Virkattu apina

Tämä on Heilu, simpanssin poikanen, joka kotiutui meille Kolmårdenin eläintarhasta kesällä 2009. Päivisin sen tapaa usein ikkkunalaudalta istumasta katselemassa haikeana ulos. Lasten mielestä se on surullinen, koska sillä ei ole yhtään apinakaveria. Ja tottahan se on, sen syli on ihan tyhjä.

Onneksi eilen illalla auringon laskiessa meille saapui Naula. Naula tuli pitkän odotuksen jälkeen Jämälankamaasta. Se matkusti kuumailmapallolla ja iloisesti vilkuttaen alkoi etsiä itselleen apinakaveria heti laskeuduttuaan.

Vähän se ehti mököttää kun ei ketään tuntunut löytyvän. No, eihän se ymmärtänyt, että kaikki olivat jo nukkumassa.

Onneksi heti aamulla kaikki oli toisin. Voi sitä riemua kun Heilu ja Naula löysivät toisensa! Enää ei ollut Heilun syli tyhjä.

Eikä Naulan tarvinnut mököttää, se kun sai parhaan mahdollisen leikki- ja kiipeilykaverin.

Lapset ovat iloisia kun Heilu ei enää ole yksin. Heilu ja Naula ovat selvästi jo nyt parhaat kaverukset. Mies katseli Naulaa ja hymähti huvittuneena. Minä olen tyytyväinen kun onnistuin virkkaamaan apinan. En ehkä ihan sellaista kun oli alunperin mielessä, mutta kuitenkin ihan tunnistettavan apinan! Eli todellinen hyvän mielen apina!

Naula on lasten antama nimi, se kun näyttää ihan naulalta kun on niin laiha. Nimi kuulostaa ensi alkuun kummalta, mutta sopii hyvin sarjaan muiden lasten antamien pehmolelujen nimien kanssa: Rex Temppu (koira), Vauva Neljäs (nalle), Lohikäärme Viides (lohikäärme, mutta ainoa sellainen)...

Mutta Naulan alkuperästä vielä: se on tosiaan virkattu jostain laatikon pohjalta löytyneistä villalangan jämistä, vaaleampi on Nallea, tummemmasta en tiedä. Käytin 3½ koukkua. Silmät, kulmakarvat, nenä ja suu on kirjailtu muliinilangalla, täytteenä on vanua. Malli on sovellettu käyttäen ohjeena Elisabeth A. Dohertyn kirjasta Amigurumi, Super happy crochet cute löytyvän Benny the Monkeyn ohjetta sekä täältä löytyvän apinan ohjetta.