2.5.2015

Hyväntekeväisyyttä vaiko turhamaisuutta?

Lankalaatikkoani inventoidessani jouduin myöntämään, että minulla on paljon lankaa. Joukossa reilusti hyviä, kunnollisia villalankoja, mutta jotka jostain syystä suorastaan inhottavat ja työntävät pois luotaan. Pieni nöttönen, minkä voisi ehkä joskus johonkin käyttää, mutta kun sen paksuudestakaan ei ole tietoa ja no niin, tunnustan, mistä haluaa vaan päästä eroon. Syntyi peitto Vaaka ry:n keräykseen. Tämä ei ole kaunis, jämälankojen hautausmaaksikin tätä voisi ehkä kutsua (langankulutus 598 grammaa). Mutta peitto on tehty sydämellä ja ajatuksella ja kun mukana on myös ihanan pehmeitä alpakkalankoja, se on varmasti lämmin.


Keräykseen sai tehdä myös pussilakanan. Tiedän inventoimattakin, että minulla on lankojen lisäksi erilaisia kankaanloppuja reilusti. Toisen puolen ompelin Disneyn Autot -kankaasta, jolla olin aikoinaan päällystänyt lasten temppupatjan. Kangasta oli kaksi palaa, joiden kuviot sain kohdennettua toisiinsa. Toinen puoli on ommeltu sinisestä lammasaiheisesta kankaasta. Kangas oli noin 30 cm leveä ja 6 metriä pitkä kaistale, mikä oli aikanaan jäänyt yli poikiemme pussilakanoista. Kuviot osuivat kohdilleen ja sain kauniin yhteneväisen kankaan lakanaan.


Jämien hävitystä koko projekti, mutta tulihan siitä ihanan pehmeä peitto jollekin.


En voi olla miettimättä, onko tämä hyväntekeväisyyttä? Vilpitöntä lähimmäisen rakkautta ja auttamista? Kun tarkoitus on kuluttaa omia materiaaleja, jotta sitten voi tehdä omille lapsilleen vastaavia asioita paremmista materiaaleista, eikö se ole puhdasta turhamaisuutta? Ostanko hyväntekeväisyyden nimissä itselleni paremman omatunnon vai hyvittääkö lopputulos alkuperäisen motiivin samalla tavalla kuin tarkoitus pyhittää keinot?


Suuria pohdintoja ilman selkeää päätelmää. Sitä elämä välillä on. Touhukasta toukokuuta Sinulle!

6 kommenttia:

  1. Jaa-a, osuvia pohdintoja. Mutta onhan se ehkä tärkeintä, että nyt jollekulle tarvitsevalle on peitto ja pussilakana enemmän, vaikka ovatkin ns. ylijäämämateriaaleista. :) Minusta nuo ovat lämpimän halauksen arvoisia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, Pitko. Alan itsekin vakuuttua siitä, että lopputulos ratkaisee.

      Poista
  2. Tuo on varmasti vaikea kysymys. Ainahan siitä yleensä tulee hyvämieli kun auttaa jotakuta... en tiedä onko se sitten niin pahasta jos antajalle ja saajalle tulee molemmille hyvä mieli (vaikka syy olisi varaston vähentäminen). Ja lopputuloshan on kiva. Mä teen kyllä varastolangoista lahjoja ja hyväntekeväisyys neuleitakin ja koen että teen kivoista materiaaleista, vaikka usein on ajatus että saanpa tällekin hankinnalle vihdoin sopivan käytön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa pohdittuani alan vakuuttua siitä, että lopputulos hyvittää alkuperäisen motiivin. Varasto- tai jämälangoissa ei ole mitään vikaa ja yhtä hienoja lahjoja niistä tulee kuin uusistakin. Itsekin käytän niitä mahdollisimman usein. Tällä kertaa minua kuitenkin häiritsi se, että ensin mietin, että mistä langoista tulisi päästä eroon ja vasta sitten, mitä ja kenelle niistä tekisin. Yleensä, ainakin minä, mietin ensin mitä ja kenelle ja vasta sitten, että mistä materiaaleista. Mutta kyllä, harvinaisen syvällistä pohdintaa yksinkertaisen työn ympärillä. Iloista viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Tässähän meni vain kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sait käyttöä sellaiselle, jolle et ole aiemmin keksinyt käyttöä ja tarvitseva saa ihanan, lämpimän peiton ja sievän pussilakanan. Mun mielestä se oli oikein hyvä diili :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, juuri niin. Mitä sitä turhia pohdiskelemaan syntyjä syviä. Kiitos, Maija!

      Poista