20.3.2017

Hanhiparvi

Olisin halunnut meidän pikkuvessaan Mailegin hanhen, mutta en löytänyt sopivan väristä oikeassa koossa. Näin niin selvästi hanhen rumassa, tyhjässä kulmassa, että päätin ommella sellaisen itse. Hanhi on Mailegin inspiroima, mutta ei missään tapauksessa sen kopio. Kolmas prototyyppi onnistui ja sain kuin sainkin hanhen tuijottamaan pöntöllä istujaa ja valvomaan käsien pesua.


Hanhiteema vessassa ei ehkä ole se kaikkein tavallisin, mutta sopii sinne mielestäni ihan hyvin. Se alkoi eteläisestä Ruotsista kauan sitten mukaan tarttuneesta hotellin mainosjulisteesta, jossa on hanhia. Hanhitaulun kaveriksi on aikaa sitten löytynyt massasta tehty rusettikaulainen hanhi.


Ja nyt teemaa jatkaa yksi pellavainen pehmohanhi! En ollut ihan varma, minkä värisen hanhen haluaisin. Ryhdyin penkomaan kangasvarastoani ja löysin erilaisia sopivia jämäpaloja, joista ompelin erinäköisiä hanhia.


Olen useamman vuoden pähkäillyt, että mitä teen mm. 4,5 cm leveällä terracotan värisellä pellavasuikaleella, ja miksi edes säilytän sellaista. Enää ei tarvitse miettiä, koska siitä syntyi räpylät ja nokka muutamalle hanhelle.


Huomasin innostuiksissani ommelleeni kokonaisen hanhiparven! Paitsi että kuopuksen mielestä joukossa on pari joutsenta ja miehen mielestä siellä on ankkoja. Kaikki nämä hanhet eivät jää meille, osa näistä päätyy pääsiäisen aikaan lahjaksi.


Kävin tämän projektin myötä koko kangasvarastoni läpi. Suurimman osan kankaista muistin, mutta löytyipä sieltä jotain sellaisia lastenkankaita, joista aika on omien lasteni osalta ajanut pahasti ohi. Muutama projekti on jo työn alla, ja hyvä niin, koska kankaita on aika paljon!

10.3.2017

Tunnusta väriä

Uusimmassa Mekkotehdas-kirjassa, Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin, on yksi vaate pojille: Kahden paita, joka on oikeastaan huputon huppari. Kivan näköinen malli, mihin meidän pojat tykästyi. Esikoinen halusi mustan paidan. Ei mitään ylimääräistä, ei värikästä vuoria edes kaulukseen, ei mitään kikkailuja, pelkkä musta. Niin synkkä, että palataan siihen tuonnempana. Ensin esittelen kaverille tehdyn tumman sinisen Kahden paidan, mikä kokomustan jälkeen tuntui suorastaan värikkäältä.


Kaveri pelaa lätkää ja on ehdoton Toronto Maple Leafs fani, joten sitä fiilistä lähdin hakemaan. Sinisen sävy ei ole ihan oikea, mutta applikoitu vaahteranlehti riittää merkiksi tosifaneille. Raidat hihoissa tuovat mieleen pelipaidan. Oma pelinumero selässä on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu. Kangas collegetrikoota Eurokankaasta.  


Esikoisen musta huppari oli mahdoton kuvata. Se pääsi heti käyttöön ja on ollut ahkerassa käytössä ja useammassa pesussa. Ne hetket kun aurinko on paistanut ja poika olisi ollut kotona, huppari on ollut pesun jälkeen kuivumassa. Synkkä musta huppari sai pientä eloa seuran kangasmerkistä (revin sen pieneksi jääneestä treenipaidasta irti) ja sävyyn sopivasta nyöristä. Halusin vain yhden nyörin, ja liian myöhään tajusin, että sen olisi tietysti pitänyt olla merkin kanssa vastakkaisella puolella. Kankaana tässä Runners-trikoota Eurokankaasta.


Lapset ovat lojaaleja omille urheiluseuroilleen (tai faniensa seuroilleen) ja haluavat tunnustaa väriä aina kun mahdollista. Siksi kun näin mustakeltaraidallista trikoota Eurokankaassa, tiesin, että siitä piti tehdä jotain esikoiselle. Raidat hyppivät silmilleni ja kankaasta tuli melkein paha olo, mutta silti ostin ampiaistrikoota. Ompelin siitä esikoiselle kahdet boxerit. Aika näyttää, tuleeko niistä onnenkalsarit ja ne pääsevät käyttöön kaikkiin tärkeisiin peleihin vai hautautuvatko ne kalsarilaatikon pohjalle kaikkien muiden alle.


Kylläpä oli kiva ommella! Onneksi kankaat kuopuksen ja miehen huppariin ovat valmiina odottamassa leikkaamista ja ompelua!