27.4.2018

Vuodenaika haaste: kevät

Kevät. Aurinkoinen parveke kutsuu kahville, vaikka ihan vielä siellä ei tarkenisikaan. Peitto jalkojen päällä ja kuppi lämmintä kahvia, kyllä sitä pärjää. Mutta mutta, jos kahvi on keitetty pressopannulla ja tuotu siinä ulos, se jäähtyy ensimmäisen kupin aikana. Ja koska olisi inhottavaa keskeyttää parvekekahvit ja mennä hakemaan påtåri sisältä lämpimästä, päätin tehdä pressopannulle lämmittimen.


Tiedän toki, että kahvi ei parane seisottamalla pressopannussa. Ja jos rehellisiä ollaan, minulle kyllä riittää yksi kupillinen (josta vähintään puolet on kuumaa maitoa). Mutta mieheni tykkää juoda pari pientä kupillista mustana, enkä halua hänen juovan kylmää kahvia. Etsin inspiraatiota googlettamalla french press warmer ja cafetiere cosy. Päätin pitäytyä yksinkertaisessa ja mennä niillä materiaaleilla, mitä kotoa löytyy.


Termoskassista jäi yli juuri sopivan kokoinen pala vanua (eristeeksi) ja alumiinipinnoitettua puuvillakangasta (vuoreksi). Melkein kolme vuotta sitten ompelin mökille istuintyynyt, niistä ylijäänyt pieni pala kangasta oli juuri sopiva lämmittimen ulkopuoleksi. Minä nautin, kun huomaan, ettei palan säästäminen ollut sittenkään turhaa. Vielä enemmän tietysti nautin, kun pystyn tekemään jotain hyödyllistä ja tarpeellista kotoa löytyvistä tarvikkeista. Napit ja kuminauha on nekin kierrätetty jostakin. Mistä, en edes muista enää.


Tämä oli ehdottomasti kevään inspiroima projekti ja tällä osallistun Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika haasteeseen. Kuvat eivät ole kovin keväisiä ja aika viime metreille tämä osallistuminen jäi, mutta ei onneksi viime sekunneille ;)


Ja kun kahvin keittämisellä aloitettiin, on sillä hyvä lopettaakin. Juomme edelleen ihan tavallista suodatinkahviakin. En halua ostaa enää kertakäyttöisiä suodatinpusseja. Ne on pakattu joko muoviin tai kartonkiin ja niiden valmistuksessa on ymmärtääkseni käytetty muovia (saumojen liimaaminen ei onnistu muuten). 

Ompelin kankaisia kesto suodatinpusseja! Ostin Eurokankaasta 30 senttiä valkaisematonta lakanakangasta. Käytin paperista suodatinpussia kaavana (avasin sauman), leikkasin kankaasta niin monta kuin pystyin (eli 9 kappaletta), huolittelin pussien reunat ja ompelin saumat kahteen kertaan. Näin ne kestävät kuumaa kahvia ja jatkuvaa pesua. Näitä on nyt käytetty viikon verran (kuvassa vielä käyttämättöminä) ja olen erittäin tyytyväinen.


Taas yksi kertakäyttöinen asia vähemmän. Maapallo kiittää!

19.4.2018

Termoskassi

Tein termoskassin. Yritin kyllä käydä ostamassa sellaisen, mutta koska se on sesonkituote ja niitä myydään vain kesäaikaan, en pystynyt. Isoja styroksisia kylmälaukkuja kyllä olisi ollut tarjolla, mutta ei pienempiä. Siksi tein sen itse.


Meillä on yksi Sagaformin termoskassi. Se on kovassa käytössä: siinä tuodaan pakasteet kaupasta kotiin ja siihen pakataan eväät lasten turnaus- ja kisapäivinä. Viime aikoina turnaukset ja kisat ovat osuneet samalle päivälle eri puolille kaupunkia, joten yksi kassi ei ole enää riittänyt.


Käytin vanhaa kassia mallina ja pengoin kangasvarastojani. Ulkopuoli on paksua canvas tyyppistä kangasta, jonka sain siskoltani hänen siivotessaan kangaskaappejaan. Koska se ei ihan riittänyt, tein kannen ulkopuolen Lauritzonin mallipalasta, joka on pyörinyt kaapissani noin viisi vuotta. Kahvat olen joskus ottanut talteen esikoisen harrastuskassista, vetoketju on kierrätetty vanhasta fleecetakista. Eurokankaasta ostin alumiinipinnoitettua puuvillakangasta sisäpuolelle (myyjän mukaan eristää hyvin) ja puuvillapohjaista vanua eristeeksi (polyester vanua olisi ollut, mutta myyjän mukaan se saattaa lämmön vaikutuksesta painua kasaan).   


Olen tyytyväinen lopputulokseen. Ostamalla uuden olisin tietysti säästänyt paljon aikaa, mutta näin sain hyödynnettyä hyvin paljon olemassa olevia varastoja. Tämä termoskassi on taatusti yksilöllinen. Mielenkiinnolla jään odottamaan, kumpi termoskasseista on se, jonka kummatkin pojat ehdottomasti haluavat aina itselleen.




1.4.2018

Miten meno noin omasta mielestä?

