Kantelekotelo

Esikoinen on soittanut vuoden verran kanteletta musiikkileikkikoulussa. Vielä ei opettajan mukaan ole aika varsinaiseen soitinvalmennukseen. Pidän kanteleen äänestä, mutta jotenkin minua huvittaa tämä muuten aika vilkkaan pojan harrastus. Mutta ei siinä mitään. Hän oli innoissaan kun muskari taas tällä viikolla jatkui.

Samalla alkoi myös kuopuksen kanteleen soitto. Hän ei siitä ollut yhtä innoissaan, mutta toisaalta, hän ihan periaatteesta vastustaa monia asioita. Kun lupasin tehdä kuopukselle koira-aiheisen kantelekotelon, hän suostui menemään kanteletunnille.

Alkoi applikoitavan kuvan metsästys. Luulin netin olevan pullollaan koira-aiheisia applikointeja, mutta miten väärässä olinkaan. Onneksi Annika ruttu-nuttu blogissaan on tehnyt ihanan koirapaidan, josta sitten kopioin mallin. Toteutus ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin alkuperäinen, vaikka ihan hellyyttävä tästäkin mielestäni tuli. Applikaatiot tehty velourilla ja fleecellä.

Puhkikuluneet farkkuni saivat samalla uuden elämän. Niillä päällystin sopivan kokoiseksi muokkaamani pahvilaatikon. Kantohihna löytyi varastosta.

Laatikon sisäpuolen vuoritin Linumin raidallisella kankaalla. Kangas on aikoinaan jäänyt yli lasten huoneen verhoista. Vuoreen ompelin taskun sirppikiilalle ja varakielelle.

Nyt meillä on kaksi kantelekoteloa (ensimmäisen tein jo vuosi sitten esikoiselle) ja yksi kantele, jota sitten perättäisten tuntien välillä vaihdetaan kotelosta toiseen...

Tunnin jälkeen kuopuskin innoissaan kotona esitteli kotelon lisäksi kanteleen eri osien nimiä. Toivottavasti harrastus jatkuu, muuten oli ihan turha homma....

Aurinkoista viikonloppua lukijoilleni!