Villasukkia vihreillä raidoilla

Kuopuksella oli akuutti tarve villasukille. Hän toivoi sukkiin vihreitä raitoja langasta, jota jäi yli hänen pipostaan. Mitäpä sitä muuta kuin toteuttamaan toiveita. Laskeskelin ja pohdin, mihin tuo myrkyn vihreä lanka riittäisi. Laatikosta lisäksi Smartia, 7Veikkaa, Gjestalin Superwash Sporita ja sain kuin sainkin sukat tehtyä (ja taas jämiä tuhottua).

"On noi ihan ok, mutta en mä tollasia tarkottanu", tuli tyly tuomio. Ja kirjalliset ohjeet seuraavia varten.

Villasukissa pyrin toteuttamaan lasten toiveet. Ne on niitä helppoja toiveita täyttää, isommissa asioissa pidän ohjakset tiukemmin käsissäni. Ja itsepähän olen opettanut pojat esittämään väritoiveita neuleissaan. Kuopus oli vasta 2-vuotias kun vein hänet lankakauppaan kysyäkseni, minkä väriset lapaset haluat. Osoitin, mistä voi valita ja helposti löytyi oma lempiväri. Tällä kertaa lähdin yksin lankakauppaan hakemaan lisää myrkynvihreää Jannea. Pari kertaa aloitin sukat, mutta aina purin ne. Silmäni eivät tottuneet väreihin ei sitten millään. Sitten päätin, että kauneus on katsojan silmissä, minä vain toteutan poikani toiveet.

Oli helppoa kutoa toiset sukat heti perätysten. Kaikki silmukat oli muistissa eikä sovituksia tarvittu ollenkaan. Työn edetessä minunkin silmäni tottuivat, ja pakko myöntää, että ovathan nuo pojan suunnittelemat sukat paljon iloisemmat kuin minun ehdottamani.

"Nää on just sellaiset kun mä toivoin", oli pojan tyytyväinen kommentti uudemmista sukista. Ne jäävät kaupunkiin, toiset viedään mökille. Molemmat tulevat käyttöön ja kaikki ovat iloisia lämpimine varpaineen. Jatkossa pyydän aina lapsilta selkeät piirretyt ohjeet toiveista. Olen ennenkin joutunut ihmettelemään heidän väriyhdistelmiään ja kuitenkin lopuksi toteamaan ne toimiviksi. Mitäpä sitä turhaan vastaan taistelemaan.

 Nyt mukillinen glögiä ja sohvalle kutomaan. Moikka!