Koiratuoli

Kuopuksen huoneessa on kaksi ja puoli vuotta ollut hänen isoisotätinsä vanha tuoli. Tuolin päällinen on ollut vanha ja ruma ja siksi peitettynä viltillä. Paljon tuolissa on kyllä istuttu, joten siitä ei haluttu luopua. Syyskuussa näin Eurokankaassa ihanaa koirakangasta. Onneksi kuopus tykästyi kankaaseen yhtä paljon kuin minä ja hyväksyi ehdotukseni tuolin päällystämisestä kyseisellä kankaalla. Vihdoin sain verhoilun valmiiksi ja pakko sanoa, kannatti odottaa juuri tämän kankaan löytymistä.

Tuoli oli huonommassa kunnossa kuin olin ajatellut, jouduin sitomaan jousetkin uudestaan kiinni. Ja verhoilu oli hankalampaa kuin olin kuvitellut. Toisaalta, vasta kun purkaa vanhan päällisen näkee kunnolla, miten työ on toteutettu. Paljon oli kankaan päältä ommeltuja saumoja, toteutin ne samalla tavoin kuin alkuperäiset.

Alkuperäisessä tuolissa oli paljon nappeja sekä istuin- että selkäosassa. Tuoli on vähän kovera, joten napeilla kankaan saisi varmasti istumaan napakammin, mutta en halunnut nappeja sotkemaan kankaan kuvioita. Vähän kangas jää joissain kohdissa ryppyyn, toivon sen asettuvan käytössä.

Tämä koirakangas on ehkä kaikkein oudoin kangas, mitä olen koskaan ostanut. Voisin jopa sanoa, että rohkea valinta, reilusti minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta silti, minä tykkään lopputuloksesta! Tottakai aina voi jäädä jossittelemaan kuvioiden sijaintia, asettelua tuolissa, mutta yritän olla tekemättä niin. Tuoli on paikoillaan kuopuksen huoneessa, työpöydän vieressä. Selvästi yksi kuopuksen lempipaikkoja.

Loppuun vielä kuva tuolista ennen käsittelyyni pääsyä. Jos joku osaa sanoa, miltä vuosikymmeneltä tuoli on tai kertoa jotain tarkempaa tuolista (valmistajaa, suunnittelijaa), kuulisin mielelläni.

Ja toinen kuva siitä vaiheesta kun kaikki oli purettu ja irrotettu, kun epäusko meinasi vallata mielen ja oma visio oli valovuosien päässä.

Mukavaa viikon jatkoa!