Ompelupöytä

Ompelupisteeni on valmis. Se ei ole suuren suuri, Juvin klaffilipasto makuuhuoneen nurkassa, mutta ompelukoneella on nyt selkeä paikka, ja sen saa nätisti piiloon.

Suurempia töitä varten ompelukone on siirrettävä vaikka ruokapöydälle, mutta useimmiten huomaan ompelevani pienempiä juttuja. Poikien housujen paikkaus sujuu tässä erinomaisesti.

Kaikki ei tosiaankaan ole valmista. Pienen Ikeasta hankitun lokerikon päällä on lasipurkkeihin kerättynä nappeja ja jämälankojen ylijäämät, niiden lisäksi kynäpurkki ja pikkuinen roskis ovat kaikki tarpellisia, mutta hyvin levottoman näköisiä. Haluaisin lipaston päälle jonkun kauniin valaisimen (mutta riittävän tehokkaan ompeluun), tuolin pehmusteena toimiva taiteltu viltti olisi kiva vaihtaa tyynyyn ja ehkäpä matto viimeistelisi kokonaisuuden. Lipaston alle mahtuu täydellisest ysi Alkon puinen viinilaatikko. Mainio lisäsäilytystila, mutta sekin pitäisi vielä käsitellä lipaston väriseksi. Ja ja ja... Kaikki aikanaan.

Tänään sain valmiiksi ompelukoneen hupun. Alkuperäinen muovinen oli jo niin hirveässä kunnossa, että siinä oli ilmastointiteippiä enemmän kuin muovia. Tätä sietää katsella (silittämättömänäkin) silloinkin, kun pöytää käytetään muuhun kuin ompeluun, koska kyllä, tämä on miehenkin työpöytä.

Hupun pellavat löytyivät varastosta. Jostain sain päähäni, että perhonen voisi koristaa huppua. Tämä on vain nuppineulalla kiinni, koska haluaisin ehkä pari perhosta ja vähän herkempiä, sirompia kuin mitä tämä on.

Mutta tosiaan, olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. On ihanaa ommella taas! Laitan vielä kuvan lähtötilanteesta ja varoitan, kuva saattaa järkyttää järjestelmällisiä ihmisiä. Täysi kaaos vaiheessa, jolloin anopin anopin vanha liinavaatekaappi odotti kunnostusta ompelupisteekseni ja mm. korjausta odottavien vaatteiden pino kasvoi kasvamistaan. Kaappi on kaunis ja sillä olisi kiva tarina, mutta se oli niin huonokuntoinen, että sitä ei pystynyt muokkaamaan. Vihreä matto on puttimatto, mikä selittää nurkassa olevat golfmailat ja ikkunalaudalla olevat pallot...

 

Näin meillä. Iloista viikon jatkoa Sinulle!

Epätavalliset peruslapaset pojalle

Lapasia on kiva tehdä. Jopa kivempi kuin sukkia, vaikka peukalon kanssa onkin aina vähän säätämistä. Esikoisen pöllölapaset ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta jääneet aivan liian pieniksi. Tilauksessa oli uudet ihan samanlaiset, mutta kun en heti päässyt ostamaan samoja lankoja, ajattelin tehdä jotkut ihanan pehmeät lapaset "pahimpaan hätään".

Musta väri kelpaa tällä hetkellä pojalle. Ajattelin piristää lapasia keltaisilla raidoilla (pojan säbäjoukkueen värit), samalla lapaset ovat yhteensopivat virkatun pipon kanssa. Minä tein vain ranteeseen raidat, poika tilasi myös peukaloon raidat.

Fiina Neuleesta löytyi aivan uskomattoman pehmeää Mondialin Super Woolia. Epätavallisen hienoa lapaslankaa, mutta olen niin iloinen, kun poika tykkää pitää äidin tekemiä lapasia, että halusin ostaa tätä lankaa. Päällilapaset voi sitten tehdä vaikka jostain karheammasta ja kutittavammasta, vai mitä. Epätavallista on sekin, että kudoin lapaset KnitPron koivuisilla, lyhyillä neliöpuikoilla (3mm). Ensivaikutelma positiivinen, kulmikkuudesta en ole varma, mutta materiaali on miellyttävä.

Varren kudoin 1o kiertäen 1n, 46 silmukalla 24 kerrosta, kämmenessä 48 silmukkaa, 52 kerrosta ennen kavennuksia, peukalossa 16 silmukkaa, 20 kerrosta ennen kavennuksia. Pakko myöntää, että 9-vuotiaalla on jo aika iso käsi.

Lisää lapasia ja sukkia tiedossa. Ahkeraa loppuviikkoa!

Boxy pouch

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niinhän ne sanovat, mutta minä aloitan vuoden 2015 esittelemällä vielä yhden joululahjan. Ompeluaiheisesta kankaasta ompelemani boxy pouch - laatikkomainen pussukka.

Netti on pullollaan erilaisia toteutustapoja ja ohjeita. Täältä löysin minulle sopivalla tavalla kirjoitetun kuvitetun ohjeen. Noudatin sitä aika hyvin, mutta koska päällikankaani oli suht ohutta, kiinnitin siihen tukikangasta. Vuorikangas on pala vanhaa Laura Ashleyn kangasta, ajattelin, että kun se on vähän paksumpaa, se antaisi ryhtiä valmiille työlle. Vetoketju on kierrätetty.

Materiaalit määrittivät työn suuruuden, mutta mielestäni siitä tuli juuri sopivan kokoinen käsitöille. Mukaan mahtuu muutama kerä lankaa ja virkkuukoukku, sukkapuikot mahtuvat kulmasta kulmaan aseteltuna. Ja suklaalevy - vähän valmistajasta ja mausta riippuen - mahtuu sekin mainiosti mukaan.

Tämä oli kiva työ, ja näitä haluan tehdä lisääkin. Vaihtelua tavanomaisiin "litteisiin" pussukoihin, joille kyllä niillekin on käyttöä.

Vielä lopuksi haluan esitellä yhden tämän kevään projekteistani. Talven kovimmilla pakkasilla olin poikien kanssa jäällä (ihan lähellä mökkirantaa) kävelemässä. Silmiini osui pieni osa puutarhatuolia. Vain noin kymmenen senttiä oli jään päällä. Hakkasimme tuolin irti jäästä ja kuljetimme sen pulkalla terassille.

Sää lauhtui ja tuoli on sulatettu. Ja pesty. Yksi jalka ja kaksi pinnaa on poikki, eli fixaamista tiedossa, mutta muuten tuoli kaipaa vain vähän hiomista ja uuden pintakäsittelyn. Onkohan tuuli paiskannut tuolin veteen jonkun laiturilta ja se on rikkoutunut ajelehtiessaan järvessä? Vai onko joku hylännyt sen parin rikkinäisen kohdan takia? En tiedä, mutta jos saan tuolin kunnostettua, sillä on ainakin hauska tarina kerrotavanaan.

Ihanaa Uutta Vuotta 2015!

Virkattu pipo pojalle

Esikoinen tarvitsi uuden pipon, edellisessä korvat jäätyivät! Ja mustana, kiitos. Ei mitään raitoja, ei mitään kuvioita, mustana. Sellainen vähän korkeampi ja tupsulla. Oli vähän tylsä virkata, mutta onneksi tuli nopeasti valmista.

Virkkasin pipon 3½ koukulla Dropsin Lima -langasta. Karisma olisi ollut pehmeämpää, mutta koska Limassa oli mukana alpakkaa (ja se oli tarjouksessa), ajattelin sen lämmittävän enemmän. Tupsun tein Eskimosta, koska Menitan myyjä vinkkasi käyttämään tupsuun aina jotain "huonompaa" lankaa. Tupsu on ihanan pehmeä, mutta nyt minulla on vajaa kerä mustaa Limaa ja Eskimoa, joten en ihan ymmärrä tuota vinkkiä.

Mikä tahansa villapipo kutittaa lapsia, siksi vuoritin tämänkin pipon fleecellä. Onneksi varastosta löytyi miehen vanha, musta fleecepaita. "Koristeeksi" pipoon esikoinen kelpuutti säbäseuransa applikoidun logon. Tuo merkki on irronnut verkkareista ja pääsi nyt paljon näkyvämmälle paikalle pipoon. Tuollaista paksua, applikoitua merkkiä, mikä on alunperin liimattu kankaaseen oli haasteellista ommella, onneksi ei ollut suuremmasta merkistä kyse ;)

Ajatus kokonaan mustasta piposta 3-luokkalaisella herätti minussa ensi alkuun kummastusta. Mutta kun näin valmiin pipon pojan päässä, on minun myönnettävä, että siitä tuli kiva ja pojan oloinen.

Itselle muistiin: 116 silmukkaa, 40 kerrosta kiinteitä silmukoita, sen jälkeen kavennukset: ensimmäisellä kerroksella 1 silmukka, toisella 6, kolmannella 1, neljännellä 6. Jatka kuuden silmukan kaventamista / kerros kunnes kuusi jäljellä.

