Tyynyjä ja tuoleja

Huomenna koittaa paluu arkeen, mutta vielä tänään voi hekumoida vietettyä hiihtolomaa. Kokonaista ihanaa talviviikkoa mökillä. Laskettelua, hiihtämistä, herkuttelua, saunomista. Kivaa yhdessäoloa ja minulle tietysti käsitöitä. Mitäpä sitä perhe muuta tarvitsisi?

Kelit vaihtelivat vesisateesta lumituiskuun ja auringonpaisteeseen. Pakkasherra oli maltillinen ja putket pysyivät sulina koko ajan! Edellisen illan tuisku tekee seuraavasta päivästä uskomattoman kauniin.

Mökillämme on sekalainen kasa eri paikoista eri aikoina kulkeutuneita tyynyjä, kaikissa erilaisia kukertavan kirjavia päällisiä. Ei niissä sinällään mitään vikaa ole, mutta pikku hiljaa on kiva vaihtaa päällisiä enemmän mieleisekseen. Mukavan aivotonta ompelua ja tehokasta ylijäämäkankaiden hyväksikäyttöä!

Tai ainakin periaatteessa helppoa ja nopeaa. Raidallinen tyyny on laskosverhosta yli jäänyt pala, jota jouduin jatkamaan saadakseni kankaan riittämään. Nyt sauma näkyy hyvin, mutta kunhan saan sen silitettyä, se ei käytössä haitanne. Sinisen tyynyn tein vanhasta osin rikkinäisestä villapaidastani ompelemalla sen saumurilla. Helppoa ja nopeaa kunnes huomasin tyynyn olevan ryhditön ja haluavani siihen tereen. Tereen ompeleminen käsin jälkikäteen oli hullun hommaa. Varmaan jokaisella pistolla mietin, että hyvin suunniteltu olisi jo ei pelkästään puoliksi vaan kokonaan ja moneen kertaan tehty. Mutta kyllä kannatti.

Tuoli ei valikoitunut kuvausalustaksi sattumalta. Se on ollut minulla jo pikkutyttönä lapsuuden kesämökissämme ja on siksi minulle tärkeä. Se on myös osa yhdestä seuraavasta projektistani. Poikien huoneeseen mökillä on tarkoitus laittaa pöytä piirtämistä ja askartelua varten. Pöydän ääreen haluaisin tämän minulle tärkeän tuolin (jonka tyylisuunnasta minulla ei ole mitään tietoa). Toiseksi tuoliksi mietin anopilta saamaani talonpoikais (?) tuolia. Minua kuitenkin mietityttää, ovatko tuolit liian eri paria? Kuvassa ne kyllä näyttävät hääparilta, toinen tumma kuin sulhanen frakissaan ja toinen vaalea kuin morsian valkoisessa hääpuvussaan. Mutta ollaanko tässä solmimassa ikuista, onnellista liittoa vai hyvin eripuraista, pian eroon päätyvää liittoa, jolloin sitä ei kannata solmia alkuunkaan...

Jos madaltaisin valkoista tuolia saman korkuiseksi kuin tumma? Ja käsittelisin sen saman väriseksi? Vai maalaisinko valkoisen uudestaan samanväriseksi kuin se on ollutkin? Vai pidänkö tuolit erillään ja yritän löytää kaverin jommalle kummalle? Mitä mieltä olette?

Tervetuloa joukkoon mukaan, Laura Niemi! Ja kaikille ihanaa helmikuun loppua!