Vitivalkoinen sohva

Sisko osti vanhan kahden istuttavan sohvan. Tummaa puuta ja kamalaa kangasta. Ei mitään 12-vuotiaiden kaksostyttäjen huoneeseen sopivaa. Sisko repi vanhat päälliset irti ja maalasi puuosat valkoisiksi. Muuttokiireiden vuoksi hän antoi verhoilutyön minun tehtäväkseni.

Sohvan pehmusteet ovat pahasti kellastunutta vaahtomuovia. Ennen varsinaista verhoilua piti sohva päällystää vuorikankaalla. Hyvä lakanakangas toimi tässä erinomaisesti. Etureunan tereen ompelin vanhan terenauhan päälle. Valkoinen pellavakangas on niin vitivalkoinen, että kaikki koristenauhat näyttivät kellertäviltä sen rinnalla. Nappitalosta onneksi löytyi riittävän valkoista nauhaa.

Selkänojan koristenapeista en pystynyt purkamaan vanhaa kangasta pois. Sain kuitenkin hyödynnettyä ne uudelleen päällystämällä ne ensin kahteen kertaan vuorikankaalla ja vasta sitten pellavalla. Napit ovat mielestäni hauska yksityiskohta ja antavathan ne muodon pullealle selkänojalle.

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa alkuperäisestä sohvasta, mutta lupaan, että muodonmuutos on uskomaton. Tämä oli kiva verhoilutyö, melko haastava sellainen. Kuvaaminenkin osoittautui hankalaksi, kun eihän sohva meille kuuluu niin joka paikasta kurkkii asiaan kuulumattomia tavaroita. Auringonpilkahdus viimeisteli työn.

Hyvää helmikuuta kaikille!