Pojat ovat pitkään odottaneet, että tekisin heille ritariviitat. Sinällään pieni työ on odotuttanut itseään kauan. Se on kumma, miten joskus joku kivaltakin tuntuva työ lykkääntyy ja lykkääntyy ja matkan varrella alkaa tuntua vaikealta vaikkei sitä oikeasti olisikaan. Näihin viittoihin ostin kankaat jo lokakuussa Tukholmasta, samalla reissulla kun katselin siellä tehdasvalmisteisista viitoista mallia ja inspiraatiota. Ja sitten se inspiraatio katosi ihan kokonaan, kunnes vihdoin otin itseäni niskasta kiinni.
Ompelin viitat tummansinisestä iltapukukankaasta (sen tarkempia tietoja minulla ei ole), vapaasti soveltaen ilman kaavoja, välillä vähän mittaillen ja kulmia pyöristellen. Tai voiko ompelusta puhua, kun itse viitassa ei ole kuin olkasaumat... Reunaan ompelin koko matkalta hopeisesta iltapukukankaasta leikkaamani kaistaleen, aika ronskilla kädellä, pelkästään siksakaten.
Viitta kiinnitetään edestä "soljilla". Olin mielestäni hyvin kekseliäs kun ratkaisin kiinnityksen ompelemalla vanhan rukkaskuminauhan päälle hopeisesta kankaasta putkilon, klipsit olivat metalliset niin kävivät hyvin. Joku muu voi tosin olla sitä mieltä, että olin vain laiska...
Jotain silti puuttui vielä. Kun näin lasten leikkiritarit, tiesin mitä.
Tunnus. Jokaisella ritarilla täytyy olla tunnus, tai vaakuna, tai muu vastaava merkki. Joten pääsin vielä maalaushommiin. En ole koskaan maalannut kangasta, joten tämä oli lopulta aika opettavainen projekti. Kuvassa olevasta Schleichin ritarista otin mallia, piirsin ja leikkasin sabluunan ja sen läpi maalasin viittojen selkään tunnukset.
Nyt oli valmista. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen, ja hyvin tuntuu kelpaavan poikien leikkeihin! Aika näyttää, miten kestävät viitoista tuli.
Anteeksi luvattoman huonot kuvat. Kun ritarit vihdoin saivat viitat yllensä, ei poseeraaminen enää maittanut. Piti päästä viilettämään ja pelastamaan prinsessa lohikäärmeiden hyökkäykseltä! Eikä itselläni riittänyt enää kekseliäisyyttä viittojen kuvaamiseen informatiivisest tai millään tavalla tunnelmallisesti liehuvina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti