Virkattu peitto

Kesän alussa sen aloitin, peiton virkkaamisen kuopukselle. Tiedän, aivan älytön homma tehdä isoa villapeittoa kesähelteillä, mutta minkäs sitä inspiraatiolleen mahtaa. Tänään päättelin viimeisen langanpään. Se on valmis.

Peitossa piti olla vihreää, kuopuksen lempiväriä. Vaikka itsekin pidän vihreästä ja peittoon valikoitui muita minulle mieleisiä värejä, oli peiton värimaailma kokonaisuudessaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Jokainen uusi raita epäillytti minua.

Lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Peitto on aivan kuopuksen näköinen. Se painaa 1485 grammaa, on 127 cm leveä ja 175 cm pitkä. Peitossa on pylväskerroksia toisensa perään, 4 kerrosta aina yhtä väriä kerrallaan. Lopulta yksi pylväskerros koko peiton ympäri. Koukkuna oli tuttu 3,5, lankoina mm. Novitan Woolia, Nallea, Alpacaa ja 7Veikkaa, SandnesGarnin Smartia, Maijaa ja Jannea, Hjertegarnin Vidal Alpacaa, Vikingin Vilmaa.

Jätin puumerkin peittoon ompelemalla sen kulmaan Variksen Villat -kangasmerkin (ensimmäisen ikinä!).

Kuluneen viikon aikana peittoa on ollut ihana viimeistellä. Kuopuksen ollessa koulussa olen täyttänyt sylini hänen peitollaan. Nyt se on lohduttanut minua, toivottavasti jatkossa poikaani.

Poikani, kuopukseni, olen tehnyt tämän peiton sinulle rakkaudella, olen ajatellut sinua jokaisella silmukalla ja langankierrolla. Toivon peiton lämmittävän sinua ja suojaavan sinua maailman murheilta. Toivon sen muistuttavan sinua rakkaudestani ja sylini lämmöstä.

Tuntuu hyvältä saada näin iso työ valmiiksi, mutta samalla haikealtakin. Koko kesän on ollut odottamassa työ, joka ei ole vaatinut sen kummempaa ajatustyötä. Kerros silloin, toinen tällöin. Ehkä nyt keskityn muihin keskeneräisiin töihin, joita kyllä riittää yllinkyllin!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!