7.5.2017

Emma-tuoli

Siskoni ja minä kierrätämme huonekaluja keskenämme. Yhden pyörityksen jälkeen sain isosiskolla olleen Emma-tuolin meille. Yleensä kierrätetyt kalusteet ovat vain hoidossa, mutta tästä sovittiin heti, että se jää pidemmäksi aikaa. Tuoli tarvitsi uuden verhoilun enkä halunnut tehdä isoa työtä ja sitten elää pelossa, että kohta sisko haluaa tuolin takaisin. Tällainen tuoli meille tuli.


Järjetön määrä niittejä piti kankaan paikallaan, älytön homma pelkästään vanhan verhoilun poistamisessa. Tein sen rauhassa, koska halusin kankaat ehjinä, muuten en olisi pystynyt käyttämään niitä malleina. Kuvasin jokaisen purkuvaiheen saadakseni hyvät muistiinpanot. Vastaava mestari valvoi, että en hutiloinut missään vaiheessa ;)


Kun tuoli oli palasina, minua alkoi hirvittää. Mitä ihmettä tästä tulee... Olin valinnut haastavan ruudullisen kankaan verhoiluun, miten onnistun kuvioiden kohdistamisessa... Vielä kun kangas oli melko hintavaa Mulberryn villakangasta, ei ollut varaa tehdä virheitä tai koeversioita...


Purkuvaiheen loppupuolella tuolin alta paljastui historiaa. Olisin halunnut löytää vuosiluvun, mutta hyvä tämäkin on. Tuoli on Oy Stockmann Ab:n Keravan Puusepäntehtaan valmistama Emma-tuoli numero 169.


Vaihe kerrallaan sain kuin sainkin tuolin valmiiksi ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Minä tein sen.


Luovuin raskaasta helmalaskoksesta kokonaan ja selkänojan ompeleen korvasin kahdella napilla. Napit ovat alunperin vanhan talvitakkini metalliset napit. Pala huopaa ja sen päälle verhoilukangasta toimii riittävän hyvin, koska nuo napit eivät joudu kovalle rasitukselle.


Tereiden sisällä olevat nyörit sain käytettyä uudestaan. Tereiden ompeleminen hirvitti etukäteen, mutta sovittaminen, neulaaminen, harsiminen ja vasta sitten ompeleminen kannatti. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta ei se ollut aiemmassakaan verhoilussa, joka oli kuitenkin ammattilaisen tekemä!


Tuoli on olohuoneessamme aitiopaikalla takan vieressä. Se on hyvin orvon oloinen ja saanee kaveriksi maton jossain vaiheessa. Tv-tasolle tuolin viereen on etsinnässä lamppu, telkkarin päälle kaipaisin lisää tauluja.


Tuoli on yksi lempipaikkojani kodissamme. Se on jo nyt hyvin rakas, jos nyt tuoli voi olla rakas.... Tuoli oli lapsuudenkodissani vanhempieni makuuhuoneessa, muistan siinä olleen sinisen samettiverhoilun, muistan kankaan karhean tuntuman, miltä se tuoksui. Lapsena en koskaan pitänyt tuolista, eikä minun tarvinnutkaan - se oli äitini tuoli. Äitini, joka kuoli yli kolmekymmentä vuotta sitten, istui samalla tuolilla kuin minä nyt.


Tunnelmallista, touhukasta toukokuuta Sinulle!

3 kommenttia:

  1. Siitä tuli todella upea! Olet taitava! Ja mukava tarinakin tuolillasi on.

    VastaaPoista
  2. Näyttää upealta! Aikamoinen muodonmuutos! Nyt vain etsit toisen Emma-tuolin, hyödynnät vanhat kaavat ja teet tälle tuolille kaverin :) Siinä voitte sitten miehen kanssa istua vieretysten takkatulen äärellä...

    VastaaPoista
  3. Ihana! Minulla on Emma-niminen tytär, ja joskus ajattelin että hommaan hänelle tuollaisen tuolin. Jäi kuitenkin hankkimatta, ja nyt hän on jo melkeinpä aikuinen ja taitaa valita huonekalut itse.

    VastaaPoista