23.10.2015

Rohkelikko kaulaliina

Kudoin kummipojalle joululahjaksi Rohkelikko kaulaliinan. Hän on täysin lumoutunut Harry Potterista ja Tylypahkasta, joten toivon lahjan "osuvan ja uppoavan". Kummipoika ei tiedä blogistani yhtikäs mitään, joten uskallan esitellä lahjan täällä. Tässä kuvassa on valitettavan haljut värit, alemmassa on todellisemmat.


Olen kutonut esikoiselle melko tarkkaan kaksi vuotta sitten samanlaisen huivin, joten luulin pääseväni helpolla, minulla kun oli ohje ja langan värit muistissa. Kudoin kaulaliinan tällä ohjeella, mutta langat jouduin etsimään uusiksi, Novita ei enää valmista Nallea haluamissani väreissä. Lankamaailmasta Maijasta löytyi mielestäni riittävän sopivat värit (punainen väri 209, keltainen väri 216). Kangasmerkin olen tilannut pari vuotta sitten, nyt se pääsi parhaaseen mahdolliseen käyttöön!


Mikä ihana tunne onkaan paketoida valmis lahja näin hyvissä ajoin ennen joulua! Kahden kuukauden kuluttua on aatonaattoilta. Tuntuu kovin kaukaiselta, mutta ei se ole. Joulu pyörii mielessä jo harva se päivä, vaikka ulkona on vielä täydellinen syksy ja upea ruska. Lahjoja on työn alla ja mietinnässä, ensimmäiset glögit on juotu ja piparit syöty. Tämä, tässä ja nyt, on ihanaa aikaa!

17.10.2015

Villasukkia

Olen kutonut sukkia, niinkuin hyvin moni muukin syksyn tullen. Omassa perheessä ei ole akuuttia sukkatarvetta, joten ajattelin joulua ja kudoin pienen pieniä sukkia, punaisen ja harmaan sävyissä, ehkäpä tontuille sopivia...


Kaupasta tarttui mukaan Novitan Nostalgiaa. Se huuteli minulle lankahyllyltä, kuiskutti korvaani haluavansa sukiksi, jouluahjaksi lasten leikkimummille. Kutsu oli niin selkeä ja voimakas, että en voinut muuta kuin vastata siihen toteuttamalla toiveen. Olen tänä vuonna hyvissä ajoin liikkeellä, mutta haitanneeko tuo?


Ja kun sukkia vaan on niin kiva kutoa, kaivelin laatikon pohjalta pieniä keriä Nallea ja ryhdyin toimeen. Ajattelin, että saan parit jämät käytettyä loppuun. Jaoin keriä puoliksi, mittailin ja laskin silmukoita, mutta eihän se silti mennyt niinkuin suunnittelin. Sain toki käytettyä jämät loppuun, mutta jouduin kyllä lankaostoksille ennenkuin sukat olivat valmiina ;) 


Aurinkoista viikonloppua sinulle! Minä jatkan villasukkien kutomista.

12.10.2015

Sellainen säilytysjuttu tabletille

Kuopus tuli yksi päivä luokseni ja sanoi: "Äiti, mä tarvisin tabletille sellaisen säilytysjutun. Voisitko sä äiti tehdä semmosen? Siinä pitäis olla vetoketju, ettei tabletti pääse putoamaan sieltä. Niin ja sit siinä pitäisi olla joku hihna, että mä saan kannettua sitä kun meen kaverin luo kylään. Ja vielä joku tasku, että saisin laturin mukaan. Äiti pliis?" Minä en pystynyt tuollaisesta pyynnöstä kieltäytymään, vaan ryhdyin kaivelemaan varastojani ja toteuttamaan kuopuksen suunnitelmia. Syntyi sellainen säilytysjuttu tabletille.


Periaatteessahan tämä on kuin mikä tahansa kannettava kassi tai pussi, mutta kuopukselle tämä on sellainen säilytysjuttu tabletille. Ompelin sen vanhoista puhkikuluneista lasten farkuista, ja tiukkaa teki, että sain kankaan riittämään. Hihna on tehty useammasta suikaleesta, mutta koristetikkauksien ansiosta sitä ei kauheasti huomaa. Halusin hihnasta kokonaan irrotettavan, jos tablettia haluaa joskus vaan säilyttää pussissa.


Toiselle puolelle ompelin taskun laturille. Olisin halunnut niitit taskun kulmiin, mutta sellaisia ei ollut varastoissani.


Vuoritin pussin minun vanhasta paidasta leikkaamallani trikoolla. Se oli sopivan pehmeää, ikäänkuin se oikeasti suojaisi tabletin pintaa naarmuuntumiselta;)


Vetoketjun kanssa tuli pieni mittavirhe ja koko pussukka meinasi jäädä liian pieneksi, mutta onneksi tabletti nätisti laitettuna mahtuu juuri sopivasti pussiin.


Kuopus on onnellinen kun näki suunnitelmansa toteutuneen ja toimivan! Äiti on iloinen yhteisestä projektista ja siitä, että pystyin toteuttamaan sen lankoja lukuunottamatta kokonaan kierrätysmateriaaleilla.

Nyt sukkia kutomaan!

4.10.2015

Korallikäärmeen kosto -lapaset

Esikoinen on kadottanut lapasensa. Tietysti juuri ne kaikkein pehmeimmät (lue: kallein lanka) ja mieluisimmat. Aamujen viiletessä minun oli nieltävä oma harmitukseni ja tehtävä uudet. Päätin tyytyä niihin pehmeisiin lankoihin, joita löytyi laatikon pohjalta. Musta on Mondialin Superwoolia, harmaa Schachenmayerin Merino Extrafine 120, keltainen Nallea. Itselle muistiin langankulutus 3 puikoilla 59 grammaa.


Lapaset saivat nimen korallikäärmeen kosto. Raidoitus, jossa on leveiden raitojen välissä kapeita, tuo minulle auttamattomasti mieleen korallikäärmeen, vaikka värit ovatkin ihan toiset. Inhoan käärmeitä, mutta muistan lapsena katselleeni Encyclopedia americanasta juuri kyseisen käärmeen kuvaa. Kun oikein mietin, korallikäärmeen kuva aukeaman oikeassa yläreunassa on ainoa kuva, minkä muistan koko isosta kirjasarjasta. Outoa.


Oikeastaanhan tämä on äidin kosto, ei käärmeen... Lapsi ei saanut haluamiaan kokonaan mustia lapasia, kadonneiden kopioita, ajatuksena ja toivomuksena, että lapsi oppisi huolehtimaan paremmin tavaroistaan, jos kadonneen korvaava ei olisi yhtä mieleinen kuin alkuperäinen. Mutta ei nämä sentään rumat lapaset ole, harmaan ja keltaisen yhdistelmä jopa miellyttää silmää!


Lapasia suunnitellessani ja pojan toiveita kuunnellessa mietin, voisiko lapset tehdä kärjestä aloittaen. Näin olisin saanut mustaa kärkeen niin paljon kuin mahdollista (ja kulutettua langan loppuun) ja pojalle ei niin mieluisa harmaa olisi jäänyt varteen piiloon. Osaatko sinä sanoa, onko olemassa ohjetta kärjestä aloitettaville lapasille? Toinen mitä mietin, oli, että onko jotain keinoa laskea moneenko kerrokseen lanka oikeasti riittää? Tämä jämien kutominen kun yleensä aina on aikamoista jännitystä langan riittämisestä. Jännittävää alkavaa viikkoa Sinulle!