Keväällä istuttamani Pohjantähti ruusu oli alkanut kukkia. Hyvin kaunis punertava kukka oli aukeamaisillaan, vaikka ei se kyllä Pohjantähden yksinkertaiselta valkoiselta kukalta näytä ollenkaan. Millaisenakohan köynnösruusu näyttäytyy ensi vuonna????
Kasvimaalla minua odottivat ihanat kesäkurpitsat. Toki satoa on saatu kesälläkin, mutta kun kesäkurpitsoja ei juuri ole kasteltu, on satokin ollut vähäisempää. Jättiläisellä, kuten lapset sitä kutsuvat, on painoa komeat 1,7 kiloa! Tiedän, ne pienimmät ovat niitä parhaimpia, mutta sosekeitossa nämä suuremmatkin kelpaavat hyvin.
Porkkanasato ei sitten onnistunut ihan yhtä hyvin. En ole varma pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, vai häpeillen poistua takavasemmalle... Esittelen teille kuitenkin tämän vuoden suurimman porkkanani. Jotta mittasuhteet kävisivät paremmin ilmi, on kuvassa mukana syksyn pienenin kesäkurpitsa...
Ei tullut tappelua siitä kuka porkkanan saa syödä, siitä kun ei riittänyt edes yhtä haukkasua kenellekään...
Mutta niin se vaan on, aina ei voi onnistua. Joskus perussukan kutominenkin tuottaa päänvaivaa. Esikoinen tarvitsi uudet villasukat. Toivomuksena keltainen. Novitan Wool on ihanan pehmeä ja kaunis keltainen, mutta ei taida eskarilaisella kestää. Siksi lisäsin siihen tummansinistä Nallea. Eli tavallinen raitasukka oli tulossa, sen ei luulisi olevan vaikeaa, mutta lopputulos ei ainakaan minun silmääni miellytä. Ei sitten yhtään.
Melkein tekisi mieli sanoa, että nämä raitasukat ovat jopa rumat. Jotenkin raitojen koko, määrä ja rytmitys ei onnistunut ollenkaan. Sukat sinällään istuvat esikoiselle hyvin, joten ehkä ne saappaissa näkymättömissä toimivat. Ikään kuin terapiana tein heti perään kokonaan tummansiniset sukat. Ei ainakaan raidoitus mene pilalle...
Ihanaa syyskuuta kaikille lukijoilleni, erityisesti kommentoijille. Jokainen kommentti on minulle arvokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti