Vanhat lakanat ovat puuvillaa (kaikki minulla olevat pellavaiset olivat liian kapeita), mutta niin ihanan tuntuista! Aivan eri maata kuin nykyiset puuvillalakanat!
Uusi lakana on tummanharmaata pellavaa. Väri ja sopivan ryppyinen pinta tuovat kivan poikamaisen kontrastin kokonaisuuteen.
Lakanat ovat eri paria, mutta eipä tuo haittaa. Pojat eivät välttämättä edes erota niitä toisistaan. Toisaalta, lakanat ovat riittävän samanlaiset, jotta niitä voi tarvittaessa käyttää vaikka rinnakkain.
Kun pojat kuulivat suunnitelmistani tehdä heille pitsilakanat, he tyrmäsivät idean samantien. Stereona. "Me ei missään pitsihepenissä nukuta!" Kerroin pitsilakanoiden olevan heidän isoisoisoäitinsä peruja ja siksi hyvin arvokkaat. Tämä mielessä uni on maittanut hyvin "pitsihepenissä".
Voihan Varis! Todella ihanat! Aivan varmasti noissa perintölakanoissa uni maittaa! Olet kyllä taitava :)
VastaaPoistaKiitos Päivi! Tämä työ vaati kyllä enemmän kärsivällisyyttä kuin taitoa, lakanan pitkien sivujen ompeleminen on aika yksinkertaista ja tylsää puuhaa.
PoistaTaitoa onkin se, että näkee vanhoissa tavaroissa ja materiaaleissa uusia mahdollisuuksia... Ja hienoa, että ideat toteutuvat, monelle jäävät usein vain hyviksi ajatuksiksi!
VastaaPoista