Lontoo pipot

Kävin marraskuussa esikoisen kanssa Lontoossa viettämässä harvinaista äiti-poika-laatuaikaa. Mikä ihana miniloma! Ei huomion jakamista kahden lapsen kesken, ei jatkuvaa kompromissien tekemistä, ei kinastelua ja tönimistä ja erotuomarina toimimista. Sain huomata esikoisesta kasvaneen herrasmiehen, joka aina välillä tarjoutui kantamaan reppuani ja joka söi illalla kanssani salaattia!

Esikoisen toiveesta kävimme Harry Potter-studiolla ja Towerin linnassa, minun toiveesta kävimme Loop:ssa. Kaiken netistä lukemani hehkutuksen jälkeen olin vähän pettynyt liikkeen tarjontaan ja huomasin jopa ikävöiväni Snurrea. Oli turha lähteä merta edemmäs kalaan. Tai no, ei nyt sentään ihan turha. Matkaan tarttui mm. Shetland Spindriftin Jamieson's lankaa. Lähemmäksi englantilaista villalankaa ei päässyt. Esikoinen toivoi minun tekevän pipot hänelle ja kuopukselle ja valikoi värit niihin.

Ensin valmistui kuopuksen pipo, vähän erikoinen mutta meidän perheessä ihan sopiva tuliainen. Olin kuvitellut kutovani pipon, jonka alin kolmannes on sininen, toinen kolmannes valkoinen ja ylin harmaa. Kuten huomaatte, kuuntelin kuopuksen toiveita ja lopputulos on hyvin erilainen kuin mielikuvani. Pakko myöntää, että en pitänyt langan kutomisesta en sitten yhtään, mutta pesun jälkeinen hieman huopuneen tuntuinen pinta miellyttää minua. Tämä pipo pääsi heti käyttöön.

Esikoisenkin piposta tuli aivan erilainen kuin mitä olin luullut tekeväni. Siihen ompelin valkoisesta fleecestä vuorin, jotta karhea lanka ei kutittaisi. Saatuani pipon valmiiksi ihmettelin, miksei esikoinen ottanut Lontoo-pipoaan käyttöön. "Se menee maalle, on hyvä mökkipipo", hän totesi. Vai niin, ajattelin mielessäni ja ymmärsin epäonnistuneeni. Aina ei voi tietää, mitä lapsi haluaa ja tarkoittaa, ei vaikka hän olisi itse mukana suunnittelemassa ja tekemässä päätöksiä.

Huomenna lähdemme mökille hiihtoloman viettoon. Ehkäpä valkoinen pipo on kuin onkin todella hyvä pipo rämpiä metsässä, laskea pehvamäkeä sammaleisella kalliolla ja kiivetä puihin... Hyvää hiihtolomaa!