Vieroitusoireitako?

Perjantai-iltana sain pääteltyä kaksi paria petrolin värisiä lapasia. Molemmat ovat minulle. Toiset ovat Novitan Woolista, toiset 7 Veikasta. Saan ihanat tuplalapaset ja sormeni toivottavasti pysyvät vähän lämpöisempinä. Itselle muistiin: Woolin kulutus 51grammaa, 7 Veikan 72 grammaa.

Kun olin vauhtiin päässyt, päättelin niinikään itselleni tulevat villasukat. Nämäkin Novitan 7 Veikkaa. Muuten raidoitus osui hyvin kohdalleen, mutta kärjessä meni muutama silmukka pieleen, lopputuloksena toisen sukan kärjen vaaleanpunainen täplä... Itselle muistiin: kulutus 109 grammaa.

Ehdin vielä lukea minulla kesken olleen kirjan loppuun tyytyväisenä, kunnes lauantaiaamuna se alkoi. Minun teki ihan kauheasti mieli kutoa tai virkata, mutta minulla ei ollut yhtään lankaa saati mitään puikkoja mukana. Harmittelin vähän aikaa sitten tekemääni päätöstä viedä kaikki kaupunkiin yhteen ja samaan paikkaan. Miksi ihmeessä en ollut ottanut muuta käsityötä mukaan kuin muutaman hassun päättelyn?

Ehkä siksi, että tarkoituksena oli tehdä kaikenlaista muuta, mm. risukranssi koivun oksista. Kyllä sitä yritinkin, mutta kun olisin halunnut kutoa niin ei ollut sydän mukana ja lopputulos on sen mukainen: kranssi on vähän kiero ja hyvin epätasainen, pellavanarusta tekemäni rusettikin roikkui. Ripustin kranssin kuitenkin ulko-oveen, muuten ovi on niin kovin orvon näköinen. (Huom! Kuvan pöly ei luonnossa juuri erotu, kuvan ottamisen jälkeen lisäsin pyyhkimisen to do -listalleni. Huvittavaa sinänsä, lisäsin homman listalle sen sijaan että olisin vain pyyhkinyt...)

Mutta kun minä olisin halunnut kutoa. Eikä sitä lankaa ollut. Se, että molemmat pojat pludasivat ja olisivat tarvinneet kuivat villasukat ei ollenkaan vähentänyt haluani. Nythän kutomiselle oli jo tarvekin! Huomasin olevani levoton, melkein kiukkuinen, enkä osannut tarttua juuri muihin hommiin, vaikka niitä toki olisi ollut vaikka kuinka. Päätin yrittää tehdä sammalsydäntä Tiina Rinteen kirjan ohjeiden mukaan. Oliko tämä sammalsydän susi jo syntyessään vai onko kyse siitä, ettei aina voi onnistua? Mene ja tiedä, lopputulos on lähinnä surkuhupaisa...

Nyt olemme takaisin kaupungissa, olen lankavuoreni luona ja oloni on taas rauhallisempi. Mitä ihmettä tämä oli, vieroitusoireitako? Villasta? Viikonlopun aikana?

Sydämellistä Isänpäivää!