14.4.2011

Pupuneiti

Pääsiäinen lähestyy. Täydellinen syy ommella pupuja. Magneeteilla kiinnitettävät ja ripustettavat koristepuput riittävät tälle vuodelle, mutta oikeita pehmopupuja en ollut tähän mennessä tehnyt vielä yhtään. Halusin kokeilla tehdä Maileg-mallisen pupun.

Valmista kaavaa tai ohjetta en löytänyt, mutta Tildan pupun kaavoja soveltamalla ja muokkaamalla pääsin alkuun. Pupun vartalon ompelin Tildan "ihokankaasta" ja täytin vanulla. Silmät maalasin mustiksi ja kuonon ompelin muliinilangalla.




Mekon ompelin niinikään Tildan puuvillakankaasta, helmaan lisäsin isoisoäitini perintöpitsejä. Mekko on ihan omasta päästä ja ommeltu "leikkaa-sovita-ompele-sovita-leikkaa-ompele-tekniikalla". Aidon Maileg-pupun rinnalla tämä tietysti kalpenee, mutta näin yksin tämä on mielestäni varsin sievä pupuneiti.




Ja taitava! Pyöräilyäkin se halusi kokeilla, mikä on tietysti aika vaikeaa kun käpälät eivät ylety polkimille...


... mutta onneksi pupuneiti pääsi kuin pääsikin perille eväsretkelle pääsiäismunia syömään.


Tämän pupuneidin lähetän kummitytölleni pääsiäistervehdyksenä. Toivottavasti se pääsee pupujen taloon aitojen Maileg-pupujen leikkiin mukaan edes pääsiäisenä. Seuraavan, ehkä, teen ensi vuonna. Se voisi olla poikapupu ja jäädä meille asumaan.

Aloitamme pääsiäisloman vähän etukäteen ja lähdemme mökille nauttimaan keväästä jo huomenna. Toivotan siksi jo tässä vaiheessa kaikille lukijoilleni Iloista ja Aurinkoista Pääsiäistä!

8.4.2011

Sekalainen joukko onnistumisia ja epäonnistumisia

Tai oikeastaan epäonnistumisia ja onnistumisia. Alkuviikosta aloitin uuden virkkausprojektin, tarkoituksena tehdä pehmolelukoira. Taidan olla niihin vähintään yhtä koukutettu kuin kuopukseni. Löysin lankakaupasta itselleni aiemmin tuntematonta Sandnes Garnin Duett -lankaa. Ihanan pehmeää, 55% puuvillaa ja 45 % merinovillaa. Tuntui poskea vasten täydelliseltä pehmolelujen virkkaamiseen. Langassa ei ole mitään vikaa, mutta virkkaustaidoissani on: tästä tekeleestä ei ollut mihinkään muuhun kuin purettavaksi.  Ei auttanut muotoileminen eikä koetäyttäminen vanulla. Kuonoa ja koiran päätä siitä ei saanut millään. Sombrero mikä sombrero. Täytyy aloittaa alusta ja yrittää uudelleen.



Juhannusruusupistokkaani ovat mennyttä. Harmi. Olin niin innoissani, kun pistokkaiden silmut alkoivat kasvaa. Varoin nuolaisemasta ennenkuin tipahtaa, mutta silti petyin kun minilehdet kuivuivat yksi toisensa perään ja kun sitten nostin piikikkäät kepit mullasta, ei niissä ollut mitään juurtumiseen viittavia merkkejäkään. Olisi ehkä pitänyt tutustua pistokaslisäämiseen tarkemmin ja uskoa, että juhannusruusu kannattaa lisätä kesällä. No, tulipahan kokeiltua.



Mårbackan pistokkaat sen sijaan näyttävät kasvavan hyvinkin. Kuvassa yksi pistokas emotaimen edessä, joka sekin kasvaa hyvin.



Viikko on ollut niin sekalainen, etten edes yritä keksiä aasinsiltoja jutusta toiseen. Hyppään vain suoraan puutarhajutuista ompeluksiin. Tilauksesta olen ommellut pääasiassa vaaleanpunaisia sydämiä, magneetteja ja ripustettavia sellaisia. Tässä kuvassa olevat olen ommellut Linumin puuvillakankaasta ja Tildan vaaleanpunavalkopilkullisesta puuvillakankaasta. Isompien sydämien ripustuslenkki on hamppunarua, pienemmissä on magneetit takana.




Valkoisen ja beigen sydämen ompelin pellavakankaasta. Kun vaaleanpunaiseen lisätään valkoista ja beigeä, tulee ainakin minulle väkisin mieleen trio -jäätelö. Suklaakastike vain puuttuu,vai mitä mieltä olette?



Tervetuloa blogini lukijaksi, Maria, ja kiitos kauniista sanoistasi kommentissasi.

Puput lisääntyvät edelleen melko kovaa vauhtia. Viimeisimmät olen ommellut Linumin beigevalkoruudullisesta kankaasta ja GreenGaten beigevalkopilkullisesta. Tämän jäniskvartetin myötä toivotan kaikille lukijoille ja piipahtajille iloista viikonloppua!

3.4.2011

Nuken kerrossänky - pehmokoirille

Perheessämme on kaksi poikaa. Ja vieläpä kaksi hyvin perinteistä poikaa siltä osin kun on kyse nukeista: pojat eivät leiki nukeilla. Sinällään harmi, koska nukeille olisi kiva tehdä vaatteita ja peittoja ja muuta mukavaa. Onneksi kaikki ei kuitenkaan aina ole niin yksioikoista.

Ostin joku aika sitten puuvalmiin nukenkerrossängyn. Kysyin pojilta, että tarvitsevatko pehmolelunne sängyn. Kun he vastasivat yhteen ääneen "joo", olin minä ehkä kaikkein iloisin. Pääsisin sittenkin ompelemaan ja kutomaan petivaatteita nuken sänkyyn. En ehkä vaaleanpunaisia tai muita hempeitä värejä, mutta kuitenkin. Siitä se sitten lähti.



Ensin maalasin sängyn osat ja kasasin sängyn. Kun se oli tehty, alkoi varsinainen työ kuvassa olevasta materiaalikasasta: levyvanua, fleeceä, lakanakangasta, Finlaysonin koirakangasta ja sekalainen kasa hyvinkin eri paksuisia lankoja.

Patjat tein ompelemalla lakanakankaasta pussit vanulevyn ympärille. Tyynyt tein ompelemalla tyynyliinat kaksikerroksisen fleecen päälle. Mietin peittojen tekemistä fleecestä, mutta halusin kuluttaa jämälankavarastoani. Tämä jos mikä oli siihen otollinen projekti. Niinpä kudoin peitot soveltaen lasten esittämiä väri ja raita toiveita.



Tämä oli (tämänkin) työn kivoin vaihe. Mielessä on kuva ihanasta onnistuneesta lopputuloksesta ja mikään ei ole vielä valmistumisen myötä romuttanut tuota mielikuvaa. Lopputulos ei ehkä ole ihan yksi yhteen mielikuvan kanssa, mutta kotoa löytyneillä materiaaleilla toteutetuksi projektiksi tämä on mielestäni vähintäänkin toimiva.


Kuopus on sängystä hyvinkin innoissaan. Hänen unikaverinsa valtasivat sängyt heti, kun sain sen pedattua. Ensin yksi koira per sänky...



..sitten vähän enemmän riehumassa ja leikkimässä tyynysotaa...


Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!