Pupuhelistin

Virkkaaminen jatkuu. Oikeastaan se alkaa olla aika mukavaa! Paitsi että edelleen sormeni kipeytyvät, taidan puristaa koukkua tai lankaa tai työtä liiaksi, jolloin jälki on niin tiukkaa, että koukku ei meinaa mahtua silmukoiden välistä ja joudun sitä sitten välillä oikein urakalla pujottelemaan jne. Vaan kun tietäisi missä vika niin voisi edes yrittää muuttaa jotakin. Mutta näin jatketaan toistaiseksi.

Ystävälleni syntyi lauantaina pieni tyttövauva. Täydellistä, sain hyvän syyn tehdä ihanan pupuhelistimen, jonka ohje löytyy Lauramainen -blogista. Kiitos, Laura, erinomaisesta ohjeeesta! Tämä päätyy siis vauvalahjaksi.

Minulla ei ollut yhtään vaaleanpunaista puuvillalankaa, joten "jouduin" ostamaan sellaista. Sublime baby cotton kapok -langassa oli mielestäni paras vaaleanpunainen väri sillä hetkellä tarjolla olevista, joten sitä sitten. Lanka oli minulle entuudestaan tuntematonta, mutta ihanan pehmeä uusi tuttavuus ja sopi minun virkkaustyyliini erinomaisesti! Mitä tuo kapok on, siitä minulla ei ole aavistustakaan, joutunen perehtymään asiaan jossain vaiheessa. Ja käytössä jälleen sama tuttu 3½ koukku.

Helistin ei ole millään muotoa täydellinen, mutta itse koin onnistumisen riemua. Tämä on ehkä pieni juttu muille, mutta oman virkkausopetteluni kannalta merkittävä etappi! Korvat olivat mielestäni vaikein osa, eikä silmien ja nenän kirjailukaan tahtonut oikein onnistua (olisi ehkä pitänyt käyttää jotain muuta kuin muliinilankaa...). Helistinosan tein teippaamalla kaksi muovista pullonkorkkia vastakkain ja täyttämällä näin syntyvän muovikotelon helmillä. En tiedä, miten tuo olisi pitänyt tehdä, mutta tulipahan kiva ääni helistimeen.

Pehmoilun vastapainoksi vähän piikikästäkin asiaa. Juhannusruusuissani (tarkemmin sanottuna piikikkäissä kepeissä) on eloa! Tiedän, että silmujen aukeaminen on vielä eri asia kuin juurtuminen ja todellinen kasvuun lähtö, mutta yksi välierä voitettu!