Pääsiäisloma oli ja meni. Ihana sellainen. Mökillä. Lumisadetta ja pakkasta mutta myös aurinkoa ja vihjaus kevään lämmöstä. Pihasta noin puolet oli paljaana ja sen haravoiminen oli suorastaan nautinto! Lapset ovat enimmäkseen kiipeilleet rannan koivussa, jonka he "löysivät" pajunkissoja haettaessa.
Olen minä käsitöitäkin tehnyt. Neulonut ja huovuttanut kiviä.
Kivikivet olen tuonut Uudesta-Seelannista yli kymmenen vuotta sitten. Ne ovat niin aaltojen pehmittämät, että niitä tekee mieli paijata ja nostaa poskea vasten jatkuvasti. Mutta niitä on vain kaksi, joten halusin niille villakiviä kavereiksi. Novitan Huopasen ja Lampolan kerän lopuista ja vanusta niitä syntyi.
Idea kiviin on Novitan Talvi 2010 lehdestä. Mitat ovat kuitenkin omasta päästä, kivien kun piti olla mahdollisimman saman kokoisia kuin oikeat kivet. (Kuvasta on helppo löytää ensimmäinen kivi, jossa mitat eivät vielä olleet kohdillaan...) Pidän näistä, kovan ja pehmeän vuoropuhelusta. Käsissä tuntuu hyvältä myös Päijänteeltä viime kesänä sukelletut puunpalat, niin pehmeitä ja samalla niin rosoisia hiekanjyvineen.
Olen kerännyt aarteeni vadille. Siinä niitä voi ihailla ja halutessaan tunnustella. Kokoelma ei ole täydellinen, vaan se täydentyy sitä mukaa kun sopivia aarteita löytyy. Vati vain on täysin väärän värinen, pahasti kellastunut puu ei tee oikeutta harmaan ja ruskean vivahteille. Se pääseekin värikäsittelyyn heti kun osaan päättää, tuleeko siitä valkoinen, tumman puun värinen vai kenties harmaa.
Aurinkoista kevättä lukijoilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti