26.8.2015

Pikkuiset villasukat

Se hiipi, hiiren hiljaa ja salakavalasti takavasemmalta. Himo kutoa sukkia. Keskellä helteistä elokuuta ja kaiken muun tekemisen keskellä minun vain alkoi tehdä mieli kutoa sukkia. Korjasin esikoisen sänkyä ja ruuvimeisseli kädessäkin minun teki mieli kutoa. Etsin kadonnutta nokkahuilua ja mietin, minkäväriset sukat tekisin. Keräsin tavaroita kirppikselle ja pohdin, minkäkokoiset sukat tekisin. Pesin ikkunoita ja haaveilin istuvani sohvalla sukkapuikot kädessä.


Sänky on korjattu, huilu löytyi koululta jonkun toisen naulakosta, kirppiksellä on kauppa käynyt ihan kohtuullisesti (toki vielä riittää myytävääkin), puolet ikkunoista on pesty ja yhdet pikkuiset sukat on valmiina. Ne odottavat vielä pesua marseille-saippualla ja muotoilua, mutta ne on kudottu ja päätelty. Seuraavat sukat on puikoilla!  


19.8.2015

Sinisen jälkeen harmaata ja punaista

Kiitos kaikille edellisen postauksen tyynyjä kehuneille. Ne olivat kesän sinisen kauteni viimeinen työ. Niitä ennen valmistui siniset mailahuput, jotka kudoin tilauksesta, New England Patriots -hengessä.


Ja näille sinisille kaveriksi harmaat mailahuput. Näistä se taisi alkaa, harmaa kauteni.


Harmaan kauteni aikana olen maalannut mökillä olevan isotätini vanhan vaatekaapin - harmaaksi. Se oli aiemmin maalattu valkoiseksi, mutta ilmeisen epäsopivalla maalilla, koska se hilseili pois. Ehkä siksi kaappi oli "piilossa" lasten huoneessa. Useamman tunnin hiomisen jälkeen mietin, että kaappi olisi ihan kaunis sellaisenaankin, osin paljaalla puupinnalla, osin vanhalla pohjamaalilla ja kitillä.


Päädyin kuitenkin maalaamaan kaapin kokonaisuudessaan. Pohjamaaliksi Otex ja sitten kolme kerrosta Laura Ashleyn Pale French Grey -maalia. Tykkään lopputuloksesta. Nyt kaappi pääsi meidän makuuhuoneeseen arvoiselleen paikalle.


Vetimet löysin Juvilta. Antiikkimessinkisiin vetimiin ja mattapintaiseen harmaaseen sopii hyvin siskoni minulle tekemä pellavasydän. Siinäkin ripaus punaista.


Punaiset hillot on keitetty, mutta odottavat vielä kauniita etikettejä. Joka vuosi olen niitä kovasti aikonut tehdä, toivottavasti tänä vuonna saan toteutettua nuo aikeet.


Nämä suorastaan jouluiset langat ostin pari viikkoa sitten, mutta saavat odottaa vielä hetken vuoroaan.


Kesä jatkuu, vaikka lomat ovatkin vaihtuneet arjeksi. Nautitaan siitä, päivät eivät ole vielä rutinoituneet, lasten koulukirjatkin hohtavat uutuuttaan suorine kulmineen. Nyt villaa puikoille!

10.8.2015

Köyhän miehen Gant Ocean

Sain anopilta korillisen lankaa, osa minua kutsuvia, osa melkeinpä luotaansa työntäviä. Ihastelen aina muiden kykyä hyödyntää lahjoitettuja lankoja, minulle saman toteuttaminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi tehtäväksi. Sininen ja valkoinen puuvilla puhuttelivat alkukesällä, päätin tehdä siskojeni uudelle rantamökille jotakin. Siitä se ajatus sitten lähti, ajaton palmikkotyyny ja sille kaveriksi pienen surffailun jälkeen kotikutoinen versio Gant Ocean -tyynystä.

 
Valkoinen lanka oli rehellisesti sanottuna inhottavaa kutoa. Markka-ajalta peräisin oleva hollantilaisen Lammy Yarnsin Cotton light (50% puuvillaa, 50% akryylia) kiertyi koko ajan ja kipristyi solmuun, vaikka lankaa veti kuinka vähän tahansa valmiiksi kerältä. Lanka oli ilmeisen löyhäkierteistä, koska se halkeili koko ajan. Valmis pinta sen sijaan on mielestäni hyvinkin kelvollinen.


Ostin uudet bambupuikot tähän työhön. Ajattelin, että inhottava lanka tuntuu kivemmalta hyvillä puikoilla. Vaan mitkä epäonnen puikot ne olivatkaan. Ensin ne unohtuivat kassahihnalle (kauppaan, johon matkaa mökiltä n 30 kilometriä!), sitten toinen puikko meni poikki. Onneksi sen verran läheltä kärkeä, että hiekkapaperilla hiomalla sain kuin sainkin puikosta kutomakuntoisen. Toki lyhyemmän, mutta toimivan.