Ihanaa lumista vuoden loppua kaikille!

Hyvää joulua

Aatonaattoilta. Maa on valkoinen, lapset unessa monen tunnin pulkkamäen jälkeen. Muutama paketti on vielä lahjakäärettä vailla ja pesukone täynnä pyykkiä. Muuten on valmista (tarkoittaa: mikä on kesken, sitä ilman pärjätään). On aika rauhoittua, nauttia, tunnelmoida. Tulkoon joulu.

HYVÄÄ, RAUHALLISTA JOULUA!

Super Mario -lapaset

Tämä voisi olla joululahja, mutta ei ole. Kuopuksen luokkakaveri vietti synttäreitään viime viikolla. Kuopus ehdotti, että minä tekisin sankarille Super Mario aiheiset lapaset lahjaksi. Ja vielä täsmennettynä Power Up -lapaset. Kun lapsi ehdottaa kaverilleen itse tehtyä pehmeää pakettia, minähän teen työtä pyydettyä mielihyvin.

Peruslapaset 7Veikasta (kuopuksen valitsemassa värissä, tottakai), ranteen resori 1o kiertäen 1n, kiilapeukalo. Kuvion mallin löysin googlen kuvahaulla hakusanoilla "super mario knit power up mushroom". Silmukoinnissa käytin Jannea, 7veljestä ja jotain tuntematonta lankaa, josta poistin yhden säikeen sopivan paksuuden saamiseksi.

Silmukointi ei onnistunut täydellisesti, mutta kuopus näytti peukkua lapasille ja tyytyväisenä lähti kaverin synttäreille. Villalanka onneksi asettuu käytössä erinomaisesti.

Tekisin lasten kavereille mieluusti enemmänkin synttärilahjoja itse, mutta jotenkin tuntuu vaikealta keksiä sopivia lahjoja ala-asteikäisille pojille. Onko sinulla hyviä ideoita?

Sydämiä musiikinopettajille

Tilaustyönä ompelin kaksi sydäntä annettavaksi joululahjaksi musiikinopettajille.

Toiseen pellavasydämeen pistelin nuotteja, toiseen nuottiavaimen. Mallit löysin google kuvahaulla kirjoittamalla hakusanoiksi cross stitch notes.

Kangas on Belfast Linenin 32ct antiikin valkoinen. Tausta puoli on tavallista valkoista pellavaa. Lankana yksi säie DMC:n 817, pistelin aina yhden yli. Sen verran oli pientä tuo pistely, että silmät joutuivat koetukselle.

Ripustuslenkit tein Panduron punavalkoisesta nyöristä. Tilaaja on sydämiin tyytyväinen, toivottavasti ne ilahduttavat musiikinopettajiakin. Minusta niistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan kivan jouluiset.

Oli kiva tehdä ristipistoja pitkästä aikaa. Jospa joulun jälkeen kaivaisin taas keskeneräiset pistelyt esille. Enää seitsemän yötä jouluun...

Joulukortit

Joulukortit on postitettu. Ajallaan punaisessa kuoressa. Tänä vuonna virkkasin lumihiutaleita joulukortteihin.

Tätini lahjoitti minulle kesällä omasta vanhasta varastostaan Finlaysonin valkoista Mervi-merkkistä merseroitua neulelankaa. Olen ihmetellyt, mitä siitä teksisin, kunnes keksin virkata lumihiutaleita 100 virkattua lumihiutaletta -kirjan ohjeilla. Lumihiutaleita oli kiva virkata, mutta niin vain korttilista ja virkattavien hiutaleiden määrä kasvoi koko ajan. Projekti piteni samalla. Päädyin tekemään kahta mallia, koska ne oli helppo opetella ulkoa.

Kovetin lumihiutaleet vesiliimaseoksella. Ajattelin, että korttien saajat voivat halutessaan irrottaa lumihiutaleet ja käyttää niitä koristeina. Lisäsin EriKeeperiin vettä suhteessa 1:1. Puristin hiutaleet kuiviksi ja pingotin pahville muovikelmun päälle nuppineuloilla. Sottasta hommaa, mutta ihan hauskaa.

Kuivuttuaan yön yli lumihiutaleet olivat kuivat ja saatoin kiinnittää ne tarratyynyillä kartongille. Kartonkien väri määräytyi sen mukaan, mitä varastosta löytyi (ylijäämiä Harry Potter synttäreiltä ja muista vanhoista projekteista).

