikoin keltaiselle trikootilkulle pojan pelinumeron. Tilkun liimasin kiinni pussiin (ensi kerralla muista: ompele se kiinni jo alkumetreillä kun se vielä olisi mahdollista).


Esikoinen on ikionnellinen uudesta kännykkäpussistaan, siksi minäkin olen tyytyväinen. Joukkueiden värejä käyttämällä ja pelinumeroita hyödyntämällä saisi kyllä tehtyä kaikenlaisia kivoja juttuja vaikka kavereiden synttärilahjoiksi - kun sen vaan muistaisi aina sopivaa lahjaa pähkäillessään.

Aurinkoista kesäkuuta Sinulle!

8.6.2016

Koiran peti kierrätysmateriaaleista

Koira, joka tarvitsi pedin. Kahdet lasten paikoin puhki kuluneet housut, yhdet miehen väärän kokoiset housut, pakkauspehmusteita kuusi vuotta sitten hankitusta televisiosta. Pähkäilyä, innostusta, ahaa-elämyksiä, mutta sain kuin sainkin tehtyä näistä ei mitenkään yhteenkuuluvista materiaaleista koiralle pedin.


Lasten housuista leikkasin lahkeet irti niin pitkinä kuin mahdollista, Ulkosauman jätin koskematta, sisäsauman leikkasin auki. Ompelin kolme lahjetta yhteen. Samoin ompelin telkkaripakkauksesta aikoinani talteen ottamani superlonit yhteen. Lahkeilla päällystin superlonin ja avot, pedin reunat olivat valmiit. En tehnyt mitään sisäänottoja enkä mittaillut liian tarkasti, pieni runsaus ja muhkea ryppyisyys eivät haittaa. Tukevahko canvas-kangas kestänee jonkun verran pureskeluakin.


Pedin pohjan ompelin miehen housujen lahkeista, lahkeiden väliin lisäsin telkkaripakkauksen parin millin paksuisen superlonin. Jotta superloni pysyy paikallaan, applikoin pedin keskelle luun kuvan. Samalla sain lasten ja miesten eri väriset housut sopimaan yhteen, vaikka pohjassa kuva näkyy vain ääriviivana. Jouduin ompelemaan reunojen ulkopuolen käsin pohjaan kiinni, jotta sain riittävän siistin lopputuloksen. Se oli ehkä koko työn rasittavin vaihe.


Lasten mielestä peti ei ollut tarpeeksi pehmeä, joten ompelin siihen vielä irrallisen patjan. Kierrätysmateriaaleista sekin, kuinkas muutenkaan. Toinen puoli on vanhan fleecen selkäpuoli, toinen yhden puretun viltin taustapuoli, välissä on vielä yhden vanhan sohvan puretuista pehmusteista vähän levyvanua. Ulkoreunan siksakilla vältin kovat taitteet ja saumat.


Tätä petiä oli kiva tehdä, Nautin, kun sain soveltaa, kierrättää materiaaleja ja hyödyntää niitä välillä älyttömiltä tuntuvia kyllä tätä vielä joskus voi tarvita -varastoja.


Luulisi tässä unien maistuvan koiralle kuin koiralle!