Risujen odottaessa raivaamista näin mainoksen Tiina Rinteen kirjasta Risupupu ja Sammalsydän - koristeita lähiluonnon materiaaleista. Ajattelin, että mikäköhän kirja tuokin on, nimikin mielestäni matkittu Kaarnasydän ja sammalkranssista. Halusin kuitenkin tutustua kirjaan. Varasin sen kirjastosta - ainakin kuukauden jono. Malttamattomana kävin kirjakaupassa, selasin kirjaa ja ihastuin niin, että oli pakko ostaa se (ja peruuttaa varaus). Ja sitten se iski. Inspiraatio. Risu inspiraatio.
Tämä sydän on ensimmäinen kokeiluni kirjasta. Ja ensimmäinen kosketukseni risujen hyötykäyttöön koristeena. Varmaa on, että se ei jää viimeiseksi!
Risuja oli kiva työstää, hankalampaa ja enemmän aikaa vievää kuin ajattelin, mutta jotenkin niin kovin mukavaa. Sydän on mielestäni kiva juuri noin risuisena, mutta siihen on hauska yhdistää muitakin materiaaleja. Nämä pehmosydämet ovat liian valkoiset, mutta ne olivat ainoat sopivan kokoiset, mitä tähän hätään löysin.
Risujahan tässä maailmassa riittää, mutta varmuuden vuoksi keräsin oksia talteen, tein niistä nippuja ja laitoin mökin alle odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä. Siellä ne ovat viileässä ja kosteassa ja toivottavasti säilyvät hyvinä. Hmmm, enpä ole ennen osannut ajatella risuja aarteena.
Yleensä asiat sattuvat aina huonolla hetkellä tai sitä on väärään aikaan väärässä paikassa. Tällä kertaa kaikki kävi kuitenkin päinvastoin, näin ihanan kirjan juuri oikealla hetkellä ennen kaiken arvokkaan materiaalin hävittämistä. On kivaa innostua jostain ihan uudesta asiasta!
Inspiroivaa viikon jatkoa!
Hei! Kiva kun innostuit kirjastani! Hienon sydämen olet tehnyt. Et varmaankaan vääntänyt risua ekaa kertaa! Hyvää kevään jatkoa ja innoostavia hetkiä luonnonmateriaalien parissa. Terv. Tiina
VastaaPoistaKiitos käynnistäsi ja kehuista, Tiina. Minulla oikein sormet syyhyävät, että ehtisin taas tarttua risuihin ja rautalankaan. Sitä odotellessa hyvää kevään jatkoa sinullekin.
Poista