Sinivalkoiset vuodesohvat

Siskoni osti tori.fi:stä mökilleen vuodesohvan, joka kaipasi kipeästi uutta verhoilua. Lupasin auttaa. Ikean sinivalkoruudullista kangasta oli kiva työstää, parin päivän aherruksen jälkeen sohva sai uuden ilmeen.

Vanha verhoilu oli rehellisesti sanottuna aivan kamala, niin kamala, että revin sen irti ennenkuin otin edes kuvaa sohvasta. Sellaista se on, kun vauhtiin pääsee, Päällystin vanhat napit sinisellä pellavakankaalla, ne tuovat kivasti ryhtiä sohvaan ja varmasti pitävät kankaat paremmin paikoillaan.

Selkänoja on taitettava. Tai siis avattava, riippuen siitä, käytetäänkö sitä patjana vai selkänojana. Tämän kanssa sai pähkäillä, miten ja missä järjestyksessä ompelu tulee tehdä. Viimeiset saumat ompelin käsin, päällinen ei ole irrotettava, koska sisko ei halunnut vetoketjuja.

Liekö suvussamme vuodesohvabuumi menossa vai mikä, mutta kun olin saanut siskoni ruutusohvan valmiiksi, osti serkkuni niinikään tori.fi:stä vuodesohvan. Ja pyysi minua päällystämään sen uudestaan. Sohvan päällinen oli suorastaan kuvottava, se oli rikkinäinen ja likainen. Joten ei "ennen" -kuvaa serkkunikaan sohvasta. Tässä sen sijaan lopputulos.

Tämän sohvan uudelleen päällystäminen oli hankalampi. Istuinosa on taitettava patja, mutta sellaisenaan liian lyhyt nukkumiseen. Selkänoja on sekin kaksiosainen, istuttaessa paksu ja pehmeä mutta nukuttaessa yksinkertaisena ja yksiosaisena riittävä. Ihana itävaltalaishenkinen edelweiss -kangas ei riittänyt yksistään, joten kaikki piiloon jäävät osat on päällystetty tukevalla puuvillakankaalla. Riittävästi pähkäilemistä tässäkin, sopivaa aivojumppaa sateisina kesäpäivinä. Selkänojan / viimeisen patjaosan ratkaisin ompelemalla toiseen tyynyyn taskun, jonne patjaosa laitetaan "piiloon".

Sinivalkoinen teema jatkuu meidänkin mökillä. Ei, kolmatta sohvaa en sentään yhtenä kesänä päällystänyt. Meillä on ruokailuryhmänä vanha jugendkalusto. Tuolit ovat kovat ja osin kuluneet niin, että istuminen ei ollut enää mukavaa. Linumin puuvillakankaasta ompelin irralliset istuintyynyt, pehmusteena vanulevyä. Yksinkertaista, lähinnä mekaanista ompelua, paitsi että ostin kangasta liian vähän ja jouduin osin jatkamaan paloja ja käyttämään toisella puolella jotain muuta kangasta. Samoin kävi kiinnitysnauhojen kanssa. Mutta ne ovat asioita, jotka vain minä huomaan.

Vielä on yksi sinivalkoinen projekti keskeneräisenä, esittelen sen heti kun saan sen valmiiksi. Sen jälkeen on muiden värien vuoro. Mustikoita olen kerännyt ahkerasti, vadelmia on enemmän kuin ehdin poimia. Punaisten vadelmien myötä minulla ajatukset harhailevat joulussa. Ihan älytöntä, varsinkin kun lämmin kesä on vihdoin täällä.