Talonpoikaissohva

Olen aina pitänyt talonpoikaissohvista. Ryhdikästä puuta ja paljon pehmeitä tyynyjä, lämmin viltti. Unelmani on täyttynyt ja meidän kotona on talonpoikaissohva. Olisin halunnut vanhan sohvan, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Aina oli joko koko, kunto tai hinta väärä. Lopulta päädyimme ostamaan Juvilta uuden puuvalmiina. Käsittelin sohvan kolmeen kertaan Osmo Deko peittävällä puuvahalla, sävy Silkki. Tarkoitus on antaa sohvalle antiikkinen ilme hiomalla kulmista tumma petsi näkyviin, mutta vielä en ole kovin paljoa raaskinut hioa uutta pintaa.

Pehmusteena on superlonia, jonka päällystin Linumin puuvillakankaalla. Osan tyynyistä olen saanut isotädiltäni. Niin kaunista pitsiä, harmi, etten tiedä kuka sen on virkannut.

Olen ommellut tyynyjä Linumin kivipestystä pellavakankaasta. Pieni taite reunoissa antaa paljon ryhtiä ja ilmettä muuten hyvin yksinkertaisille tyynyille.

Viltti on Ikeasta. Se on kaunis, mutta ei tunnu oikealta. Siitä puuttuu oikean villapeiton raskaus ja laskeutuvuus. Itse tehdyn peiton rakkaus ja lämpö. Tarkoituksenani on tehdä tähän peitto afrikkalaisista kukista. Sen alle lapset saisivat aamulla käpertyä heräämään kunnolla, minä voisin kutoa ja mies lukea illalla kirjaa.

Sohva on keittiön ja ruokatilan välissä. Siinä luetaan läksyjä ja odotetaan ruoan valmistumista. Siinä juodaan kahvia ja nautitaan. Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Meillä kodin sydän on tämä sohva.

Huomenna on tasan kaksi kuukautta jouluun. Mahtavaa!