Avaimet

Viime vuoden lopulla myimme oman kotimme ja ostimme asunnon, josta remontoimme meille uuden kodin. Perjantaina vihdoin saimme avaimet sinne. Avaimet, jotka tavallisesti ovat vain välttämätön paha taskun pohjalla, symboloivat yhtäkkiä pääsyä uuteen maailmaan, uuteen kotiin. Miten hyvältä tuntui puristaa nyrkissä uuden kodin avaimia.

Vielä paremmalta tuntui avata uuden kodin ovi. Mennä asuntoon, kun se vihdoin oli tyhjä, eikä siellä ollut kuin me. Sai vapaasti kulkea ja arvioida edellisen asukkaan ratkaisuja, miettiä muutenkin kuin paperilla, mikä tulee minnekin, mikä vaatii remonttia ja kuka tekee mitäkin.

Avaimet tarvitsevat tietysti uuden avaimenperän, mutta sen aika ei ole juuri nyt. Ristipistot, kirjailut, virkkaukset ja muut pehmeät käsityöt saavat odottaa hetken. Lähiviikkoina kaikki aika tulee menemään seinien tasoittamiseen, maalaamiseen, sähkö- ja putkimiehen ohjeistamiseen, materiaalien valintaan ja hankintaan ja lopulta pakkaamiseen ja purkamiseen. Yritän pitää mielessä, että kun stressi on pahin, pehmeä lanka muotouu silmukoiksi samalla kun ajatukset selkiytyvät ja mieli rauhoittuu.

Iloista viikon alkua!