Virkatut hiiriveljekset

Olen aina ollut huono virkkaamaan. Tai ehkä oikeammin, en ole koskaan juuri virkannut. Olen usein päättänyt, että opettelen virkkaamaan, mutta puikot ja kutominen on toistaiseksi vienyt voiton. Virkkaamisen ei pitäisi olla vaikeaa, mutta minulle se on ollut ennenkaikkea hankalaa, vierasta, suorastaan tuntematonta! Kukaan ei ole opettanut kädestä pitäen, että mistä välistä koukku pujotetaan, tuskissani olen kiristänyt lankaa kauheasti ja sormeni ovat puutuneet alta aika yksikön ja sitten kipeytyneet. Eli ei kauhean inspiroivaa saati rentouttavaa puuhaa.

Jälleen kerran päätin yrittää. Monissa blogeissa näkemäni ihanat virkatut lelut ja amigurumit saivat unohtamaan kaikki hankaluudet ja ottamaan ratkaisevan askeleen. Ja uskomatonta mutta totta, sain edes jotain aikaiseksi (siis puutuneiden ja kipeytyneiden sormien lisäksi).

Se on hiiri. Ja olen virkannut sen! Jostain langan lopusta, koukulla 3½. Hiiri ei ole suuren suuri, vähän tulitikkuaskia pienempi, mutta minulle henkisesti valtavan suuri onnistuminen! Ja kun vauhtiin pääsin, päätin tehdä hiirelle kaverin.

Ja ihan totta, niitä on nyt kaksi. Toinen vaaleampi ja toinen tummempi, mutta selvästi kuitenkin veljekset. Ja varmaankin vielä poikasia kun yrittävät samaan pesäkoloon päästä.

Näitä oli hauska tehdä, eikä niihin nyt oikeasti niin kauhean kauaa mennyt.

Malli on täältä vaikka alunperin eksyin sivuille Koukutettu blogissa olleen virkatun koiran ohjeen kautta. Kuopus näki koiran ja sanoi anelevasti: "Äiti pliis, voisitko tehdä mulle tollaisen ihanan sulosen koiran?" Mitäpä äiti siihen vastaamaan kuin että tottakai, kunhan ensin teen pari muuta hommaa. Eli lisää on tulossa, kun kerran vauhtiin pääsin!