Muoviton maaliskuu on vaihtunut huhtikuuksi ja on aika kertoa, miten meni noin omasta mielestä. Minusta se meni sekä hyvin että huonosti.

Muovittomana kuukautena ostin kaupasta 118 muoviin pakattua elintarviketta (mutta en yhtään muoviin pakattua tai muovia sisältävää kosmetiikkaa). Ihan kauhean monta kappaletta, kun ottaa huomioon, että tässä luvussa ei ole mukana pahviset pastapaketit, joissa on muovi-ikkuna, tai ruokakerma purkit, joissa on muovinen korkki. Vain kokonaan muoviset elintarvikepakkaukset. Toisaalta tilli, joka oli muovipussissa ja muoviruukussa, on laskettu yhdeksi kappaleeksi. Vertailun vuoksi muistutan, että olemme 4-henkinen perhe ja luvuissa on mukana koiran ruokapakkaukset.


Hetken jo meinasin hehkuttaa, että pääsiäisen vietossa sentään onnistuimme. En ostanut yhtään Kinder-munaa, koska halusin välttää muoviset yllätyspakkaukset. Sen sijaan nautimme Mignon-munia ja irtokarkkeina myytäviä suklaamunia, lapset saivat lisäksi folioon pakatut Kinder -puput. Mutta tämä ei ole koko totuus. Olin varautunut virpojia varten ostamalla yksittäispakattuja Lentävä luuta -lakuja, jotka olivat isommassa muovipussissa. Ensi vuodeksi täytyy ratkaista virpojien palkat jollain toisella tavalla!


Muovisia karkkipusseja ei kuukauden aikana ostettu yhtään. Lapset ovat saanet lauantaisin "Äiti Mix" -pussin eli minun valitsemia irtokarkkeja. Tähän asti on käytetty paperipusseja (yhtä ja samaa pussia useamman kerran), mutta tästä eteenpäin pojilla on omat kestokarkkipussit. Ompelin pusseista sen kokoiset, että niihin mahtuu tarpeeksi, mutta että ne painavat tyhjinä alle 10 grammaa (oletustaara irtokarkkivaaoilla).


Veimme kuukauden aikana 1.440 grammaa muovijätettä kierrätykseen. Huh huh. Se on alle keskiarvon, mutta silti se on minusta aivan kamalan paljon. Liikaa. Eikä tämä tietenkään ole koko totuus käyttämästämme muovista, koska likaisimmat kääreet on jätetty pesemättä ja viety sekajätteeseen ja esimerkiksi vessapaperin kääremuovi on käytetty roskapussina, jolloin sekin on päätynyt sekajätteeseen eikä sisälly lukemaan. Kuukauden aikana vietimme esikoisen synttäreitä ja leivoin kaiken itse, mutta juustokakun leipomisesta tulee väkisin paljon muoviroskaa (tuorejuustopaketit). Lusikkaleivät syntyivät onneksi ilman muovia!


Olemme mielestäni jo pitkään kierrättäneet kaiken niin hyvin kuin mahdollista, mutta se ei enää riitä. Muovittoman maaliskuun aikana olen yrittänyt entistä enemmän miettiä roskia raaka-aineina. Ompelin lasten pieneksi jääneistä ja puhkikuluneista farkkushortseista leluluun koirallemme. Valitettavasti täytin sen polyesterivanulla, eli ei täysin muoviton, mutta ainakin kokonaan ilman muovista pakkausjätettä ja taatusti mieleinen!


Kuukauden aikana olen pessyt ja kerännyt käytetyt kananmunankuoret talteen sen sijaan, että olin laittanut ne biojätteeseen. Lapset ovat pyytäneet kokoelmalleni selitystä ilmeisesti epäillen mielenterveyttäni. Kesällä kuoret pääsevät murskattuina lannoittamaan minun pioneitani (luonnonkalsiumia), mutta näin pääsiäisen aikaan ne toimivat mainiona koristeena!


Muoviton maaliskuu on avannut silmiäni entisestään ja tiedostan muovin läsnäolon vielä enemmän kuin aiemmin. Muovin vähentäminen onnistuu tiettyyn pisteeseen asti vain etsimällä saman tuotteen ekologisemmin pakattuna, mutta me olemme siinä pisteessä, että nyt pitäisi etsiä vaihtoehtoisia tuotteita. Olisi helppoa muuttaa oma ruokavalio vähemmän muoviseksi, mutta urheilevat lapset tarvitsevat raejuustonsa ja lihaproteiininsa. Elämä on tasapainoilua muovin vähentämisen, totuttujen tapojen ja kohtuullisten ruokakulujen välillä. Kylvämäni tomaatin ja persiljan taimet tuskin muuttavat kumpaakaan olennaisesti suuntaan tai toiseen, mutta kivaa niiden kasvattaminen on silti. Ja jos vältän edes yhden muovitetun persiljan ostamisen, se kannattaa! 


Järven jäällä kävellessä (hyvinkin muovisissa ulkoiluvaatteissa ja kengissä) on ihana nauttia luonnosta. Vihaan kaisloja kesällä, mutta näin kevätauringossa ne ovat niin kauniita, niin pehmeitä, että tekisi mieli kerätä niiden kukintoja (?). Mihinköhän niitä voisi käyttää?


Aurinkoista huhtikuuta!