Purkamista

Uutta kotia on nyt remontoitu reilu viikko. Remontoiminen on kyllä vähän harhaanjohtava termi, koska käytännössä kaikki mitä asunnossa on tehty, on ollut purkamista. Yksi jätelavallinen purkujätettä on jo viety kaatopaikalle, ja taas on asunnon lattialla toistakymmentä jätesäkillistä roskia. Työläin ja tylsin vaihe purkuhommia on sekin viittä vaille tehty - vanhojen tapettien poistaminen.

Ihan kohta alkaa uuden tekeminen: kaikkien pintojen tasoittaminen ja maalaaminen. Asunnon kunnostaminen ja tekeminen meidän näköiseksi, meidän kodiksi. Juuri nyt tuntuu vaikealta edes kuvitella, että viiden viikon kuluttua olemme muuttamassa ja tässä pitäisi olla valmis keittiö.

Asunnosta on purettu edellisen asukkaan elämä pois. Kuulostaa raadolliselta, mutta niinhän se on. On meidän perheen elämän vuoro. Työmaalla on ihana olla ja kulkea, suunnitella värejä ja sohvan paikkaa, kuunnella ääniä, jotka ovat joka talossa omanlaisensa, seurata auringon säteiden mukana muuttuvaa valoa, ja kuvitella, kuinka puolentoista kuukauden kuluttua syömme tässä lounasta (toivottavasti ruokapöydän ääressä).

Maria otti yhteyttä edellisen kirjoitukseni jälkeen ja kysyi, saisiko tehdä minulle avaimenperän. Voi kiitos, tottakai! Ja katsokaa, minkä ihanuuden posti minulle toi! Kiitos Maria! Nyt uuden kodin avaimilla on ikioma avaimenperä. Asunto on taas yhden ison askeleen lähempänä olla pelkkien kuorien sijasta Koti.

Blogini täytti viime viikolla kaksi vuotta. Kävijälaskuri raksuttaa koko ajan, joten kyllä täällä väkeä käy kääntymässä. Lukijoita ei silti ole liittynyt teidän uskollisten, ihanien vakilukijoiden lisäksi. Olen välillä miettinyt jopa blogini lopettamista, purkamista, ja käsieni töiden kirjaamista suljettuihin kansiin. Ehkä en sitä ainakaan vielä tee, muuten jään paitsi Marian kaltaisia blogiystäviä. Ehkäpä mieluummin järjestän arpajaiset 2-vuotiaan kunniaksi, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.