Lumiukkoja

Olen tehnyt lumiukkoja. Ensimmäisen tein Lumiukko elokuva mielessäni. Tehdessäni hyräilin Walking in the air, huomasin hymyileväni.

Lumiukon porkkananenä on siis edellisen postauksen arvoituksen ratkaisu. Useampi nenä, tai siinä vaiheessa vielä oranssiin maalin dipattu grillitikun pää, oli sokerikulhossa kuivumassa. Niinkuin niin usein ennenkin, eihän se lumiukko yhteen jäänyt. Tein perheen teineille kuulokepäiset lumiukot. Voipi olla, että nämä koristavat meidän joulupöytää tänä aattona.

Pian lumiukkoja oli kokonainen armeija. Pipopäisiä, silinterihattuisia. Kaikilla porkkananenä ja "hiilestä" tehdyt silmät ja suut.

Tämä oli hauska kierrätysprojekti. Miehen loppuun pelaamat golf pallot saivat uuden elämän (toki kunnon pesun ja pari kerrosta maaliakin). Käytin loppuun lasten kuivumassa olleista pienoismallimaaleista taas yhden purkin. Erilaisia nauhoja huiveiksi, jämälankoja kaulaiinoiksi ja pipoiksi, löytyipä laatikostani mustaa huopaakin silinterihatuksi. Entäpä olkihatut? Ne tein säkkikankaasta ja kuohuviinipullon korkista. Kuka ukoista on sinun suosikkisi?

Jatkoin kierrätysteemalla (eli kodin raivaamisella). En tiedä, mistä meille on jäänyt viisi puista verhorengasta. Todella kummallinen määrä. Mietin pitkään, että olisin vain polttanut ne takassa, mutta sitten keksin tehdä niistä purulelut vauvalle. Nyt pitäisi vielä löytää jostain vauva tai vauvat, jotka tarvitsevat puruleluja. Miksi en keksinyt tätä silloin kun omat lapseni olivat vauvoja? Nyt taisin joutua ojasta allikkoon...

Seuraava projekti ei oikeastaan liity raivaamiseen, tämä oli puhdas päähänpisto. Tai ei nyt ihan puhdas, koska aikaisempina vuosina minulta on myyjäisissä kysytty kissojen leluja. Mutta siis tein huovutettuja kissanleluja, pikkuisia kaloja joiden sisällä on kulkunen. Inspiraatiota hain netin syövereistä mutta malli ja toteutus on taas omasta päästäni. Tähän sain hyvin käytettyä pikkuisia langan pätkiä. Olen säästänyt niitä ajatuksena joskus käyttää niitä huovutettavien lapasten raitoihin, mutta tämä oli ehdottomasti kivempi käyttötarkoitus.

Sukkalankojen jämistä tein palkkiraitasukkia, koska kaikki muutkin tekevät niitä nyt. Näistä tuli pienet, vain noin kokoa 30. Pinkit onnistuivat mielestäni hyvin, sinisävyisissä värit ovat liian lähellä toisiaan erottuakseen kunnolla.

Ja koska minulla oli yksi ylimääräinen Tylypahka -kangasmerkki, tein Tylypahka sukat. Perusharmaat sukat, mutta teräosaan kudoin kaikkien tupien raidat. Tämä olisi erinomainen lahjaidea sellaiselle Harry Potter fanille, joka ei vielä ole varma, mihin tupaan kuuluu.

Aiemmin syksyllä tein koirashampoota, nyt paketoin ne. Ruskeaa paperia, niini nauhaa ja painettu tassun jälki koristeeksi. Yksinkertaista mutta kaunista. Näitä voisi antaa koirakavereille lahjaksi.

Se on ensimmäinen adventti viikonloppuna. Alle kuukausi jouluun. Minä olen ensi viikonloppuna Riihimäellä ja Kellokoskella joulumyyjäisissä. Tervetuloa, jos olet yhtään samalla suunnalla.

Kodin raivaamista ennen joulusiivousta

Mihin meni lokakuu?!?!! Marraskuu on jo puolivälissä ja yhtäkkiä huomaan, että ei ole ollenkaan liian aikaista aloittaa kynttiläkautta. Jouluvalmisteluista puhumattakaan. Tein viime vuoden kynttiläjämistä (kiitos isosisko omiesi lahjoittamisesta) yhden räsymattokynttilän. Tästä tuli kovin hempeä, keväinen suorastaan, mutta nyt on kynttilänjämäpurkissa taas tilaa uusille jämille. Tein tämän kynttilän kadulta löytämääni hiukan rutistettuun Pringles-purkkiin, joten ihan tasainen se ei ole, mutta se on vain yksi tarina lisää kerrottavaksi kynttilän valoa ihaillessa.

Olen yrittänyt raivata kotiamme entisestään. Joukko trikoovaatteita ei löytänyt uutta kotia edes kirpputorilta, osa oli niin rikkinäisiä, ettei niitä kannattanut korjata. En kuitenkaan halunnut heittää niitä pois joten ompelin niistä kestositeitä Vaaka ry:lle. Parit yöpuvun housut, muutama paita ja yksi vanha pyyhe pääsivät näin toiselle kierrokselle.
 

Näihin olisi voinut ostaa painonapit tai ommella nepparit, mutta kun hyvän tekemisen lisäksi tarkoitus oli tyhjentää omia varastoja, en ostanut niitä vaan ompelin tarranauhat varastostani löytyvistä materiaaleista. Kosteussulun ostin uutena, mutta sen käytin kokonaan eikä se jäänyt pyörimään kaappiin.

Meillä on pyörinyt muutaman vuoden apteekista saatu kynä-kumi-viivotin-setti. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta kukaan ei ole tullut käyttäneeksi sitä. Päätin ommella sen ympärille penaalin, koska Vaaka ry kerää täytettyjä penaaleja jaettavaksi eteenpäin tarvitseville. Penaaliin piti laittaa myös heijastin (laitoin kaksi kappaletta, olin ostanut joskus aikoinaan lapsilleni, mutta jääneet kokonaan käyttämättä) ja terotin (pesin ja jynssäsin kuopuksen vanhan terottimen, mitä hän ei ole käyttänyt enää vuosiin). Penaalin kankaat ja vetoketju löytyivät omista varastoistani. Minulla olisi ollut materiaalia useampaankin penaaliin, mutta sisällöt olisi pitänyt ostaa, joten tämä yksi riittäköön tällä erää.

Hidasta tämä kodin siivoaminen ja raivaaminen, kun yrittää etsiä jokaiselle tavaralle uuden käyttötarkoituksen tai kodin. Mutta tavara kerrallaan, ei auta hätiköiminen. Voiko tämän raivaamisen laskea joulusiivoukseksi? Jos voi, niin olen aloittanut kerrankin hyvissä ajoin, hih.

Kuopus hukkasi toisen sormikkaansa, kudoin yhden uuden vanhalle kaveriksi. Alkuperäisessä taisi olla mohair-langan kaverina Nallea, mutta kun sitä ei enää ollut varastossani mutta kaapista, julmasti erotettuna kaikista muista langoista, löytyi kerä Vilmaa, käytin sitä. Kuopus ei huomaa eroa, ja jos huomaa, voin sanoa, että toinen on vain käytössä kulunut pehmeämmäksi.

Olen kutonut jos jonkunlaisia jämäsukkia olemassaolevilla langoillani. Osa on onnistunut paremmin, osa huonommin, kaikki ne ovat yhtälailla päättelemättä. Huoh, enkö ikinä opi, että uusia silmukoita ei saa luoda ennenkuin edelliset on päätelty? Ilmeisesti en.

Pohjolan kutsu neulepaitanikin etenee, vaikka siitä ei kuvia tähän hätään olekaan. Sain viikonloppuna pääteltyä toisen hihan. Jos hyvin käy, saan paidan valmiiksi ennen joulua. Se olisikin erinomainen joululahja itselleni. Muuten en ole keksinyt ensimmäistäkään lahjaa, joten lahjasumaa puikoillani ei ainakaan toistaiseksi ole.

Tein saippuaa. Uutin kesällä nokkosia oliiviöljyyn, koska ymmärsin, että niin voisi saada vihreää saippuaa. Lisäsin saippuaan vielä kuivattua voikukkaa, koska sekin värjäisi saippuan vihreäksi. Noh, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Saippua tuoksuu hyvälle ja on varmasti hyvää ja toimivaa, mutta ei se kovin vihreää ole. Saa nähdä jäävätkö nämä omaan käyttöön vai menevätkö lahjaksi.

Joulukaktukseni sentään kasvaa kuin Strömsössä! Maaliskuussa saamani pistokkaat ovat jo näin isoja. Elämän suuria pieniä iloja!

Valmistautuminen joululmyyjäisiin on vienyt paljon aikaani. Ensimmäiset ovat jo 24.11. Oulunkylässä, Marttojen Iloiset kädet myyjäiset. Silloin pitäisi tietysti kaiken olla valmista. Vaan arvaatko, mitä minulla on työn alla? Mitä alla olevassa työvaihekuvassa on tuloillaan?