Sininen lanka oli Novitan Jamaicaa. Siinä ei enää ollut hintalappua, joten iästä ei ole mitään tietoa. Sitä oli suorastaan nautinto kutoa tuon valkoisen jälkeen. Ihan mahtavan aivoton kutimus, ainoa päänvaiva oli kahden raidan sijoittelu ja niiden koko. Raidat tein edellä mainitusta valkoisesta, vaikka se olikin jonkun verran paksumpaa. Kovin oli vaikeaa saada tasaista jälkeä aikaiseksi, liekö puutarhan lapiointihommat vai nikkarointi tai maalaushommat, mitkä tekivät käsialasta epätasaista.


Kummankin tyynyn takapuoli on yksivärinen ja sileä. Reunat yhdistin virkkaamalla kiinteitä silmukoita ympäriinsä. Yhden ihmisen "hylkäämät" langat saivat mielestäni hyvän elämän näissä köyhän miehen Gant tyynyissä, jotka menevät siis tupaantuliaislahjaksi siskojeni mökille.


Ylihuomenna alkaa meidän lapsilla koulu, monilla se on alkanut jo tänään. Turvallista ja iloista kouluvuotta kaikille koululaisille ja heidän perheilleen!

5.8.2015

Sinivalkoiset vuodesohvat

Siskoni osti tori.fi:stä mökilleen vuodesohvan, joka kaipasi kipeästi uutta verhoilua. Lupasin auttaa. Ikean sinivalkoruudullista kangasta oli kiva työstää, parin päivän aherruksen jälkeen sohva sai uuden ilmeen.


Vanha verhoilu oli rehellisesti sanottuna aivan kamala, niin kamala, että revin sen irti ennenkuin otin edes kuvaa sohvasta. Sellaista se on, kun vauhtiin pääsee, Päällystin vanhat napit sinisellä pellavakankaalla, ne tuovat kivasti ryhtiä sohvaan ja varmasti pitävät kankaat paremmin paikoillaan.


Selkänoja on taitettava. Tai siis avattava, riippuen siitä, käytetäänkö sitä patjana vai selkänojana. Tämän kanssa sai pähkäillä, miten ja missä järjestyksessä ompelu tulee tehdä. Viimeiset saumat ompelin käsin, päällinen ei ole irrotettava, koska sisko ei halunnut vetoketjuja.


Liekö suvussamme vuodesohvabuumi menossa vai mikä, mutta kun olin saanut siskoni ruutusohvan valmiiksi, osti serkkuni niinikään tori.fi:stä vuodesohvan. Ja pyysi minua päällystämään sen uudestaan. Sohvan päällinen oli suorastaan kuvottava, se oli rikkinäinen ja likainen. Joten ei "ennen" -kuvaa serkkunikaan sohvasta. Tässä sen sijaan lopputulos.


Tämän sohvan uudelleen päällystäminen oli hankalampi. Istuinosa on taitettava patja, mutta sellaisenaan liian lyhyt nukkumiseen. Selkänoja on sekin kaksiosainen, istuttaessa paksu ja pehmeä mutta nukuttaessa yksinkertaisena ja yksiosaisena riittävä. Ihana itävaltalaishenkinen edelweiss -kangas ei riittänyt yksistään, joten kaikki piiloon jäävät osat on päällystetty tukevalla puuvillakankaalla. Riittävästi pähkäilemistä tässäkin, sopivaa aivojumppaa sateisina kesäpäivinä. Selkänojan / viimeisen patjaosan ratkaisin ompelemalla toiseen tyynyyn taskun, jonne patjaosa laitetaan "piiloon".


Sinivalkoinen teema jatkuu meidänkin mökillä. Ei, kolmatta sohvaa en sentään yhtenä kesänä päällystänyt. Meillä on ruokailuryhmänä vanha jugendkalusto. Tuolit ovat kovat ja osin kuluneet niin, että istuminen ei ollut enää mukavaa. Linumin puuvillakankaasta ompelin irralliset istuintyynyt, pehmusteena vanulevyä. Yksinkertaista, lähinnä mekaanista ompelua, paitsi että ostin kangasta liian vähän ja jouduin osin jatkamaan paloja ja käyttämään toisella puolella jotain muuta kangasta. Samoin kävi kiinnitysnauhojen kanssa. Mutta ne ovat asioita, jotka vain minä huomaan.


Vielä on yksi sinivalkoinen projekti keskeneräisenä, esittelen sen heti kun saan sen valmiiksi. Sen jälkeen on muiden värien vuoro. Mustikoita olen kerännyt ahkerasti, vadelmia on enemmän kuin ehdin poimia. Punaisten vadelmien myötä minulla ajatukset harhailevat joulussa. Ihan älytöntä, varsinkin kun lämmin kesä on vihdoin täällä.