Ompelukone on käynyt kuumana viime päivinä.
Pojat siirtyivät lyhyistä lastensängyistä kerrossänkyyn nukkumaan elokuussa. Sängyt ovat olleet siitä asti ilman päiväpeittoja. Ja sitä myöten yleensä aina petaamatta. Tai vaikka ne olisi aamulla pedattu, on päivällä tarvittu peittoja milloin majaan milloin laivaksi ja milloin hotelliksi. Ne on ollut liian helppo ottaa sängystä.
Pidän siitä, että edes sängyt on pedattu, vaikka huone muuten olisikin hävityksen jäljiltä. Tästä eteenpäin on.
Valkoiseen Linumin kankaaseen tein kanttauksen vaaleansiniharmaaruudullisesta puuvillakankaasta, jonka löysin syksyllä Lastenhuone.fi:stä. Värit sopivat mielestäni hyvin grafiitin harmaaseen sänkyyn ja siniharmaaseen Sandersonin kuumailmapallotapettiin.
Ompelu ei ollut mitään kovin vaikeaa, mutta loppumetreillä aika puuduttavaa. Sängyn koko on 90*200 ja sitä myöten peitonkin koko on reilu 90*200. Kaikki ompelut (enkä edes juuri siksakannut...) ja vielä tuplana niin kyllä, olen tyytyväinen, ettei ollut enempää päiväpeittoja ommeltavana.
Suuren työn vastapainoksi oli kiva näpertää jotain pientä. Lähestyvä Ystävänpäivä mielessä aloin tehdä pehmosydämiä. Valkoisesta pellavasta tein ensimmäiset. Nämä ovat reilu 9 cm korkeita ja niiden taakse liimasin magneetit.
Sitten tein Greengaten beigevalkopilkullisesta kankaasta vähän isomman ripustettavan sydämen. Ripustuslenkin ompelin hamppunarusta.
Ja kun vauhtiin pääsin syntyi sydämiä enemmänkin.
En vielä tiedä, mihin nämä kaikki laitan, mutta kauniita ne ovat näin yhtenä isona perheenäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti