Istutuslaatikot, nuken peitto, avaimenperä ja nimikoitu sydän

Kesäloma on auttamattomasti ohi ja syksyinen arki käynnistymässä pikkuhiljaa. Esikoiseni aloitti tänään eskarissa. Odotin itseltäni suurta tunnehuokua, mutta sitä ei tullut. Ehkä sitten ensi vuonna saan itkeä pienen poikani perään ekaluokan alkaessa.

Kesän aikana tapahtui paljon, mutta moni asia on päivittämättä. Ylivoimaisesti suurin projekti ainakin kokonsa puolesta oli puutarha, tarkemmin sanottuna kasvimaa ja vielä yksityiskohtaisemmin istutuslaatikot.

Rakensimme istutuslaatikot mieheni kanssa käytössämme olevista vanhoista hirsistä. Hirsiä on reilusti, mutta mitään isompaa niistä ei enää saa rakennettua. Näin niitä pystyy käyttämään edes jonkun verran hyödyksi. Pojat olivat suureksi avuksi irroittaessaan melkein jokaisesta hirrestä löytyvän numerolätkän.

Laatikoita on yksi pienempi ja yksi isompi. Isomman reunoilla lapset tykkäävät tasapainoilla (siksi kuvaan on eksynyt kuopuksen jalkakin...). Lipstikka sai oman kehikkonsa. Vielä on työn alla yksi laatikko. Se on tarkoitus rakentaa lokakaivon tyhjennysputken ympärille samettikukkia ja krasseja varten ja rumaa putkea peittämään.

Liitokset eivät ole mitenkään täydellisiä, mutta ei tarvitsekaan olla. Eikä ole hirsien istuvuuskaan toinen toistensa päälle paras mahdollinen. Laatikot on vuorattu muovilla, mutta aika näyttää, miten kauan tulevat kestämään. Pienemmässä laatikossa ainakin yrtit ja salaatti tuntuvat kasvavan hyvin!

Kasvimaan viereen tehtiin myös penkki, ehkä näin saan enemmän seuraa kasvimaalle. Ensi kesänä ehkä suojataan kaikki kasvimaan rakennelmat ruskealla puunsuojalla.

Näin kovan ja suuren urakan rinnalle kaipasin jotain pienempää ja pehmeämpää. Ryhdyin virkkaaamaan isoäidin neliöitä. Hyvin tyttömäisistä jämälangoista. Ja tietysti, kuten minulle aina tuntuu käyvän, myös uusista tätä varten ostetuista langoista.

Syntyi peitto, mutta pieni sellainen. Syntyi nukelle peitto. 20 palaan riittivät lankani sopivasti, ja niitä kiertävään pitsireunaan.

Peitto oli oikeastaan harjoitusprojekti, mitään tarvetta sellaiselle ei ollut. Haluaisin tehdä mökillemme ison torkkupeiton isoäidin neliöistä. Tällä sain hakea tuntumaa niiden virkkaamiseen, vähän ennakoida mittoja ja harjoitella päättelytekniikoita sekä kiinnittämistä toinen toisiinsa. Ehkäpä rohkenen aloittaa isomman peiton tekemisen, niin mukavalta pelkkä nukenpeittokin tuntui sylissä.

Kesän kaikkein pienimmät projektit ansaitsisivat nekin omat postauksensa, mutta ajan kuluessa pelkään sen jäävän tekemättä. Siksi mainitsen ne vain tässä, lähinnä itselle muistutukseksi. Molemmat olivat viemisiä kesän pullakahvien emännille.

Serkulleni, joka kerää kuninkaallisaiheista tilpehööriä mökilleen, tein teemaan sopivan avaimenperän. Valkoiselle pellavakankaalle pistelin kruunun kuvan DMC:n 3790 langalla. Pieni työ, mutta yhden yli pisteleminen oli minulle uutta ja paikoin hankalaakin. Ihanan mallin löysin täältä.

Tädilleni tein hyvinkin perinteisen pehmosydämen, tiedän hänen pitävän niistä. Sydämen jujuna on vanhasta tyynyliinasta leikkaamani isoisoäitini eli tätini isoäidin aikanaan kirjailema monogrammi. Heillä kun sattuu olemaan samat nimikirjaimet! Olisin halunnut tehdä sydämen pellavakankaasta, mutta ainakaan minulla ei ole mökillä täydellistä kangasvarastoa (ei ole kyllä kaupungissakaan), joten on sävellettävä ja mentävä sillä, mitä sattuu löytymään.

Tulipa pitkä sepustus. Arjen alettua ei bloggausvälit toivottavasti enää veny niin pitkiksi. Ihanaa lukuvuotta 2011/2012 kaikille lukijoilleni!