Virkattu apina ja melkein täydellinen päivä

Nousin aamulla tunti ennen lapsia ja sain kaikessa rauhassa juoda kahvin ja viimeistellä virkkaamani apinan. "Minttu" on iloinen ja ehtiväinen apina, joka ensi töikseen kiipesi pyykkinarulle roikkumaan.

Minttu on virkattu puuvilla- ja puuvillabambusekoitelangoista. Apina oli tilaustyö. Sain vapaat kädet toivomuksella mintunvihreä-harmaa-ruskea -värityksestä. Lahtelaisesta Pitsi ja Palmikko -liikkeestä löysin lopulta iloisen ja reippaan mintunvihreän sävyn, joka sopii mielestäni 2-vuotiaalle pojalle. Se saneli sitten loput langat. Ja aika iloinen kaverihan apinasta tuli, vai mitä mieltä sinä olet?

Mintusta tuli isompi kuin olin ajatellut, se on melkein 40 senttiä. Tähtäsin noin 30 senttiin, mutta raidoitus ja vartalon mittasuhteet kasvattivat halikaveria. Toivottavasti apina mahtuu uuden omistajansa sänkyyn eikä jää kokonsa vuoksi kotia vaille. Laihahan se on, joten ei vie liiemmalti tilaa.

Tuntuu aina hyvältä saada joku projekti päätökseen, mutta se ei vielä tee päivästä täydellistä, ei edes melkein. Sen sijaan mökkitien varrelta poimimani kanttarellit ja metsämansikat, oman puutarhan mansikat, takapihan mustikat ja ensimmäinen oma kesäkurpitsa nostattivat hymyn huulille. En tiedä, onko se jotain alkukantaista selviytymis- ja henkiinjäämistaistoa, mutta tällainen "saalis" saa minut iloiseksi.

Vaan mikä olisi tehnyt päivästä täydellisen? Se, että pojat olisivat olleet mukanani keräämässä marjoja, että olisin jaksanut vielä illalla hoitaa päivän tiskivuoren (kyllä, valitsin blogini päivittämisen tiskiharjan sijaan) ja että mies olisi ollut vapaalla töistä ja laittanut ruoat valmiiksi minun kerätessäni satoa koko perheelle. Nyt sohvalle ja puikot käteen!