Haluaisin viedä sut äidin karkkikauppaan

Vietin esikoisen kanssa harvinaislaatuisen äiti-poika päivän. Kävimme kahdestaan leffassa ja hampurilaisella, ostettiin irtokarkkeja, tutustuttiin Warhammer -pienoismalleihin. Kun esikoinen kysyi, mitä minä haluaisin tehdä, vastasin: "Haluaisin viedä sut äidin "karkkikauppaan". Saisit valita mitkä tahansa sukkalangat ja tekisin sulle sellaiset villasukat kuin sä haluat." Suuntasimme Snurreen ja poika valitsi keltaisen ja mustan kerän Filcolanan arwetta classicia. Minä kudoin sukat.

Vähän jouduin syömään sanojani, en tehnyt ihan sellaisia sukkia kuin poika olisi halunnut. Hän olisi halunnut, että toinen sukka on kokonaan keltainen ja toinen kokonaan musta. Minusta ne olisivat olleet liian eripariset, joten muutama raita laitettiin kumpaankin sukkaan, esikoisen hyväksynnällä kylläkin. Sukat ovat ihanan pehmeät ja mainio muisto tuosta ihanasta päivästä, jolloin saatoin antaa kaiken huomioni esikoiselle.

Tasapuolisuuden vuoksi jotain kuopuksellekin. Kudoin hänelle pari vuotta sitten koira lapaset, boston terrierit. Ne eivät oikein istu hänen käteensä, joten kudoin lisäresorit ranteisiin.

Kun sain resorit valmiiksi, ei mennyt kuin päivä kun oikean käden lapanen jäi bussiin. Itkien poika tuli kotiin ja kertoi mitä oli käynyt, kyynelet silmissä hän sopersi, että kun ne ovat ne kaikkein rakkaimmat onnenlapaset... Mitäpä sitä äiti voi muuta kuin tehdä yhden lapasen lisää. Käsialani vain on hieman löystynyt parin vuoden aikana, toivottavasti jälki tasaantuu käytössä.

Minä toivon, että ilmat viilenisivät ja saataisiin lunta!