Olemme olleet mökillä. Välillä koko perhe, mutta ennen mieheni lomaa ja sen jälkeen minä lasten kanssa. Säät ovat suosineet, ukkoset ja sateet ovat kiertäneet meidät melkein kokonaan. Puutarhassa tapahtuu kokoajan jotakin, mutta kun joka päivä tarkastelee tilannetta, tuntuu, että mikään ei kasva. Vaikka tietenkin kaasvaa, kunhan muistaa kastella riittävästi. Mökillämme ei ole nettiyhteyttä, mikä on ihan hyvä, paitsi blogimaailman kannalta. Niin paljon pieniä, mutta hyvin tärkeitä asioita jää mainitsematta, ja ennenkaikkea, niin paljon ihania uusia juttuja jää näkemättä kun ei pääse muiden tekemisiä seuraamaan.
Paljon olen kaikenlaista tehnyt, mutta tuntuu että enimmäkseen maalannut. Tai no, vahtinut lasten uimista, ja maalannut. Mökkimme rakentaminen aloitettiin viisi vuotta sitten. Loppukatselmus tehtiin muistaakseni kaksi vuotta sitten. Mökki on maalattu sisältä näiden viiden vuoden aikana, mutta se kaikkein hitain ja työläin osa eli ikkunoiden ja ovien maalaaminen sisäpuolelta on antanut odottaa itseään.
Laskin, että mökissämme on 7 maalattavaa ovea ja 8 ikkunaa, osa pienempiä osa suurempia. Nyt ne on kaikki maalattu. 15 aukkoa on ensin pohjamaalattu ja sitten pintamaalattu. Oli kyllä sellainen urakka, että toivottavasti ei tarvitse tehdä moneen moneen vuoteen uudestaan.
Aukko kerrallaan etenin. Keittiöön (ylläoleva kuva) ompelin myös uudet verhot samalla, väliaikaisina 5 vuotta palvelleet siskoni vanhat olohuoneen verhot saivat vihdoin väistyä. Laskosverhot on ommeltu Linumin Paula-kankaasta, vuoritin sen valkoisella lakanakankaalla. Olen tyytyväinen lopputulokseen.
Kyllä nyt kelpaa keittiössä laittaa ruokaa, näkymä järvelle on kirkastunut kokonaan, siitä on tullut kuin taulu ikkunoiden maalaamisen myötä. Taulu, joka sai arvoisensa kehykset!
Mökin olohuoneessa on suurin ikkuna. Ja jätin sen maalaamisen viimeiseksi, mikä typerys olinkaan.
Ajattelin, että lopussa olen jo niin harjaantunut, että se sujuu suhteessa nopeiten. Vaan ei tosiaankaan. Sisulla jouduin vetämään viimeiset vedot. Lapset kannustivat vieressä: "Äiti, äiti, äiti on paras!" Kuulostaa ihanalta ja sitä se onkin, ehkä jätänkin kokonaan kertomatta, että ennen kannustusta olin luvannut lapsille, että vien heidät HopLopiin kunhan homma on tehty....
Kannustus toimi, valmista tuli. Kaikki mökin 15 aukkoa on maalattu! Ja maalauksen aikana syntynyt kaaos taltutettu....
Niin, ja tulihan matkan varrella sohvan tyynytkin päällystettyä uudelleen, kuten tarkkasilmäiset lukijani ehkä huomasivat. Ja poimittua mustikoita. Kaikille lukijoilleni haluan toivottaa ihanaa kesän jatkoa ja tarjota palan herkullista mustikkapiirakkaa, kommentoijille erityiskiitos, joten he saavat ottaa ensin. Olkaa hyvät!
Oi miten kaunista! Olet ollut ahkera. Kyllä kauniit kehykset on maisemallasi. Ihanaa piirakkaa, kaunis kuva.
VastaaPoista