Vaikka käytin tähän joulukortti projektiin vanhoja varastoja ja tein työvaiheita ensimmäistä kertaa, olen tyytyväinen lopputulokseen. Sinulle, lukijani, voin lähettää kortin vain näin virtuaalisesti. Hyvää joulua!

Enää kymmenen yötä jouluun...

Star Wars lapaset

7-vuotias kummipoikani on kiinnostunut Star Wars:sta, joten mitäpä muutakaan sitä kummitäti tekisi joululahjaksi  kuin Star Wars lapaset.

Netin kuvahaku on täynnä kudottuja Star Wars hahmoja. Pojan lempihahmo on Luke Skywalker, siksi halusin kuvaan jonkun hyviksen. Tällä rajauksella tarjonta kutistui paljon. R2D2 on symppis hahmo, mutta kaikki mallit sisälsivät hyvin paljon silmukoita. Ei hyvä yhdistelmä lapsen lapasia ajatellen. Tummansinisellä Sisulla, 2½ puikoilla ja 56 silmukalla tuli vain vähän reilut lapaset.

Olisin halunnut tehdä lapaset, joihin kiinnittäisin virkatun kuvan. Ei löytynyt sellaista, johon olisin ollut tyytyväinen. Sitten olisin halunnut tehdä kuvion kirjoneuleena, mutta kun halusin kämmenpuolen olevan yksivärinen, ei sekään onnistunut. Kirjailu silmukoita jäljentämällä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Valkoinen lanka on Sisua, harmaa on Maijaa (josta poistin yhden säikeen sopivan paksuuden aikaansaamiseksi), sininen on Smartia (halkaistuna), punaisesta ei ole aavistustakaan. Näin iso kuvio tekee lapaset väkisin vähän jäykiksi, mutta eiköhän nuo käytössä pehmene.

Malli sen enempää kuin sen toteutuskaan eivät ole täydellisiä, mutta tunnistettavissa.

Ostin lahjaksi lisäksi Lego Star Wars Yoda-kronikat. Täyttä asiaa Tähtien Sodasta hyvin ekaluokkalaiselle sopivalla tavalla esiteltynä. Mielestäni lapaset tai kirja kumpikin olisi riittänyt lahjaksi yksinäänkin, mutta en uskaltanut tuottaa ekaluokkalaiselle pettymystä antamalla pelkät lapaset. Toisaalta, sen kerran kun keksii kivan yhdistelmälahjan (=jotain ostettua + jotain itse tehtyä), on kummitädin etuoikeus antaa molemmat. Vai mitä?

Enää 16 yötä jouluun.....

Joulusukat

Joulusukat miehelle ja itselle. Isompi harmaa miehelle ja pienempi valkoinen minulle. Näiden piti valmistua joulukuun ensimmäiseksi, mutta niin vain influenssa A paiskasi minut sängyn pohjalle viideksi päiväksi ja vei kaikki voimat.

Punaista, valkoista ja harmaata. Minun jouluvärini. Tässä perus 7Veljestä toimii hyvin, punainen tosin on Karismaa.

Idean sukkiin olen saanut blogista, jonka sivupalkissa olevassa kuvassa on vastaavanoloisia sukkia useampikin. Idea on pyörinyt päässäni pidemmän aikaa. Kun rupesin näitä sukkia tekemään, olisin tarkistanut inspiraatiokuvaa, mutta en löydä sitä mistään. En muista blogin nimeä enkä ole siihen vahingossakaan törmännyt. Jos tunnistat nämä sukat ja/tai tarkoittamani alkuperäisen kuvan, mainitsethan siitä minulle?

Lapsilla (ja tontuilla) on omat joulusukkansa, siksi halusin miehelle ja minullekin. Kudotut, ja kulkunen kärkeen (tosin miehen sukasta se vielä kuvassa puuttuu).

Saatuani sukat valmiiksi, rupesin jahkailemaan, että miksen sittenkin tehnyt yksivärisiä palmikkosukkia jostain ihanasta paksusta langasta. Yritin vakuuttaa itselleni, että nämä ovat kivat, että nämä sopivat hyvin vaatekaappimme ovia koristamaan ja että näihin lankaa löytyi varastoistani. Lupasin itselleni, että jos olen edelleen ensi vuonna jahkailuasteella, voin sitten tehdä uudet, mutta nyt nämä saavat kelvata.

Olen juonut teetä enemmän kuin laki sallii viimeisen viiden päivän aikana, mikään ei ole maistunut miltään. Tänään aion nauttia glögistä ja alkaneeta joulukuusta. Huomenna haluaisin leipoa, vaikka maustekakun!